Ottolainen taide

Wikipedia

Ottolainen taide on Euroopassa vallinnut taiteen tyylikausi, jolloin pyrittiin tietoisesti elvyttämään karolingisen renessanssin tyyli, ja joka oli vahvasti keisari Otto I Suuren tukemaa. Ottolaisen taiteen kausi kesti Otto I Suuren ja hänen jälkeläistensä hallintakauden vuodesta 936 vuoteen 1056, ja sitä seurasi taiteessa romaaninen tyyli.^[1]

Sisällysluettelo 1 Arkkitehtuuri 2 Kuvataide 3 Lähteet 3.1 Viitteet

[muokkaa] Arkkitehtuuri

Ottolaiseen arkkitehtuuriin kuuluvat olennaisena osana vaikuttavat länsiköt niiden karolingiinisen alkuperän takia. Esimerkiksi Otto I:n nuorimman veljen, arkkipiispa Brunon, vuonna 980 Kölniin rakennuttama St. Pantaleonin luostarikirkko^[1] sekä piispa Bernwardin suunnittelema Hildesheimin Mikaelinkirkko^[2] seuraavat pohjakaavaltaan tätä perinnettä. Näiden ottolaisten kirkkojen pohjakaavoissa yhtäsuuriin matemaattisiin neliöihin pohjautuva järjestelmä yhdistää eri rakennuksen osia: esimerkiksi keskilaiva muodostuu kolmesta neliöstä, joiden kulmissa on pilarit ja välissä pylväät arkadikaarilla, kun taas varhaiskristillisessä taiteessa keskilaivaa reunusti monotoniset pylväsrivistöt.^[2]

Mikaelinkirkko on monissa kohdin koristeltu korkeilla reliefeillä. Mm. yhtä pylväistä kiertää spiraalina reliefinauha, jossa on kuvia Kristuksen elämästä, ja jonka tekijää ovat ilmeisesti innoittaneet Trajanuksen ja Marcus Aureliuksen pylväät Roomassa. Myös pronssisissa ovissa on reliefejä, joissa on kohtauksia Vanhasta ja Uudesta testamentista. Ottolaisena aikana tällaiset aiheet oli esitetty hyvin ihmisläheisesti ja dramaattisesti, eikä alastomien vartaloiden kuvaus ole enää yhteydessä klassisen tradition herooisuuteen vaan pyrkii ennemminkin korostamaan kömpelöydellään hengen haureutta.^[2]

[muokkaa] Kuvataide

Ottolaisessa taiteessa pyrittiin entistä voimakkaammin tunneperäiseen ilmaisuun. Tällöin perikoopit, uudenlaiset liturgiset kirjat, alkoivat yleistyä, ja toisin kuin karolingisissa käsikirjoituksissa, perikoopeissa kuvattiin muotokuvien ja symbolien sijaan kohtauksia Kristuksen elämästä. Kohtaukset oli järjestetty kirkkovuoden juhlapyhien mukaisesti, ja niiden kuvausta innoitti bysanttilainen taide.^[3]

[muokkaa] Lähteet

• Honour, Hugh & Fleming, John: "Euroopan keskiaika", Maailman taiteen historia. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1992. ISBN 951-1-16753-7.

[muokkaa] Viitteet

Tämä taiteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.