Charles Sandison
| Charles Sandison | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1969 Haltwhistle, Britannia |
| Taiteilija | |
| Ala | mediataide, installaatio, ympäristötaide, tilataide |
| Palkinnot | |
Carl Andre | John Baldessari | Christo ja Jeanne-Claude | Jan Dibbets | Ian Hamilton Finlay | Hamish Fulton | Andy Goldsworthy | Hans Haacke | Michael Heizer | Robert Irwin | Nancy Holt | Richard Long | Walter de Maria | Ana Mendieta | Dennis Oppenheim | Robert Smithson | James Turrell | Wolf Vostell
Charles Sandison (s. 1969 Haltwhistle, Britannia[1][2])[3] suomalais-brittiläinen mediataiteilija.[4] Hän tekee tietokonepohjaisia valoinstallaatioita, jotka yhdistävät sanoja, metaforia ja liikettä arkkitehtuurisiin tiloihin.[5] Sandison on opiskellut Glasgow School of Art -taidekoulussa Skotlannissa vuosina 1988–1993.[4]
Sandisonin teoksia on kuvailtu valorunoudeksi ja valo-ornamentiikaksi.[5] Ne perustuvat tietokoneella ohjelmoituihin ja projisoituihin sanoihin. Hänen ensimmäisiä tämäntyyppisiä töitään oli Living Rooms (2001), jossa valolla heijastetut sanat kuten mies, nainen, ruoka, isä, äiti, lapsi, vanha ja kuollut vaeltavat ympäri pimennettyä huonetta. Sanat elävät ja vuorovaikuttavat keskenään, mies-sanat etsivät ruokaa ja nainen-sanoja, joistä syntyy lapsi-sanoja. Välillä tappava virus tai vanhuus tuhoavat osan muista sanoista ja kaikki alkaa alusta.[6] Jo Sandisonin esikoisnäyttelyssä Lontoossa 1993 oli esillä tietokonepohjaisia monitoreihin perustuvia teoksia.[7]
Sandisonin teokset eivät rakennu vain sattumanvaraisten sanakokoelmien varaan, sillä hän tekee töitä teemoittain. Hän on käsitellyt esimerkiksi evoluutioita, biologiaa, genealogiaa, genetiikkaa, keinoälyä ja kieltä.[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sandison syntyi Englannissa, Northumberlandin Haltwhistlessä ja kasvoi Skotlannin Wickissä. Hän opiskeli 1987–1993 Glasgow School of Artissa ja opetti siellä jonkin aikaa valmistuttuaan. Sandisonilla oli 1990-alun alussa muiden nuorten brittitaiteilijoiden yhteisnäyttelyissä.[1]
Sandison muutti Suomeen vuonna 1995.[1] Hän sai paikan Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksen tuntiopettajana ja myöhemmin mediataiteen lehtorina sekä koulun taideosaston johtajana.[8]
Sandison kehitti jo varhain tavan yhdistää kuvataidetta ohjelmointiin. Suomessa ei juurikaan ollut 1990-luvun lopulla mahdollisuuksia, ja Sandison oli jo lopettamassa taiteen tekemistä. Hänen lähipiirinsä kuitenkin innosti häntä vielä osallistumaan 2001 Suomen Taiteilijaseuran järjestämään Nuorten näyttelyyn.[9]
Sandison teos Living Rooms valittiin näyttelyyn. Ohjelmistopohjaista teosta oltiin vasta asentamassa, kun sveitsiläinen kuraattori Harald Szeeman oli Suomessa etsimässä taiteilijoita Venetsian biennaalin päänäyttelyyn. Szeeman kiinnostui Sandisonin teoksesta, ja tämä saikin kutsun biennaaliin. Sandisonille näyttely Venetsiassa oli läpimurto, ja sen jälkeen häntä on kutsuttu tekemään töitänsä ympäri maailmaa.[9]
Sandison on ollut mukana muun muassa Venetsian biennaalissa 2001 ja Ars-näyttelyssä 2006. Hänen Mika Waltarin kirjojen teksteihin perustunut teoksensa Sinuhe oli Waltari-näyttelyssä Ateneumin portaikossa 2007.[4] Häneltä tilattiin myös teos nobelkirjailija José Saramagon 85-vuotisjuhliin vuonna 2008. Sandison on pitänyt yksityisnäyttelyjä 2000-luvun lopulla Yvon Lambertin gallerioissa New Yorkissa ja Pariisissa sekä Pariisin Orsayn taidemuseossa. Rooman uusi nykytaiteen museo kutsui hänet tekemään teoksen Forum Romanumille 2007. Ulkotiloissa olevien valoteosten rakentaminen vaatii usein suuria lavoja ja erikoisjärjestelyjä, joten käytännössä työ on alkanut muistuttaa suuren rock-konsertin roudaamista.[7]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sandison muutti Suomeen 1995, Sandisonin puoliso on taiteilija Teija-Tuulia Ahola. Heillä on kaksi lasta.[3]
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Charles Sandisonille on myönnetty Ars Fennica -palkinto (2010) ja VII ARCOmadrid/BEEP de arte electrónico - nature morte (2013).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c About Charles Sandison Charles Sandison. Viitattu 23.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Charles Sandison Tampereentaidemuseo.fi. Tampereen kaupunki. Viitattu 23.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Anu Uimonen, Sähköinen taide syntyy Petsamossa, Helsingin Sanomat 26.11.2010 sivu C1
- ↑ a b c Sandisonin CV Ars Fennica 2010 -sivuilla
- ↑ a b Perttu Rastaan kirjoittama esittely Ars Fennican sivuilla
- ↑ Kiasman esittely Living Rooms -teoksesta
- ↑ a b Aamulehti
- ↑ Arto Murtovaara: Brexit pakottaa skottitaiteilija Charles Sandisonin miettimään identiteettiään: ”Mistä olen kotoisin?” Kulttuuritoimitus. 1.4.2020. Kulttuuritoimitus Suomi Oy. Viitattu 23.2.2024.
- ↑ a b Saara Hacklin: Teos, joka oli jäädä taiteilija Charles Sandisonin viimeiseksi 27.1.2022. Nykytaiteen museo Kiasma. Viitattu 23.2.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Charles Sandisonin kotisivut
- Kuvia teoksista Baronian Francey -gallerian sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||
