Herran siunaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Herran siunaus eli Aaronin siunaus on Neljännestä Mooseksen kirjasta peräisin oleva siunaus,[1] jota alun perin käytettiin juutalaisessa temppelipalveluksessa, mutta jota käytetään myös kristillisissä kirkoissa.

Sen sisältö on hyvin yksinkertainen ja yleispätevä. Alkuperäisessä muodossaan se kuuluu seuraavasti:

»Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan»

(4. Moos.6:24–26)

Käyttö kristillisissä kirkkokunnissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiskristillisessä apostolisen konstituution kuvaamassa jumalan­palveluksssa diakoni luku yhteisen esirukouksen minkä jälkeen piispa siunasi kansan lukemalla Aaronin siunauksen.[2] Myöhemmin sen ovat katolisessa ja useissa protestanttisissakin kirkoissa syrjäyttäneet muut siunaus­kaavat. Luterilaisissa kirkoissa Aaronin siunaus on kuitenkin Martti Lutherin ajoista saakka ollut käytössä loppusiunauksena, jonka pappi lausuu aina jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten päätteeksi. Kristillisessä käytännössä siihen on kuitenkin lisätty Pyhään kolminaisuuteen viittaava loppulause: "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen."[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 4. Moos. 6:22-26
  2. a b Heikki Kotila: ”Siunaus”, Liturgian lähteillä, Johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan, s. 223–225. WSOY, 1994. 951-0-19103-5.
  3. Aamenesta öylättiin – kirkon ja uskon sanoja: Siunaus Suomen evankelisluterilainen kirkko. Viitattu 10.3.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jorma Pakkanen: Herran siunaus. Herättäjä-yhdistys, 1983. ISBN 951-9014-28-4. </ref>