Tukholman metro
Sivulta puuttuu 
Tukholman metro (ruots. Stockholms tunnelbana) on Ruotsin ainoa metrojärjestelmä maan pääkaupungin Tukholman seudulla. Tukholman metroverkko muodostuu kolmesta linjasta ja sadasta asemasta (101:stä jos "haamuasema" Kymlinge lasketaan mukaan). Asemista 47 on maan alla ja 53 maan päällä.
Metroliikenteen tilaajana toimii AB Storstockholms Lokaltrafik (SL) ja liikenteenharjoittajana toimi 2005–2009 Veolia Transport. Marraskuusta 2009 lähtien liikenteenharjoittajaksi vaihtui hongkongilainen MTR Corporation.[1]
Sisällysluettelo |
Linjat [muokkaa]
- Vihreällä linjalla on yhteensä 49 asemaa, joista 12 on maanalaisia (yhdeksän betonikannellista ja kolme kallioon louhittua) ja 37 maanpäällisiä asemia. Linjan pituus on yhteensä 41 kilometriä 256 metriä. Linja vihittiin käyttöön 1. lokakuuta 1950 Slussenin ja Hökarängenin välillä. Linjalla on neljä pääteasemaa: Hässelby strand lännessä ja Hagsätra, Farsta strand, sekä Skarpnäck etelässä.
- Punaisella linjalla on yhteensä 36 asemaa, joista 21 on maan alla (viisi betonikannen alla ja 16 kallioon louhittuna) ja 15 maan päällä. Linja on 41 kilometriä 238 metriä pitkä (vain 18 metriä lyhyempi kuin vihreä linja). Se vihittiin käyttöön 5. huhtikuuta 1964 T-Centralenin ja Fruängenin/Örnsbergin välillä. Linjalla on neljä pääteasemaa, joista Fruängen ja Norsborg ovat etelässä/lounaassa ja Ropsten sekä Mörby centrum koillisessa/pohjoisessa. Aiemmin punainen linja esitettiin metrokartoissa oranssin värisenä.
- Sinisellä linjalla on yhteensä 20 asemaa, joista 19 on maanalaisia (kaikki kallioon louhittuja) ja vain yksi maanpäällinen. Sinisellä linjalla sijaitsee myös käyttöön ottamaton asema Kymlinge. Linjan pituus on 25 kilometriä ja 516 metriä. Se avattiin 31. elokuuta 1975 T-Centralenin ja Hjulstan välillä. Sinisellä linjalla on kolme pääteasemaa: Kungsträdgården idässä ja Akalla sekä Hjulsta pohjoisessa.
| Linja | Osuus | Avattu | Pituus | Asemia |
| 10 | Kungsträdgården–Hjulsta | 31. elokuuta 1975 | 15,1 km | 14 |
| 11 | Kungsträdgården–Akalla | 5. kesäkuuta 1977 | 15,6 km | 12 |
| 13 | Norsborg–Ropsten | 5. huhtikuuta 1964 | 26,6 km | 25 |
| 14 | Fruängen–Mörby centrum | 5. huhtikuuta 1964 | 19,5 km | 19 |
| 17 | Åkeshov–Skarpnäck | 19. marraskuuta 1958 | 19,6 km | 24 |
| 18 | Alvik–Farsta Strand | 1. lokakuuta 1950 | 18,4 km | 23 |
| 19 | Hässelby Strand–Hagsätra | 9. syyskuuta 1951/26. lokakuuta 1952 | 28,6 km | 35 |
| Yhteensä | 108 km[2] | 100 | ||
Historia [muokkaa]
30. syyskuuta 1933 käyttöön vihitty tunneli Södertunneln Södermalmin läpi oli ensimmäinen askel jo olemassa olevien esikaupunkeja palvelevien rautateiden muuntamisessa metroksi siirtämällä keskikaupungin läpi kulkeva osuus tunneliin. Liikenne hoidettiin aluksi raskailla raitiovaunuilla, joita nykyään usein nimitetään premetroksi. Järjestelmän nimi Tunnelbanan (tunnelirata) on myös peräisin tältä ajalta. Alkuperäisellä kolmella asemalla Södermalmilla (Slussen, Södra Bantorget (nykyään Medborgarplatsen) ja Ringvägen (nykyään Skanstull) oli sisäänkäyntien edessä kyltit, joissa oli ympyröity "T". T:n sivuilla oli sanat TUNNEL ja BANAN.
Vuonna 1950 rata muutettiin Slussenin ja Hökarängenin välillä liikennöitäväksi sille pitkään tyypillisillä metrojunilla. Liikenne alkoi 1. lokakuuta, ja metrosta tuli raitioliikenteestä erillinen liikennemuoto. Vuonna 1952 avattiin linja keskustasta läntisiin lähiöihin, ja vuonna 1957 kaksi erillistä linjaa liitettiin toisiinsa keskusrautatieaseman ja vanhan kaupungin kautta. Punainen linja avattiin vuonna 1964 ja sininen vuonna 1975. Viimeisin lisäys vihreään linjaan valmistui vuonna 1994, punaiseen linjaan vuonna 1978 ja siniseen linjaan vuonna 1985.
Tukholman metro tunnetaan hyvin sen asemilla olevasta taiteesta; metroa on kutsuttukin maailman pisimmäksi taidenäyttelyksi. Monilla asemilla on jätetty näkyviin kalliota, erityisesti sinisellä linjalla.
