Otto I Suuri

Wikipedia

Otto I Suuri (23. marraskuuta 912, Wallhausen lähellä Sangerhausenia – 7. toukokuuta 973, Memlebenin keisarin palatsissa lähellä Naumburg an der Saalea) oli Saksin herttua. Vuonna 936 hän peri isältään Henrik I:ltä Saksan kuningaskunnan. Kaarle Suuren traditiota noudattaen hänet kruunattiin Aachenissa (Itäfrankkien kuningaskunnan) Saksan kuninkaaksi ja vuonna 962 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi.

[muokkaa] Hallitsijana

Otto I oli hallitsijana isäänsä Henrikiä äkkipikaisempi ja kunnianhimoisempi. Hän teki kuninkaan velvollisuutensa ketään säästämättä ja rankaisi usein myös ylhäisiä henkilöitä, joiden tekoja olisi ollut viisaampi katsoa läpi sormien. Aggressiivisen hallintansa takia hän sai myös suuria poliittisia takaiskuja. Hän ei saanut kuitenkaan vihamiehiä, koska ei jaksanut kantaa kaunaa niille, jotka olivat kääntyneet häntä vastaan vaan, kun asia oli käsitelty, ei siitä enää puhuttu. Tästä näkee hänen suurpiirteisyytensä kaikessa, mihin hän ryhtyi.

Taiteen saralla Otto I tuki voimakkaasti karolingisen renessanssitaiteen elvyttämistä, jonka johdosta hänen aikansa tyylisuunta on nimetty ottolaiseksi taiteeksi. Hänen aikanaan hänen nuorin veljensä, arkkipiispa Bruno, rahoitti St. Pantaleonin luostarikirkon rakennuttamisen karolingista perinnettä seuraten.^[1]

Oton ensimmäinen aviopuoliso oli vuodesta 929 Editha (Edith), anglosaksien kuninkaan Aethelstanin sisarpuoli. Huomenlahjana Otto sai Edithalta Magdeburgin. Editha kuitenkin kuoli vuonna 946.

Otto joutui taistelemaan asemastaan omia sukulaisiaan, muita kantaherttuakuntia sekä piispoja vastaan. Otto voitti vastustajansa ja vakiinnutti valtansa Saksan kuninkaana.

Vuosina 951–952 Otto I valloitti Lombardian, avioitui Italian edesmenneen kuninkaan lesken Adelheid Burgundilaisen kanssa. Avioliitolla hän laillisti asemansa Italian kuninkaana ja sai samalla Burgundin hallintaansa.

Lechfeldin taistelussa, lähellä Augsburgia, 10. elokuuta 955 Oton joukot voittivat unkarilaiset ja saivat päätökseen yli 50 vuotta jatkuneen unkarilaisten hävitysretket Keski-Eurooppaan. Voiton kunniaksi Otto perusti Merseburgin hiippakunnan. Lisäksi Otto alisti slaaviheimot idässä Oderille asti.

Toisella Italian-retkellään 961–965 Otto valloitti Rooman, avusti paavi Johannes XII:ta, joka palkkioksi avusta kruunasi Oton keisariksi. Otto puolestaan lupasi paaville suojella kristinuskoa. Näin Otosta tuli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan perustaja. Kolmannella Italian-retkellään 966–972 keisari Otto I valloitti Etelä-Italian.

Palattuaan Italiasta Otto I kuoli ruokamyrkytykseen palatsissaan Memlebenissä. Hänen hautansa on Magdeburgin tuomiokirkossa. Valtaistuimelle nousi Oton poika, Otto II Punainen.

[muokkaa] Lähteet

Edeltäjä: Henrik I Linnustaja

Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija  962–973

Seuraaja: Otto II