Suomen sotavankileirit jatkosodassa

Suomen sotavankileirit jatkosodassa tarkoittaa suomalaisten jatkosodan 1941–1944 aikana sotavangeiksi saamien noin 64 000 neuvostosotilaan säilytykseen tarkoitettuja leirejä. Suomalaiset jakoivat sotavangit eri ryhmiin, kuten poliittisiin, upseereihin ja miehistöön ja usein myös eri etnisiin ryhmiin, esimerkiksi juutalaiset olivat omana ryhmänään.

”	Edelliset [upseerivangit] ovat kaikesta huolimatta upseerin eli toisin sanoen johtajan asemassa olevia henkilöitä, jotka arvostelevat meitä sen mukaan, miten me heitä kohtelemme ja voivat sodan päätyttyä myöskin sen mukaisesti vaikuttaa kotimaassaan muidenkin mielialaan meitä kohtaan.	”
– Eversti Spåre tarkastusraportissaan vuonna 1942.

Sotavankileirien hallinto

Sotavankien hallintosta vastasi ensin sodan alussa Suojeluskuntien Yleisikunnasta eriytetty Kotijoukkojen esikunta, jossa oli sotavankitoimisto jonka päällikkönä toimi Eljas Erkko. Vuonna 1942 perustettiin Päämajaan erillinen sotavankitoimisto, jonka päälliköksi määrättiin eversti Sulo Malm. Sotavankiorganisaatio uudistettiin 2. syyskuuta 1943, jolloin sotavankien hallinto siirrettiin Yleisesikunnan päällikön alaisuuteen. Tuolloin perustettiin Sotavankikomentajan esikunta, jonka komentajaksi määrättiin eversti Malm.

Sotavankikomentajan esikunnan alaisuudessa toimi myös sotavankitarkastajia, joiden tehtävänä oli valvoa vankien käsittelyä, käyttöä, vartiointia ja huoltoa. Sotatoimiyhtymissä toimi sotavankiasian upseereita, jotka tekivät tarkastuksia sotatoimialueen vankimuodostelmissa. Kotialueella myös suojeluskuntapiirien komentajat olivat vastuussa piirinsä alueella olevien sotavankien kohtelusta.

Marsalkan huomiot

Jatkosodan ensimmäisenä talvena marsakka Mannerheim oli huolissaan paisi sotilaiden ja siviilien ravitsemuksesta myös sotavankien ruoka-annoksista. Marski piti raportteihin syvennyttyään sotavankien muonan vitamiinipitoisuutta riittämättömänä ja vaati parannuksia sotavankien oloihin. Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana marsalkka vetosikin Genevessä sijaitsevaan Kansainvälisen Punaisen Ristin komiteaan. Seurauksena Yhdysvalloista ja Sveitsistä saatiin seuraavan kahden vuoden aikana 200 tonnia elintarvikkeita ja lääkkeitä sotavangeille. Jakelu sotavankileireille tapahtui SPR:n kansainvälisen komitea ohjeiden mukaan ja heidän edustajiensa valvonnassa.

Mannerheim myös vieraili sotavankileirillä tarkastaen vankien vaatetusta ja asuinoloja ja jopa maistoi heidän ruokaansa. Palattuaan Mikkelin päämajaan hän lähetti jokaiselle upseerivangille savukeaskin omalla kustannuksellaan. Tämä maksoi marsalkalle 9000 silloista markkaa.

Leirien organisaatio

Sotavankileirit jakaantuivat pää,- ala-, tai työmaaleireiksi. Pääleirissä sijaitsivat esikunta ja vartioston tukikohta. Alaleiri oli pääleirin alaisuudessa toimiva yksikkö, joka oli sotilasvartioinnissa, -huollossa ja majoituksessa. Leirien vartijoina toimivat sotilaat olivat pääsääntöisesti B I tai B II luokan sotilaita. Heidän piti suorittaa kymmenen päivän vartijakurssi, joka käsitti aseenkäsittely- ja kurinpalautusharjoituksia. Alle 18-vuotiaat saivat toimia vain lähetteinä.

Katso myös

• Sotavangit Suomessa
• Luettelo suomalaisista sotavankileireistä 1941–1945
• Saksalaisten vankileirit Suomessa 1941–1945
• Naarajärven sotavankileiri
• Koverin keskitysleiri

Lähteet

• Paavo Haavikko: Päämaja - Suomen hovi. Art House, 1999. ISBN 951-884-265-5.
• Arponen, Antti O.: Poliittiset sotavangit koottiin Ruokolahden Syyspohjaan, Etelä-Saimaa 30.11.2003, (luettu 31.1.2009)
• Roiko-Jokela, Heikki: Vihollisen armoilla. Neuvostovankien kohtaloita Suomessa 1941-1948. Jyväskylä: Minerva, 2004. ISBN 952-5478-01-7.

Aiheesta muualla

• Kujansuu, Juha: Kenraalikoppi ja sikalaryssät. Jatkosodan politrukki ja upseerisotavangit (pdf) (Lisensiaattityö) 1999. Toukokuu. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 18.1.2009. (suomeksi)
• Laurent, Helene: Suuri täisota. Pilkkukuumeen torjunta Suomessa jatkosodan aikana 1941-1944 (pdf) (Pro gradu –tutkielma) 2006. tammikuu. Helsinki: Helsingin yliopisto. Viitattu 18.1.2009.
• Eversti Sulo Aate Malm, Pohjan prikaatin kilta, 18.1.2009
• Westerlund, Lars: Talvi-, jatko- ja Lapin sodan sotavanki-ja siviilileirit 1939-1944. Helsinki: , 2008. ISBN 978-951-53-3149-6. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.4.2009).