Jean-Bédel Bokassa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jean-Bédel Bokassa
Bokassa portrait.jpg
Jean-Bedel Bokassa valtiovierailulla Romaniassa Nicolae Ceaușescun vieraana
Keski-Afrikan tasavallan presidentti
1. tammikuuta 1966 – joulukuu 1976
Edeltäjä David Dacko
Seuraaja David Dacko
Keski-Afrikan keisari
4. joulukuuta 197620. syyskuuta 1979
Tiedot
Syntynyt 22. helmikuuta 1921
Bobangi, Ranskan päiväntasaajan Afrikka
Kuollut 3. marraskuuta 1996 (75 vuotta)
Bangui, Keski-Afrikan tasavalta
Puoliso Catherine Denguiadé + 16 muuta
Ammatti ammattisotilas
Uskonto roomalaiskatolisuus
islam (syyskuu-joulukuu 1976)

Jean-Bédel Bokassa (tunnettiin myös nimellä Salah Eddine Ahmed Bokassa) (22. helmikuuta 19213. marraskuuta 1996) oli toinen Keski-Afrikan tasavallan presidentti vuosina 19661976 ja Keski-Afrikan keisarikunnan historian ainoa keisari vuosina 19761979.[1]

Bokassa oli alun perin ammattisotilas, mutta vuonna 1966 hän riisti melko verettömästi vallan serkultaan David Dackolta. Hän hallitsi Keski-Afrikan tasavaltaa kovaotteisesti, ja vuonna 1972 hän keskitti kaiken vallan itselleen julistaen itsensä elinikäiseksi presidentiksi. Vuonna 1976 hän herätti suurta maailmanlaajuista huomiota muuttamalla maansa valtiomuodon perinnölliseksi monarkiaksi ja kruunauttamalla itsensä keisariksi (Bokassa I). Juhlallisuudet maksoivat kymmeneksen maan vuotuisesta budjetista. Bokassa teetti itselleen samanlaisen valtaistuimen kuin Salomolla. Luonnollisesti maa muutti nimensä Keski-Afrikan keisarikunnaksi.

Keisarikunnan aika päättyi jo vuonna 1979 ranskalaisten erikoisjoukkojen tekemään vallankaappaukseen. Bokassa I pakeni maasta, mutta myöhemmin hän palasi takaisin kotimaahansa ja oikeudenkäynnin jälkeen hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jean-Bédel Bokassa syntyi vuonna 1921 Bobangin kylässä. Hänen isänsä Mindogon Mgboundoulou oli paikallinen heimopäällikkö, joka vuonna 1927 joutui ranskalaisten viranomaisten pidättämäksi ja teloittamaksi. Vain viikkoa myöhemmin aviomiehensä kuolemasta järkyttynyt Mgboundouloun vaimo teki itsemurhan ja jätti jälkeensä kaksitoista lasta, joista yksi oli silloin 6-vuotias Bokassa. Tämä kasvoi ranskalaisten lähetyssaarnaajien hoivissa.[2]

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan aikoihin Bokassa liittyi Vapaan Ranskan joukkoihin ja osallistui taisteluihin Pohjois-Afrikassa, mistä hänet sittemmin palkittiin Kunnialegioonan jäsenyydellä. Vuoteen 1961 mennessä Bokassan sotilasarvo oli kapteeni.

Vuonna 1964 Bokassa lähti Ranskan armeijasta ja matkusti takaisin neljä vuotta aikaisemmin itsenäistyneeseen kotimaahansa. Koska Bokassa oli presidentti David Dackon serkku ja edesmenneen pääministeri Barthélemy Bogandan veljenpoika, hän kohosi nopeasti armeijan arvoasteikossa, ja seuraavaan vuoteen mennessä hänet oli jo ylennetty everstiksi ja nimitetty Keski-Afrikan asevoimain komentajaksi.

Uudenvuodenaaton, 31. joulukuuta 1965, ja uudenvuodenpäivän, 1. tammikuuta 1966, välisenä yönä Bokassan johtamat sotilaat toimeenpanivat verettömän vallankaappauksen ja syöksivät Dackon vallasta. Bokassalla oli takanaan Ranskan hallituksen tuki, sillä Dacko oli rikkonut suhteensa Ranskaan ja yrittänyt lähestyä Kiinan kansantasavallan kaltaisia kommunistimaita. Ranskan ohella Bokassan vallankaappausta kannattivat Keski-Afrikan tasavallan kansalaiset, jotka olivat kyllästyneitä itsevaltaisen Dackon korruptoituneeseen ja tehottomaan hallintoon.

Valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heti onnistuneen vallankaappauksen jälkeen Bokassa julistautui sekä Keski-Afrikan tasavallan presidentiksi että Dackon johtaman Mouvement pour l'Evolution Sociale de l'Afrique Noire -puolueen puheenjohtajaksi. 4. tammikuuta 1966 Bokassa lakkautti maan perustuslain ja alkoi hallita Keski-Afrikan tasavaltaa diktaattorina. Kun Bokassa alkoi vangita ja teloittaa poliittisia vastustajiaan sekä laajentaa valtaoikeuksiaan, hänen kansansuosionsa romahti ja hänet yritettiin syöstä vallasta vuosina 1969 ja myöhemmin 1974. Bokassa myös yritettiin epäonnistuneesti salamurhata vuoden 1976 helmikuussa.

Kun Bokassa oli tehnyt valtiovierailun Libyaan ja tavannut Muammar Gaddafiin, hän kääntyi muslimiksi ja otti itselleen islamilaisen nimen Sallah Eddine Ahmed Bokassa. Nykyisin on epäilty, että Bokassan pyrkimyksenä olisi ollut hankkia Keski-Afrikan tasavallalle Libyan taloudellinen tuki. Bokassa ei kuitenkaan onnistunut saamaan Libyan tukea, minkä johdosta hän luopui uskonnostaan. Myöhemmin hän kääntyi katolisuuteen.

Ranskan armeijassa palvellessaan Bokassa oli opiskellut historiaa ja tutustunut Ranskan keisari Napoleon Bonaparteen, jota hän sittemmin oli alkanut suuresti ihailla. 4. joulukuuta 1976 Bokassa piti puheen, jossa hän julisti ryhtyvänsä keisariksi, lakkauttavansa maan parlamentin ja vaihtavansa maan hallitusmuodon tasavallasta keisarikunnaksi. Tasan vuotta myöhemmin, 4. joulukuuta 1977, Bokassa kruunautti itsensä Keski-Afrikan keisarikunnan keisari Bokassa I:ksi. Yksikään valtionpäämies ei osallistunut juhlallisuuksiin, joskin silloinen Ranskan puolustusministeri Jacques Soufflet lähetti kokonaisen pataljoonan ranskalaissotilaita sekä Ranskan ilmavoimien 17 suihkuhävittäjää suojelemaan kruunajaisseremoniaa. Kruunajaisjärjestelyihin kuului muiden muassa 60 Mercedes-Benz -autoa, 130 hevosta, 24 000 pulloa viskiä, 65 000 pulloa samppanjaa, 40 000 pulloa ranskalaista viiniä, tuhansittain ruusuja sekä 120-henkinen orkesteri.lähde? Arvioiden mukaan kruunajaiskulut olivat Yhdysvaltain dollareissa noin 20 miljoonan arvoiset,[1] mikä merkitsi melkein neljäsosaa koko maan silloisesta vuosibudjetista.[2][3]

Kruunajaisten seurauksena länsimaissa alettiin pitää Bokassaa suuruudenhulluna ja jopa mielenvikaisena, ja häntä verrattiin usein toiseen omalaatuisesta käytöksestä tunnettuun afrikkalaisdiktaattoriin, Ugandan Idi Aminiin. Yhdysvallat, Sveitsi ja erityisesti Ranska kuitenkin tukivat Bokassan hallitusta, sillä he pääsivät osallisiksi Keski-Afrikan luonnonrikkauksista, kuten kullasta, öljystä ja timanteista. Ranska tuki innokkaasti Keski-Afrikan keisarikuntaa sekä sotilaallisesti että taloudellisesti, minkä takia Bokassa vastapalveluksena lahjoitti uraania, joka oli elintärkeätä Ranskan ydinaseiden kehitysohjelmalle.[2] Bokassa myös ystävystyi Ranskan presidentti Valéry Giscard d'Estaingin kanssa ja usein kutsui hänet luokseen vierailulle. 10. lokakuuta 1979 ilmestyneessä ranskalaisen Le Canard enchaîné -lehden painoksessa paljastettiin, että Bokassa oli aikoinaan lahjoittanut Giscard d'Estaingille useiden tuhansien frangien arvosta timantteja. Tapaus aiheutti Ranskassa poliittisen skandaalin.[4]

