Unionikirje
Unionikirje (ruots. unionsbrevet) oli kuningatar Margareetan 13. heinäkuuta 1397 laatima Kalmarin unionin perustamissopimus. Sen tarkoituksena oli sitoa Pohjoismaat tiukemmin yhteen kuin pelkän personaaliunionin kautta, mikä oli syntynyt Eerik XIII Pommerilaisen tultua kruunatuksi kuninkaaksi 17. kesäkuuta 1397 pohjoismaisessa herrainkokouksessa.[1]
Unionikirjeessä Tanskan, Ruotsin ja Norjan piispat, papisto, ritarit, asemiehet ja yhteinen rahvas sopivat edustajiensa välityksellä unionin säilyttämisestä ikuisesti. Kuninkaan valintatavasta sovittiin, että jos Eerik ei jättäisi jälkeensä poikia, tapahtuisi yhteinen vapaa vaali. Ruotsin neuvottelijoiden toivomuksesta kirjeeseen tuli maininta, että kuninkaan tuli hallita kutakin maata sen omien lakien mukaisesti.[1]
Unionikirjeessä ei ole eri osapuolten allekirjoituksia, vaan heidän sinettinsä, koska asia jätettiin eri valtakuntien säätyjen vahvistettavaksi. Vahvistuksia ei koskaan tehty, koska Margareeta ei halunnut omalta puoleltaan sitoutua sen määräyksiin. Seurauksena oli Tanskan johtoasema unionissa ja Ruotsin aseman heikentyminen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Seppo Suvanto: Keskiaika, s. 133-135. Teoksessa Suomen historia 2. Keskiaika: Uuden ajan alku. Päätoim. Yrjö Blomstedt. Weilin & Göös, 1985. ISBN 951-35-2491-4.