Suomen kronikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomen kronikka (lat. Chronicon Finlandiae) on 1670-luvulla syntynyt Suomen keskiaikaa ja sitä edeltävää ajanjaksoa kuvaava teos. Teos edustaa Ruotsin niin sanottua gööttiläistä historiankirjoitusta, jonka tavoite oli luoda kansalle suurenmoinen menneisyys. Siinä luetellaan esimerkiksi viisitoista Suomen muinaiskuningasta.[1]

Kronikan kirjoittajaa ei tunneta, mutta joskus on arveltu, että kyseessä olisi taidemaalari Elias Brenner. Vaikka teos on latinankielinen, on sen kirjoittaja osannut suomea sekä mahdollisesti myös viroa. Tästä on päätelty, että kirjoittaja olisi ollut Baltiassa oleva suomalainen virkamies tai pappi.[1]

Henrik Gabriel Porthanista (1739–1804) lähtien Suomen kronikkaan on suhtauduttu kriittisesti. Suomen kronikkaa ei voidakaan pitää pätevänä tietolähteenä Suomen esi- ja varhaishistoriasta. Se on kuitenkin arvokas dokumentti 1600-luvun esitieteellisestä historian ja kansanrunouden tutkimuksesta ja suomalaisen kansallistunteen varhaisimmasta ilmenemisestä ennen varsinaisen nationalismin aikaa. Teoksessa korostetaan suomalaisten ansioita esimerkiksi Ruotsin suurvallan luomisessa.[1]

Kronikka käyttää lähteenään pohjoismaisia saagoja (Snorri Sturluson: Kuinka Norja asutettiin), Saxo Grammaticusta ja suomalaista kansanrunoutta. Erityisesti kronikka on tunnettu siitä, että se luettelee Suomen muinaiset kuninkaat. Suomi-sanan alkuperä johdetaan kalansuomusta ja ulkomaalaisten käyttämä finn-sana vennoon, joka viroksi vend-muodossa tarkoittaa veljeä. Kronikka on julkaistu vuoden 1728 julkaisussa Swedische Bibliothek, mutta se oli oppineiden tiedossa jo 1600-luvun jälkipuoliskolla esimerkiksi Daniel Jusleniuksen tuotannosta päätellen.[1]

Forsiuksen kronikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen Suomen kronikka -nimisen historiateoksen kirjoitti helsinkiläissyntyinen pappi ja tieteilijä Sigfridus Aronus Forsius vuosien 1611 ja 1616 välillä. Forsiuksen käsin kirjoitetusta teoksesta on jäljellä kopioina säilynitä katkelmia, joista päätellen 'Suomen kronikan' lähdeaineistona oli käytetty ainakin osittain kirkollisia kronikoita, kuten piispojen elämäkertoja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Aimo Halila: Suurvalta-aika, s. 195-197. Teoksessa Suomen historia osa 3: Suurvalta-aika. Espoo: Weilin & Göös, 1985. ISBN 951-35-2492-2.
  • Messenius, Johannes: Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita, sekä tuntemattoman tekijän Suomen kronikka. (Alkuteokset: Ex Johannis Messenii Scondia illustrata, tomus X, seu Chronologia de rebus Venedarum Borealium, ad Scondiam jure pertinentium, scilicet Finnonum, Livonum, et Curlandorum, ab ipso fermè orbis diluvio, ad annum Christi MDCXXVIII gestis. Chronicon Finlandiae.) Suomentaneet Martti Linna, Jorma Lagerstedt, Erkki Palmén. Julkaisija Historian ystäväin liitto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 467. Historiallinen kirjasto 21. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1988. ISBN 951-717-495-0.
Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.