Kun Keski-Afrikan keisarikunnan talous oli romahtamaisillaan, Bokassa päätti hankkia maalle tarvittavia lisävaroja antamalla määräyksen, jonka mukaan kaikilla maan lapsiperheillä oli velvollisuus ostaa lapsilleen koulupukuja, joita oli saatavissa ainoastaan Bokassan keisarillisesta vaatehuoneesta. Koulupuvut olivat kuitenkin niin kalliita, että köyhän maan asukkaista vain rikkaimmilla oli varaa hankkia niitä. Ympäri maata puhkesi Bokassan vastaisia mielenosoituksia ja mellakoita, ja eräänä päivänä noin 100 koululaista heitteli Bokassan limusiinia kivillä. Bokassa raivostui tapahtuneesta ja määräsi kiviä heitelleet koululaiset pidätettäviksi. Koululapset vietiin vankilaan, missä Bokassan käskyjä totelleet sotilaat nuijivat heidät kuoliaaksi.[5]

Koululasten verilöyly järkytti suuresti Ranskaa, joka lakkasi tukemasta Keski-Afrikan keisarikuntaa ja alkoi suunnitella Bokassan syöksemistä vallasta. 20. syyskuuta 1979, jolloin Bokassa oli jälleen valtiovierailulla Gaddafin Libyassa, Ranskan silloisen ulkoisen tiedustelupalvelun SDECE:n kommandot suorittivat sotilasoperaation, joka sai nimen Opération Barracudas eli "operaatio Barrakuda". Seuraavaan päivään, 21. syyskuuta 1979, mennessä Bokassan hallinto oli kaadettu ja uudeksi presidentiksi oli nimitetty David Dacko, jonka ranskalaisjoukot palauttivat valtaan.

Maanpaossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallasta syösty Bokassa lähti maanpakoon ja yritti pyrkiä Ranskaan, mutta ranskalaiset viranomaiset eväsivät häneltä oleskeluluvan. Bokassa vetäytyi asumaan Norsunluurannikon pääkaupunkiin Abidjaniin, kunnes vuonna 1983 Ranska myönsi hänelle "poliittisen turvapaikan". Bokassa muutti asumaan Ranskaan ja eli Château d'Hardricourtin palatsissa Hardricourtissa, Yvelinesssä, mutta hän ei nauttinut Ranskan ilmastosta ja päätti palata takaisin Keski-Afrikan tasavaltaan, vaikka kotimaassa hänet oli etsintäkuulutettu.

24. lokakuuta 1986 palasi takaisin Keski-Afrikan tasavaltaan, mutta paikalliset viranomaiset ottivat hänet kiinni jo lentokentällä. Bokassalle järjestettiin oikeudenkäynti ja häntä syytettiin muiden muassa maanpetoksesta, kannibalismista, kavalluksista ja murhista. Oikeudenkäynti päättyi 12. kesäkuuta 1987 ja Bokassalle annettiin kuolemantuomio. Bokassa vietiin vankilaan odottamaan teloitusta, mutta vuoden 1988 tammikuussa rangaistus vaihdettiin elinkautiseksi vankeudeksi.

Vuonna 1993 presidentti André Kolingba kuitenkin päätti armahtaa Keski-Afrikan tasavallan kaikki vangit, mukaan lukien Bokassan. Bokassa kuitenkin asetettiin kotiarestiin ja hän joutui asumaan vaatimattomissa oloissa pääkaupunki Banguissa. 3. marraskuuta 1996 75-vuotias Bokassa menehtyi äkilliseen sydänkohtaukseen.

Maan itsenäisyyden 50-vuotispäivän kunniaksi presidentti François Bozizé rehabilitoi ex-keisari Bokassan.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jean-Bédel Bokassa Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.11.2013.
  2. a b c Jean-Bedel Bokassa; African Leader Jailed for Abuses 1996. LA times. Viitattu 25.11.2013.
  3. Brian Titley: Dark Age: The Political Odyssey of Emperor Bokassa, s. 87-93. McGill-Queen's Press, 2002. ISBN 9780773524187. Google books (viitattu 26.11.2013).
  4. Profile: Giscard d'Estaing BBC. Viitattu 25.11.2013.
  5. Ex-President Jean-Bedel Bokassa rehabilitated by CAR 2010. BBC. Viitattu 25.11.2013.
  6. http://www.rfi.fr/afrique/20101202-centrafrique-bozize-rehabilite-ex-empereur-bokassa

Aiheesta muualta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Edeltäjä:
David Dacko
Keski-Afrikan tasavallan presidentti
19661979
Seuraaja:
David Dacko
  Edeltäjä:
Ei kukaan
Keski-Afrikan keisarikunnan keisari
19771979
Seuraaja:
Ei kukaan