Maataide
Sivulta puuttuu 
Installaatio | Maataide | Paikkasidonnainen taide | Tilataide | Valotaide
Carl Andre | John Baldessari | Christo ja Jeanne-Claude | Jan Dibbets | Ian Hamilton Finlay | Hamish Fulton | Andy Goldsworthy | Hans Haacke | Michael Heizer | Robert Irwin | Nancy Holt | Richard Long | Walter de Maria | Ana Mendieta | Dennis Oppenheim | Robert Smithson | James Turrell | Wolf Vostell
Maataide on taiteen muoto, jossa maan kamara tai maisema muunnetaan taideteokseksi. Maataiteessa käytetään mieluusti paikalla jo olevia materiaaleja sen sijaan että muualla tehty irrallinen taideteos sijoitettaisi ulos.[1]
Maataide syntyi 1960-luvulla Yhdysvalloissa, missä se tunnetaan nimillä earthworks tai land art. Maataiteen aatteellinen tausta oli minimalismin ja käsitetaiteen piirissä. Minimalismi syntyi osittain kritiikkinä modernille taiteelle ja sen pyrkimyksenä oli, että taide vastaisi paremmin todellisuutta. Näin minimalistisessa taiteessa huomio kiinnittyi itse teoksesta myös sen ympäristöön. Esimerkiksi Robert Morrisin minimalistinen "Glass Cubes" muodostuu peilikuutioista, jotka heijastelevat ympäristöään. Vähitellen osa minimalistisista töistä siirtyi ulos gallerioista osaksi ympäristöä ja näistä kehittyi maataide. Ensimmäisiä maataiteilijoita olivat amerikkalaiset Carl André, Robert Smithson, Walter De Maria ja Robert Morris. [1]
Robert Smithsonin tunnetuimpia maataideteoksia oli hänen Utahin Great Salt Lake -järvelle vuonna 1970 rakentamansa jättikokoinen Spiral Jetty. Teos koostui maa-aineksesta kootusta spiraalimaisesti etenevästä polusta, jonka oli 475 metriä pitkä ja 4,57 metriä leveä.[1]
Alun perin teoksia tehtiin vaikeasti saavutettaviin paikkoihin vastalauseena gallerioiden ja museoiden käytännöille. Tarkoitus oli myös vastustaa taiteen kaupallisuutta ja tehdä teoksia, joita ei voi myydä. Maataiteen tekijät kuitenkin dokumentoivat teoksensa valokuvin ja filmein, joita sittemmin asetettiin näytteille. [1]
Maataiteessa on ollut mukana ekologista näkökulmaa. Robert Smithson nimesi kotikaupunkinsa roskakasat ja laskuviemärit Passaicin monumenteiksi. Ekologista ja ympäristötietoista ajatusta on kuitenkin ollut enemmän maataidetta seuranneessa ympäristötaiteessa. Suurten maamassojen liikuttelu maataiteen tapaan ei välttämättä ole ympäristöystävällisistä sen enempää kuin esimerkiksi suuren asfalttimäärän kaataminen vuorenrinnettä alas Robert Smithsonin tapaan.
Myöhemmin suurten maamassojen siirtelyn sijaan suositummaksi tuli tehdä pieniä huomaamattomia eleitä maastoon, edelleen luoksepääsemättömiin paikkoihin, ja valokuvata prosessi ja lopputulos. Richard Long ja Andy Goldsworthy tekivät esimerkiksi suoria viivoja maastoon kävelemällä.
Sisällysluettelo |
Maataideteoksia Suomessa [muokkaa]
Hiljainen kansa. Teoksen on suunnitellut Reijo Kela ja se sijaitsee Suomussalmella. Teoksessa on satoja ihmishahmoja, joiden päät on tehty turpeesta. Teoksen yhteydessä on kesäisin myös kahvila toimintaa. [2]
Yltä ja Alta (Up and Under). Teoksen on suunnitellut Nancy Holt ja se sijaitsee Pinsiön kylässä, Nokian ja Hämeenkyrön rajamailla. Teos on suunniteltu puistomaiseksi tapahtumapaikaksi ja sen muoto perustuu ilmansuunnille ja pohjantähden liikkeille. [3]
Puuvuori (Tree Mountain). Teoksen on suunnitellut Agnes Denes ja sijaitsee Ylöjärvellä. Teos koostuu 11 000 männystä, jotka ovat istutettu tarkan matemaattisen kuvion mukaan (Vogel´s model). Jokaisella puulla on eri omistaja ja metsä on rakennetty toimaan suodattimena sadevedelle. Teos sijaitsee pohjavesialueella. [4]
Taiteilijoita [muokkaa]
- Carl André
- Andy Goldsworthy
- Olavi Lanu
- Richard Long
- Walter de Maria
- Robert Morris
- Robert Smithson
- Nancy Holt
Kirjallisuutta maataiteesta [muokkaa]
- Amy Dempsey, 2011. Destination Art. Thames & Hudson, London.
- Beardsley John, 1984. Earthworks and beyond. Cross River Press, New York.
- Johansson Hanna, 2004. Maataidetta jäljittämässä. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Taiteen pikkujättiläinen, s. 389-390. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
- ↑ Reijo Kelan Hiljainen kansa palkittiin Englannissa, Helsingin Sanomat 6.12.2008
- ↑ Sightlines, s. 156-162. University of California Press, 2011. ISBN 978-0-520-26856-2
- ↑ Destination Art, s. 156-157. Thames & Hudson, 2011. ISBN 978-0-500-28880-1
Katso myös [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
| Nykytaiteen keinot |
|---|
|
|
