Venetsian biennaali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Venetsian biennaalin pääsisäänkäynti Giardinissa vuonna 2005.

Venetsian biennaali (ital. Biennale di Venezia) on merkittävä, suuri kansainvälinen kuvataidenäyttely ja tapahtuma, jonka aihe on pääasiassa nykytaide. Tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi (parittomina vuosina) Venetsiassa Italiassa.

Venetsian elokuvajuhlat ovat osa sitä, samoin Venetsian arkkitehtuuribiennaali, joka järjestetään parillisina vuosina.

Venetsian biennaalista on muodostunut useista eri taiteenaloista koostuva monikulttuurinen tapahtumasarja, joka kokoaa vuosittain noin 320 000 kävijää.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venetsian kaupunginhallituksen päätöksellä vuonna 1893 perustettiin "kansallinen taiteellinen näyttely", joka pidettäisiin Savoijin (eli Italian) kuninkaan Umberto I:n ja hänen vaimonsa Margheritan hopeahääpäivän kunniaksi. Näyttelyn suunnitteluun osallistui Venetsian silloinen pormestari Riccardo Selvatico menestyksellisesti. Biennaalin järjestämiseen saatiin vaikutteita Münchenin Secession-taideryhmistä. Päätettiin kutsua mukaan merkittävimpiä ulkomaisia ja italialaisia taiteilijoita, sekä sallia mukaan myös kutsumattomien italilaissten taidemaalareiden ja kuvanveistäjien teoksia.[1]

Ensimmäinen näyttely järjestettiin vuonna 1895, jolloin siihen osallistui taiteilijoita 15 maasta. Ensimmäisessä "Venetsian kaupungin kansainvälisessä taidenäyttelyssä" kävi yli 200 000 vierailijaa. Se nimettiin myöhemmin biennaaliksi, koska se järjestettiin joka toinen vuosi.[1]

Ensimmäisenä vuonna jaettiin kaksi ensimmäistä palkintoa. Näyttelyn skandaalin aiheutti Giacomo Grosson maalaus Korkein tapaaminen, jossa kuvattiin kuollut mies arkussa, jonka ympärillä oli neljä alastonta naishahmoa. Se voitti kuitenkin yleisöäänestyksen, mikä herätti yhä suuremman kohun.[1] [2]

Näyttelypaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biennaalin historiallinen pääpaikka on Giardini di Castello, puisto Venetsian keskustan läheisyydessä. Siellä ovat eri maiden rakentamat ja niiden omistamat näyttelypaviljongit, jotka edustavat yleensä kansallisromanttisia tai modernistisia tyylisuuntia eri ajoilta. Keskuspaikka on Italian paviljonki.

Biennaali on levittäytynyt vähitellen eri puolille kaupunkia. Corderie dell´Arsenalessa sijaitsee Aperto (avoin), jossa ovat pääosin nuorten taiteilijoiden näyttelyosastot. Biennaalin aikana järjestetään kaupungin taidemuseoissa tavallisesti useita muita merkittäviä taidenäyttelyitä ja -tapahtumia.

Vuonna 2005 järjestyksessään 51. taidebiennaali pidettiin 12.6.–6.11. Siellä esitettiin kaksi kansainvälistä taidenäyttelyä, 70 kansallista osastoa sekä 30 rinnakkaisnäyttelyä. Vuonna 2015 Venetsian biennaali järjestetään 56. kerran.

Suomi Venetsiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi osallistui Venetsian taidebiennaaliin ensimmäiset kerrat vuosina 1909 ja 1914. Säännöllinen osallistuminen alkoi kuitenkin vasta vuonna 1954.

Alvar Aalto suunnitteli Suomelle oman puurakenteisen paviljongin, jota kutsutaan nimellä Aalto-paviljonki ja joka valmistui 1956. Paviljonki on vuodesta 1962 ollut taidebiennaaleissa vuokrattuna Islannille, sillä Suomi oli mukana yhteispohjoismaisessa paviljongissa, jonka on suunnitellut norjalainen arkkitehti Sverre Fehn. Joka toinen vuosi järjestettävässä arkkitehtuuribiennaaleissa paviljonki on ollut suomalaiskäytössä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venetsian biennaali.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Origin of the Venice Biennale Chinese Pavilion. 2003. Ministry of Culture, P.R.China. Viitattu 23.2.2011. (englanniksi)
  2. History of Biennale Art, The Grosso case la Biennale di Venezia. 2010. la Biennale di Venezia. Viitattu 23.2.2011. (englanniksi)(italiaksi)
  3. Marja-Terttu Kivirinta: Paviljonki oli Aallon välityö. Helsingin Sanomat, 11.12.2006. Artikkelin verkkoversio.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]