Klassismi (kuvataide)

Klassismi (aikaisemmin klassisismi) tarkoitti kuvataiteissa pyrkimystä puhtauteen, paluuta selkeisiin linjoihin rokokoon koristeellisuuden jälkeen. Malleja ja ihanteita haettiin antiikin Kreikasta ja Roomasta. Pompejin vaikutteita haettiin niin väreihin kuin muotokieleen. Klassismi vaikutti voimakkaasti arkkitehtuurissa.

Antiikin ihanteiden paluu taiteeseen 1800-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan vallankumouksen jälkeen Napoleonin hovissa alettiin arvostaa antiikin klassista tyyliä niin rakennustaiteessa, sisustuksessa, vaatteissa kuin myös maalaustaiteessa. Ranska oli keisarikunta kuten muinainen Rooma. Maalaustaiteessa Jacques-Louis David (1748–1825) haki aiheita maalauksiin antiikin aiheista. Tätä on nähtävissä Davidin historiallisissa maalauksissa Horatiuksen vala ja Sokrateen kuolema. Ajan muoti niin asuissa kuin sisustuksessa on nähtävissä hänen maalauksessaan Madame de Verninacin muotokuva, 1799. Antiikin veistosten ehjä ja puhdas muoto oli hänelle lähtökohtana maalauksilleen. Useimmat hänen tauluistaan olivat kuin maalattua veistostaidetta. Hänen aiheisiinsa kuului myös vallankumoukselliset aiheet ja Napoleonin keisarinvallan ihannointi. Hänen tunnetuimpia töitään keisari Napoleonista on Napoleon St. Bernhardin solassa.

Jean Auguste Dominique Ingres (1780–1867) oli eräs Jacques Louis Davidin tunnetuimmista oppilaista. Myös Ingres arvosti ehjää veistoksellista muotoa taiteessa. Hänen tunnetuimpia klassistisia alastonaiheitaan ovat Suuri odaliski, Turkkilainen kylpylä ja Lähde. Ingresin lyijykynäpiirustuksia on myös arvostettu, ja ovat nykyisin esillä useissa museoissa. ^[1]

Klassismia ja uusklassismia maalaustaiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Benjamin West, Kenraali Wolfen kuolema, 1770.
Jacob Philipp Hackert, Maisema ja temppelinraunioita Sisiliassa, 1778.
Jean Auguste Dominique Ingres, Turkkilainen kylpylä, 1862.
Jacques-Louis David, Madame de Verninacin muotokuva, 1799.
Jacques-Louis David, Horatiusten vala, 1784,
Jacques-Louis David, Sabiinitarten ryöstö, 1796-1799.
Anselm Feuerbach, Nanna, 1860.
Théodore Chassériau, Siskokset, 1843.
Incipit vita nova, Dante ja Beatrice puutarhassa, pre-rafaeliittimaalarin Cesare Saccaggi da Tortonan uusklassinen teos.