Siegfried Müller

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Siegfried Friedrich Heinrich Müller (26. lokakuuta 192017. huhtikuuta 1983) oli saksalainen palkkasoturi, joka tuli Kongon kriisin 1960-1965 aikana tunnetuksi nimellä "Kongo-Müller"

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siegfried Müller syntyi Crossenissa itäisessä Saksassa (nyk. Krosno Odrzańskie, Puola) vuonna 1920. Vuosina 1939-1945 Müller osallistui Wehrmachtin riveissä taisteluihin enimmäkseen Itärintamalla, yleni luutnantiksi ja sai rautaristin. Sodan lopussa Müller haavoittui ja joutui amerikkalaisten vangiksi. Vapauduttuaan vankeudesta vuonna 1947 Müller liittyi Yhdysvaltain armeijan työpalvelujoukkoihin miehitetyssä Saksassa. Yritettyään turhaan värväytyä Bundeswehriin vuonna 1956, Müller sai töitä British Petroleum -yhtiöltä Afrika Korpsin Saharaan kylvämien miinojen raivaajana.

Vuonna 1962 Müller muutti Etelä-Afrikkaan ja värväytyi vuonna 1964 kongolaisen poliitikon Moise Tšomben avuksi koottuihin palkkasoturijoukkoihin. Kongossa Müller johti Kommando 52 -nimellä tunnettua palkkasoturiosastoa. Hän nousi julkisuuteen, kun Time ja Der Spiegel kirjoittivat Kongossa taistelevasta saksalaisesta palkkasoturista, joka oli entinen wehrmachtin sotilas.

Vuonna 1966 Müller antoi DDR:stä kotoisin oleville elokuvantekijöille Walter Heynowskille ja Gerhard Scheumannille haastattelun, josta syntyi dokumenttielokuvaklassikko Der lachende Mann (Hymyilevä mies). Müller esiintyi myös Gualtiero Jacopettin dokumenttielokuvassa Africa Addio (Hyvästi Afrikka, 1966) sekä Heynowskin ja Scheumannin dokumenttielokuvassa Kommando 52 (1965).

Sotilasuransa jälkeen Müller toimi Etelä-Afrikassa erään kultakaivoksen poliisipäällikkönä, jonka tehtävänä oli tutkia kaikki mustat työläiset siltä varalta että he kuljettaisivat kaivoksesta jotakin mukanaan. Hän kuoli Boksburgissa Johannesburgin esikaupunkialueella Gautengissa Etelä-Afrikassa huhtikuussa vuonna 1983.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]