Katariina Stenbock

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruotsin leskikuningatar Katariina Stenbock

Katariina Stenbock (22. heinäkuuta 1535 Torpa stenhus, nykyinen Tranemon kunta13. joulukuuta 1621) oli Ruotsin kuningatar 15521560. Hän oli viimeinen Kustaa Vaasan kolmesta puolisosta. Katariinan edeltäjä oli hänen tätinsä Margareeta Leijonhufvud. Hän eli leskikuningattarena yli kuusi vuosikymmentä ja oli äitipuoli kahdeksalle serkulleen.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningattarena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katariina Stenbockin vanhemmat olivat valtaneuvos Gustaf Olofinpoika Stenbock (1504–1571) ja Brita Eerikintytär Leijonhufvud (1514–1572). Hänen sisarensa oli Klaus Flemingin puoliso Ebba Stenbock.

Lähes tarkalleen vuosi Margareeta Leijonhufvudin kuoleman jälkeen Kustaa Vaasa avioitui uudelleen. Margareetan vanhin sisar Birgitta Leijonhufvud oli saanut tehtäväkseen hankkia Kustaan lapsille soveliaan äitipuolen. Kirkon tapa tulkita sukulaisuutta avioliittojen kautta vaikeutti naimahanketta.[1] Kustaa Vaasa puolestaan vetosi siihen, että vain juutalaisten tuli noudattaa Vanhan testamentin oppeja. Seitsentoistavuotias Katariina Stenbock ja 56-vuotias Kustaa Vaasa vihittiin avioliittoon 22. elokuuta 1552 Vadstenan luostarikirkossa. Kustaa Vaasan naimatarjouksen tähden Katariina oli joutunut hylkäämään Tre Rosor -sukuisen sulhasensa Gustafin, jolle hänet oli luvattu jo lapsena.[2]

Avioliitto vankisti Kustaa Vaasan suhteita Ruotsin korkeimpaan aateliin. Katariinan on mainittu olleen "aviomiehen uskottu elämäntoveri". Kustaalle hän oli "vårt käre husfru" (meidän rakas rouvamme), puhuteltaessa kuningas kutsui kuningatartaan termillä "hiertens käre Karinn" (sydänkäpy-Karin).[1]. Katariina lienee ollut raskaana vuosina 1554 ja 1556, mutta jäi lopulta lapsettomaksi.[1]

Ruotsin itäisissä maakunnissa eli nykyisen Suomen alueella Katariina oleskeli kauemmin kuin kukaan kruunattu kuningatar, elokuusta 1555 heinäkuuhun 1556. Noin puolet tästä ajasta hän emännöi Turun linnaa. Osan ajasta hän vietti Kastelholmassa, missä hän sairastui vakavasti.[1]

Leskikuningattarena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustaan kuoleman jälkeen Katariina asettui Strömsholmin linnaan ja hänellä oli eläkelääninään myös Ahvenanmaa.[3] 1570-luvun alussa hän oli aikeissa naida Saksi-Lauenburgin herttua Franzin, mutta tytärpuoli Sofian avioituminen Franzin veljen Magnuksen kanssa kaatoi hankkeen.[3] Vuonna 1574 Katariina auttoi veljenpoikaansa Erik Gustafinpoika Stenbockia avioitumaan Magdalena (Malin) Sturen kanssa, jonka äiti Märta Erikintytär Leijonhuvud (Kung Märta) yritti estää liiton.

Leskikuningatar Katariina pysytteli parhaansa mukaan syrjässä Kustaa Vaasan poikien valtataisteluista. Parhaat välit hänellä oli Eerikin ja Juhanan kanssa. Eerik oli äitipuoltaan puolitoista vuotta vanhempi. Hän oli Kustaan ja tämän ensimmäisen puolison Katariina Saksi-Lauenburgilaisen poika. Katariina eli pidempään kuin yksikään Kustaa Vaasan lapsista Cecilia Vaasaa lukuunottamatta. Hän kuoli 86-vuotiaana Strömsholmin linnassa ja hänet haudattiin Uppsalan tuomiokirkkoon.

Katariina samoin kuin Kustaa Vaasan aiemmat puolisot Katariina Saksi-Lauenburgilainen ja Margareeta Leijonhufvud otettiin Helsingin paikannimistöön vuonna 2003.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anneli Mäkelä-Alitalo: ”Katariina Stenbock (1535–1621)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 58–59. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]