Palingenesis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Palingenesis tai palingenesia (muinaiskreikaksi παλιγγενεσία, palin, 'uudestaan' + genesia, 'syntyminen') on antiikin filosofiasta peräisin oleva termi, jota on käytetty myös teologiassa, politiikassa ja biologiassa.[1] Sen alkuperäinen merkitys viittaa uudelleensyntymiseen.

Filosofia ja teologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termi palingenesia on peräisin stoalaisuudesta, jossa sillä viitatiin demiurgin eli luojajumalan suorittamaan kaikkeuden toistuvaan uudelleenluomiseen sen jälkeen, kun kaikkeus on ensin sulautunut takaisin siihen itseen.[1] Näin termi liittyy toiseen stoalaiseen termiin, ekpyrōsikseen eli kaikkeuden sykleissä toistuvaan tuhoon.

Termiä voidaan käyttää myös viitatessa yksittäisten ihmissielujen vaiheisiin. Pythagoralaisilla se viittasi siihen, ettei ihmisen sielu kuole ruumiin mukana, vaan syntyy uudelleen. Näin termi tarkoittaa samaa kuin metempsykhosis eli jälleensyntyminen; metempsykhosis on kuitenkin terminä paljon nuorempi.[1][2]

Uudessa testamentissa sana palingenesia esiintyy kahdesti.[1] Matteuksen evankeliumin kreikankielisessä alkutekstissä Jeesus käyttää sanaa puhuessaan viimeisestä tuomiosta, viitatessaan tuolloin tapahtuvaan uuden maailman luomiseen.[3] Alkuperäinen lausuma olisi kuitenkin todennäköisesti ollut arameaksi. Kirkkoisät ovat käyttäneet termiä puhuessaan kasteesta ja katumuksesta.[1]

Arthur Schopenhauer käytti termiä omassa merkityksessään. Hänellä se liittyi ajatukseen siitä, ettei tahto kuole, vaan ilmenee aina uudelleen uusissa yksilöissä.[1]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termiä on käytetty myös poliittisissa yhteyksissä. Cicero käytti termiä viitatessaan omaan paluuseensa maanpaosta. Josephus käytti sitä puhuessaan juutalaisten valtaanpaluusta.[1]

Roger Griffin on käyttänyt fasismista termiä "palingeneettinen ultranationalismi".[4] Tällä hän viittaa siihen, että sekä fasistinen Italia että Natsi-Saksa puhuivat kansallisesta uudestisyntymisestä ja pyrkivät liittämään itsensä historiaan jopa myyttisin ulottuvuuksin: Benito Mussolinin Italia pyrki muodostamaan palingeneettisen perimyslinjan Rooman valtakunnasta sen ajan Italiaan, ja Adolf Hitlerin Saksa puolestaan halusi esittää itsensä palingeneettisenä uudestisyntymänä, "Kolmantena valtakuntana", jota edelsivät Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta ("Ensimmäinen valtakunta") ja Otto von Bismarckin Saksan keisarikunta ("Toinen valtakunta").

Biologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biologiassa palingenesis on toinen ilmaisu rekapitulaatioteorian mukaiselle organismin kehitysvaiheelle, jossa organismin muoto ja rakenne käyvät läpi lajien evoluution aikana tapahtuneet muutokset. Tässä merkityksessä sitä käytti ensimmäisenä Ernst Haeckel.[5] Sen vastakohtana on kenogenesis.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.
  2. Peters, Francis: Greek Philosophical Terms: A Historical Lexicon, s. 151. NYU Press, 1970. ISBN 0814765521. Teoksen verkkoversio.
  3. Matt. 19:28. Vuoden 1992 raamatunsuomennoksessa sana on käännetty ilmaisulla "uuden maailman syntyminen", vuoden 1938 suomennoksessa "uudestisyntyminen".
  4. Griffin, Roger: The nature of fascism, s. 38. Routledge, 1993. ISBN 0415096618. Teoksen verkkoversio.
  5. Di Gregorio, Mario A.: From here to eternity: Ernst Haeckel and scientific faith Vandenhoeck & Ruprecht.