Södermalm
Södermalm (usein lyhennetään muotoon Söder, "Etelä") on yksi Ruotsin pääkaupungin Tukholman kaupunginosista sekä saarista. Se sijaitsee kaupungin keskustan alueella. Hallinnollisesti se kuuluu Södermalmin kaupunginosa-alueeseen. Se on yhteyksissä ympäröiviin alueisiinsa lukuisten siltojen kautta.
Södermalm on pinta-alaltaan 5,71 neliökilometrin suuruinen, ja sen asukasluku vuonna 2014 oli 126 736. Se on yksi Skandinavian tiheimmin asutuista alueista.
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Södermalm rajoittuu pohjoisessa Slusseniin ja etelässä Skanstulliin. Idässä ja lännessä aluetta rajaavat Danvikskanalen-kanavan itäpuoli ja Bergsund Reimersholmella. