Marco Casagrande (arkkitehti)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marco Casagrande SZHK-biennaalissa vuonna 2009

Marco Casagrande (s. 7. toukokuuta 1971 Turku) on suomalainen ympäristötaiteilija, arkkitehti ja arkkitehtuuriteoreetikko. Casagrande on toiminut vuosina 2004–2009 ekologisen kaupunkisuunnittelun professorina Taiwanissa.[1] Hänet tunnetaan myös entisenä palkkasotilaana.

Kirjallinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Casagrande julkaisi vuonna 1997 taiteilijanimellä Luca Moconesi kirjan Mostarin tien liftarit kertoen kirjan kuvaavan hänen kokemuksiaan palkkasotilasryhmän johtajana Bosnian sodassa. Kuvaukset sisältävät sotarikoksiksi luokiteltavia tapahtumia, kirjan päähenkilö muun muassa ampuu joukon haavoittuneita sotilaita.[2][3] Kirjan kuvausten vuoksi Ulkoministeriö selvitti Casagranden mahdollista osuutta sotarikoksiin, ja välitti asian Haagin sotarikostuomioistuimelle. Tuomioistuin ei ryhtynyt tutkimaan asiaa todisteaineiston epäselvyyden vuoksi[3], ja Casagrande itse väitti tapahtumien olevankin fiktiota. Vuonna 2001 Casagrande tuli uudelleen julkisuuteen, väittäen tapahtumien olevan sittenkin totuudenmukaisia. Asiasta käynnistettiin poliisitutkinta, joka lopetettiin riittävän todenperäisten tietojen puutteessa.[4]

Kirjan mukaan palkkasotilaaksi ryhtyessään Casagrande oli 22 vuotias, ja taustalla oli varusmiespalvelus rannikkojääkärikomppaniassa ja reserviupseerikoulussa.

Casagrande itse tuomitsee sotarikokset. Hän on luennoinut Maanpuolustuskorkeakoulussa johtamisen ja strategian opintojaksoilla vuodesta 2006. [5]

Toiminta arkkitehtina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaltapako, Casagrande & Rintala (1999)
Chen House, Taiwan (2008)
Raunioakatemia, leikkaus

Myöhemmin Casagrande on valmistunut arkkitehdiksi Suomessa. Hänet nimitettiin ekologisen kaupunkisuunnittelun professoriksi taiwanilaiseen Tamkangin yliopistoon vuonna 2004.[6] Casagrande työ on poikkitieteellistä, ja hän yhdistelee teoksissaan vapaasti elementtejä arkkitehtuurista, ympäristötaiteesta ja kaupunkisuunnittelusta. Casagrande työskenteli vuosina 1999–2003 yhdessä Sami Rintalan kanssa Arkkitehtitoimisto Casagrande & Rintalassa. Vuodesta 2003 hän on toiminut Casagrande Laboratoryssa. Casagrande & Rintalan aikaiset työt olivat taiteellisia arkkitehtonisia installaatioita,[7] kun taas myöhemmät työt ovat keskittyneet ekologiseen kaupunkisuunnitteluun ja kolmannen sukupolven kaupungin teoriaan. [8] Casagrande pyrkii kaupunkisuunnittelussaan teollisen kaupungin luonnonmukaiseen restauraatioon ja hän näkee lohdullisina ne prosessit, joissa ihmiset raunioittavat luonnostaan teollisuuskaupunkia. [9] Tällaisia "orgaanisia sosiaalisia keskuksia" ovat esimerkiksi spontaanit kollektiiviset kaupunkiviljelykset ja "anarkistipuutarhat", joiden kautta ensimmäisen sukupolven kaupunki jälleensyntyy. Kolmannen sukupolven kaupunki on osallistuvaan suunnitteluun perustuva "ihmisräme" tai "orgaaninen kone"; teollisen kaupungin orgaaninen raunio. [10]

Ne (spontaanit kaupunkiviljelykset) säätävät teollista kaupunkia kohti orgaanista, kohti sattumaa ja näin tehdessään ne raunioittavat modernia urbanismia. Ne ovat pistemäisiä orgaanisia vallankumouksia ja kolmannan sukupolven kaupungin siemeniä. [11]

Casagranden arkkitehtuurin ja taiteen välimaastossa liikkuvia töitä on valittu Venetsian biennaaliin kolme kertaa, vuosina 2000, 2004 ja 2006[12], ja hänen teoksiaan on ollut esillä kymmenissä näyttelyissä ja julkaisuissa eri puolilla maailmaa. [13]

Raunioakatemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruin Academy / Raunioakatemia (2010-) on itsenäinen monitieteellinen tutkimuskeskus Taipein Urban Core alueella. [14] Sen tavoitteena on ”ajatella uusiksi teollinen kaupunki ja moderni ihminen laatikossa. ”[14] Raunioakatemia toimii hylätyssä viisikerroksisessa kaupunkikerrostalossa Taipein keskustassa. Rakennuksesta on poistettu kaikki väliseinät ja ikkunat, jotta sisätiloissa voi kasvattaa bambua ja kasviksia. [15]Professorit ja opiskelijat nukkuvat ja työskentelevät mahongista rakennetuissa ad-hoc dormitorioissa[16] ja rakennuksen viidennessä kerroksessa on yleinen sauna. [17] Koko rakennus on lävistetty 6 tuuman rei’illä, jotta siellä voi ”sataa sisällä”. Akatemia on jatkuvasti muuttuva raunion ja rakennustyömaan yhdistelmä. [18] Arkkitehtoninen kontrolli on prosessissa antaakseen periksi, jotta luonto voi astua sisään. Tähän mennessä se ei ole vielä antanut periksi – se on liian laiska. Arkkitehtoninen kontrolli tulee antamaan periksi. Modernismi on hukassa ja teollinen kone muuttuu orgaaniseksi. Tämä on tapahtumassa Taipeissa ja tätä me tutkimme. Raunioakatemia on orgaaninen kone. [19] Raunion käsite ilmentää käännekohtaa, jossa ihmisen tuottama objekti muuttuu osaksi luontoa. [20]

Tutkimuskohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimus- ja suunnittelutehtävät liikkuvat vapaasti arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun, ympäristötaiteen ja muiden taiteen ja tieteen alojen välillä yhteisenä nimittäjänä rakennettu ihmisympäristö. [21] Anarkisti-mummot, akateeminen irtolaisuus ja kaupunkiakupunktio ovat joitakin lähtökohtia Raunioakatemian taustalla. [22] Akatemian työpajoja ovat:

  • Orgaaninen akupunktio
    • Spontaanit ja usein laittomat kaupunkiviljelykset ja kollektiivipuutarhat jotka tasapainottavat teollista Taipeita ja säätävät kaupunkia kohti orgaanista. [11]
  • Jokiurbanismi
    • Yksi maisemaurbanismin muodoista, joka tähtää luonnonmukaiseen jokirestauraatioon kaupunkiympäristössä ja modernin kaupungin ja jokiluonnon jälleenkohtaamiseen. [23]
  • Laiton arkkitehtuuri
    • Arkkitehtuuri, joka hyväksikäyttää virallista kaupunkia “kasvualustana ja energialähteenä, johon se kiinnittyy kuten loinen ja josta se imee sähköä ja vettä…instant-kaupungin laittomat kaupunkiviljelykset ja yömarkkinat ovat niin laajalle levinneitä ja syvään juurtuneita taiwanilaiseen kulttuuriin ja kaupunkikuvaan, että voimme melkeimpä puhua toisesta kaupungista virallisen kaupungin päällä, rinnakkaiskaupungista tai loiskaupungista. [24]

Paikallinen tieto on eri tutkimuselementtejä yhdistävät tekijä, joka sitoo kolmannen sukupolven Taipein paikkakohtaiseen luonnontilaan. [25] Akatemiaa johtavat yhteistyössä taiwanilainen JUT Foundation for Arts & Architecture ja suomalainen Casagrande Laboratory. [26] Raunioakatemialle myönnettiin World Architecture Community Award palkinto vuonna 2011. [27]

Kolmannen sukupolven kaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raunioakatemian arkkitehtuurifilosofian ydin on teoria kolmannen sukupolven kaupungista, teollisuuskaupungin orgaanisesta rauniosta. Akatemia keskittyy tutkimaan niitä Taipein raunioitumisprosesseja, jotka pitävät kaupungin elossa. [28] Raunion nähdään elementtinä, jossa ihmisen tekemästä on tullut osa luontoa. [29] Kolmannen sukupolven kaupunki seuraa ensimmäistä sukupolvea, jossa ihmiset elivät rauhaisaa yhteiseloa luonnon kanssa ja toista sukupolvea, joka rakensi seiniä ja kivirakenteita kaikkialle tarkoituksenaan sulkea luonto pois. Kolmannessa sukupolvessa luonto, jota ei koskaan kyetä sulkemaan täysin pois, kasvaa takaisin raunioista ja seinien halkemista imien ihmisluonnon takaisin villiin luontoon. Kolmannen sukupolven kaupunki keskittyy paikalliseen tietoon ja kaupunkiakupunktioon. [30] Kolmannen sukupolven kaupunki on teollisuuskaupunki, jonka ihmiset ovat raunioittaneet – ihmisluonto osana luontoa. [31] Kolmannen sukupolven Taipein elementtejä ovat:

  • Anarkisti puutarhuri
    • Spontaanit kollektiivipuutarhat ja kaupunkiviljelykset, jotka toimivat virallisen kaupunkikehityksen ulkopuolella.
  • Kaupunkinomadi / instant-Taipei
    • Kevyet ja mobiilit kaupunkilaisten arkkitehtooniset reaktiot jotka kiinnittyvät staattisen kaupungin päälle.
  • Kaupunkiakupunktio
    • Arkkitehtuuri, joka tuottaa neuloja urbaanin elämänvoiman manipuloimiseen.
  • Komposti
    • Itsenäiset, itseorganisoituvat ja usein laittomat yhteisöt jotka mikroeditoivat orgaanisesti virallista kaupunkia.
  • Jokiurbanismi
    • Maisemaurbanismin yksi muoto – kaupunki, joka kehittyy jokiluonnon näkökulmasta.

[32]

Anarkisti puutarhuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raunioakatemia julkaisee omaa itsenäistä sanomalehteään "The Anarchist Gardener" Anarkisti puutarhuria, jonka päätoimittajana toimii Nikita Wu. [33] Sanomalehti on avoin kollaasi Akatemian ajattelua rakennetun ihmisympäristön tulevaisuudesta. [34] Lehden erikoisnumero edusti raunioakatemiaa Hong Kongin ja Shenzhenin arkkitehtuuribiennaalissa vuonna 2012. [35]


Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Casagranden Pohjois-Taiwanin Datun vuoristoon suunnittelemalle Chen House -puurakennukselle myönnettiin vuonna 2009 World Architecture Award -palkinto. [36] Rakennus on palkittu myös Architectural Review's House 2010- [37] ja World Architecture Festival 2009 -kilpailuissa [38] ja sille on myönnetty Venäjän arkkitehtiliiton Zeleny Proekt 2012 -palkinto. [39]

Casagrandelle myönnettiin kansainvälisen arkkitehtuurikriitikkojen komitea CICA:n pääpalkinto vuonna 2013[40] sekä Euroopan arkkitehtuuripalkinto 2013. [41]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marco Casagrande. Helsingin Sanomat, 11.4.2006. Maksullinen artikkeli Viitattu 27.6.2009.
  2. Opiskelijaa ei sotahuumori naurattanut: Petra Naukkarisen mielestä kirjan päähenkilö joutaisi Haagiin. Helsingin Sanomat, 12.11.1997. Maksullinen artikkeli Viitattu 8.9.2007.
  3. a b Mykkänen, Pekka: Turkulaismiehen osuutta Bosnian sotarikoksiin tutkitaan: Casagranden palkkasotilaskirjaa tutkinut opiskelija löysi viitteitä sotarikoksista. Helsingin Sanomat, 12.11.1997. Maksullinen artikkeli Viitattu 8.9.2007.
  4. Pöppönen, Hannu: Tunnustettu mutta kiistanalainen taiteilija. Helsingin Sanomat, 19.9.2006. Maksullinen artikkeli Viitattu 8.9.2007.
  5. Anttalainen & Vasaramäki: Casagrande. KALPA, 2011, s. 38-41. Maanpuolustuskorkeakoulu.
  6. Casagrande CV 2003. Tamkang University. Viitattu 07.07.07.
  7. Adam Mornament: When Attitude Becomes Form 2003. Contemporary Magazine. Viitattu 07.07.07. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  8. Marco Casagrande: Cross-over architecture and the Third Generation City 2008. Epifanio 9. Viitattu 15.9.2008.
  9. Tieteen Päivät: Arkkitehti Marco Casagrande (Casagrande Laboratory): Urbaanit vesistöt 2011. Helsingin Yliopisto. Viitattu 22.7.2012.
  10. Arki ja vesi (Tieteen päivät) 2011. Tieteen päivät. Viitattu 25.2.2011.
  11. a b The Community Gardens of Taipei 2010. P2P Foundation. Viitattu 1.3.2011.
  12. Marco Casagrande Will Represent Taiwan at the Venice Biennale 11.4.2006. Taipei Representative Office in Finland. Viitattu 29.6.2007. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  13. PUU: Marco Casagrande (s.46) 2009. Puuinfo. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  14. a b c laboratory: ruin academy - Designboom 2010
  15. Farming in a Ruin – The Pop-Up City 2011
  16. Ruin Academy - Landezine 2010 [vanhentunut linkki]
  17. Urban Ruins: Abandoned Building Houses Architecture Academy – Web Ecoist 2011
  18. Ruin Academy - Designklub 2011
  19. Ruin Academy in Taipei | Marco Casagrande - Arch-Times 2010
  20. Survival Architecture Workshop in Norway | Bardauskaitė & van Niekerk - Art Pit 2012
  21. Ruin Academy - Ouno 2010
  22. More Ruins - Phyllis Richardson, Archetcetera 2011
  23. Taipei from the River - International Society of Biourbanism 2011
  24. Illegal Architecture in Taipei - Kelsey Campbell-Dollaghan, Architizer 2011
  25. Ruin Academy Taiwan : Architecture Information - E-Architect 2010
  26. Ruin Academy in Taipei, Architectural Research Centre - New Territories 2010
  27. WA Awards - World Architecture 2011
  28. Ruin Academy - Greek Architects 2011
  29. Chen House by C-Laboratory - Dezeen 2009
  30. Returning Humans to Nature and Reality - Nick Couson, eRenlai 2011 [vanhentunut linkki]
  31. Cross-Over Architecture and the Third Generation City - Epifanio 2009
  32. Ruin Academy - Epifanio 14, 2011
  33. Ruin Academy - Architizer 2010
  34. Anarchist Gardener Issue One 安那其建築園丁 - Anarchist Gardener 2010
  35. Anarchist Gardener Issue Two HK special 安那其建築園丁港深建築雙城雙年展特別版 - Nikita Wu, Ruin Academy 2012
  36. World Architecture: Winners / 4th Cycle 2009. World Architecture. Viitattu 8.6.2009. (englanniksi)
  37. CHEN HOUSE BY C-LABORATORY, SANJHIH, TAIPEI COUNTY, TAIWAN 2010. Architectural Review. Viitattu 20.5.2012. (englanniksi)
  38. World Architecture Festival: Chen House 2009. World Buildings Directory. Viitattu 20.5.2012. (englanniksi)
  39. The Union of Architects of Russia: ПОБЕДИТЕЛИ конкурсов фестиваля «Зеленый проект 2012» 2012. Green Proekt. Viitattu 25.10.2013. (venäjäksi)
  40. Suomalaisarkkitehti Marco Casagrandelle kansainvälinen arkkitehtuuripalkinto. HS 7.10.2013.
  41. The European Centre for Architecture: Announcing the 2013 Laureates MARCO CASAGRANDE 2013. The European Centre for Architeture. Viitattu 25.10.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]