Tukholman metrojunat liikennöivät pääsääntöisesti vasemmanpuoleisen liikenteen mukaan, koska Ruotsissa oli vielä metron rakentamisen alkuaikana myös tieliikenteessä vasemmanpuoleinen liikenne.
| Päivä | Vuosi | Osuus | Linja |
|---|---|---|---|
| 1. lokakuuta | 1950 | Slussen–Hökarängen | Vihreä |
| 9. syyskuuta | 1951 | Gullmarsplan–Stureby | Vihreä |
| 26. lokakuuta | 1952 | Hötorget–Vällingby | Vihreä |
| 22. marraskuuta | 1954 | Stureby–Högdalen | Vihreä |
| 1. marraskuuta | 1956 | Vällingby–Hässelby gård | Vihreä |
| 24. marraskuuta | 1957 | Hötorget–Slussen | Vihreä |
| 17. huhtikuuta | 1958 | Skärmarbrink–Hammarbyhöjden | Vihreä |
| 19. marraskuuta | 1958 | Hässelby gård–Hässelby strand | Vihreä |
| 19. marraskuuta | 1958 | Hökarängen–Farsta | Vihreä |
| 19. marraskuuta | 1958 | Hammarbyhöjden–Bagarmossen | Vihreä |
| 14. marraskuuta | 1959 | Högdalen–Rågsved | Vihreä |
| 1. joulukuuta | 1960 | Rågsved–Hagsätra | Vihreä |
| 5. huhtikuuta | 1964 | T-Centralen–Fruängen | Punainen |
| 5. huhtikuuta | 1964 | Liljeholmen–Örnsberg | Punainen |
| 16. toukokuuta | 1965 | Örnsberg–Sätra | Punainen |
| 16. toukokuuta | 1965 | T-Centralen–Östermalmstorg | Punainen |
| 1. maaliskuuta | 1967 | Sätra–Skärholmen | Punainen |
| 2. syyskuuta | 1967 | Östermalmstorg–Ropsten | Punainen |
| 2. joulukuuta | 1967 | Skärholmen–Vårberg | Punainen |
| 29. elokuuta | 1971 | Farsta–Farsta strand | Vihreä |
| 1. lokakuuta | 1972 | Vårberg–Fittja | Punainen |
| 30. syyskuuta | 1973 | Östermalmstorg–Tekniska högskolan | Punainen |
| 12. tammikuuta | 1975 | Tekniska högskolan–Universitetet | Punainen |
| 12. tammikuuta | 1975 | Fittja–Norsborg | Punainen |
| 31. elokuuta | 1975 | T-Centralen–Hjulsta (Hallonbergen–Rinkeby kautta) | Sininen |
| 5. kesäkuuta | 1977 | Hallonbergen–Akalla | Sininen |
| 30. lokakuuta | 1977 | T-Centralen–Kungsträdgården | Sininen |
| 29. tammikuuta | 1978 | Universitetet–Mörby centrum | Punainen |
| 19. elokuuta | 1985 | Västra skogen–Rinkeby (Sundbybergs centrumin kautta) | Sininen |
| 15. elokuuta | 1994 | Bagarmossen–Skarpnäck | Vihreä |
Tekniikka [muokkaa]
Tukholman metrojunat ottavat sähkön raiteen viereen sijoitetusta sivuvirtakiskosta, jossa vihreällä ja punaisella linjalla on 650 voltin tasavirta, sinisellä linjalla 750 voltin tasavirta. Käytössä on 271 modernia vaunua, mutta myös vanhempia 1970- ja 1980-luvun vaunuja on noin 200. Täysimittainen juna käsittää kahdeksan vanhaa tai kolme uutta vaunua. Pituutta junalla on 140 metriä. Vanhemmat vaunusarjat C1–C15 ovat 17,62 metriä pitkiä, 2,8 metriä leveitä ja 3,8 metriä korkeita. Massaa vaunulla on vaihtelevasti 20 ja 30 tonnin väliltä. Vaunussa on 48 istumapaikkaa, koko junassa 384. Normaalisti junat ovat kuusi- tai kahdeksanvaunuisia.
Suurin osa vanhemmista vaunuista on korvattu vuonna 1998 esitellyllä Vagn 2000 (C20)-vaunutyypillä. Normaalisti niillä liikennöidään kaksi- tai kolmivaunuisina junina, ja yhden uuden vaunun pituus on 46,5 metriä. Vanhempia vaunuja käytetään satunnaisesti punaisella ja sinisellä linjalla. Vanhemmista vaunusarjoista on käytössä enää C6, C9, C14 ja C15. Junien huippunopeus on 80 km/h punaisella ja sinisellä linjalla, vihreällä 70 km/h. Laitureiden kohdalla rajoitus on 50 km/h. Junien maksimikiihtyvyys on 0,8 m/s². Raideleveys on 1 435 millimetriä eli sama kuin Ruotsin rautateillä.
"Tukholman salainen metro" [muokkaa]
Tukholman alla on toinen, Tunnelbana-järjestelmään liittymätön maanalainen rautatie. Usein tätä kutsutaan nimellä Stockholms hemliga tunnelbana. Kyseessä on Östermalmilta Kungsholmeniin johtava kapearaiteinen rautatie, jota käytetään maanalaisen kaukolämpölinjan huoltamiseen. Radan omistaa Birka Energi ja sen raideleveys on 600 mm.
Aiheesta muualla [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ MTR tar över Stockholms tunnelbana 20.1.2009. Dagens nyheter. Viitattu 30.8.2009.
- ↑ http://www.sl.se/upload/rapporter/uploads/SLfakta_2006.pdf
| Metro, paikallisjuna: |
Tukholman metro | Tukholman paikallisjuna | Roslagsbanan | Saltsjöbanan |
| Pikaraitiotie, raitiotie: |
Tvärbanan | Nockebybanan | Lidingöbanan | Spårväg City | Djurgårdslinjen |
| Lentokenttäkuljetus: | |
| Liikenteenharjoittajat: |
