Kristofer Baijerilainen
Wikipedia
Kristofer Baijerilainen (26. tammikuuta 1418 – 6. tammikuuta 1448) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas (Tanskan ja Norjan vuosina (1440–1448) ja Ruotsin vuosina (1441–1448).
Kristofer valittiin Tanskan kuninkaaksi vuonna 1440 sen jälkeen kun tanskalaiset olivat erottaneet aiemman unionikuninkaan, Ruotsin kruunun menettäneen Eerik Pommerilaisen. Ruotsia hallitsi valtionhoitajana Kaarle Knuutinpoika Bonde, jonka suostuttelemiseksi hyväksymään kuninkuutensa joutui Kristofer antamaan Kaarlelle Turun linnan ja suuria läänityksiä Suomesta. Kristofer valittiin Ruotsin kuninkaaksi ja kruunattiin Upsalan tuomiokirkossa 1441.
Vuonna 1442 Kristofer vahvisti unionikuninkaan valtaa tasoittaneen Kristoferin maanlain, jonka mukaan kuninkaan tuli hallita valtaneuvostoa kuunnellen ja asettaa linnanherroiksi vain Ruotsissa syntyneitä. Kristofer kuoli vuonna 1448 yllättäen ilman perillisiä, mikä johti jälleen epäselvyyteen Kalmarin unionin jatkosta ja kiistoihin sen hallinnasta.
| Edeltäjä: Eerik Pommerilainen |
Norjan kuningas 1440–1448 |
Seuraaja: Kaarle Knuutinpoika |
| Edeltäjä: Eerik Pommerilainen |
Tanskan kuningas 1440–1448 |
Seuraaja: Kristian I |
| Edeltäjä: Kaarle Knuutinpoika valtionhoitaja |
Ruotsin kuningas 1441–1448 |
Seuraaja: Pentti Jönsinpoika Oxenstierna ja Niilo Jönsinpoika Oxenstierna valtionhoitaja |
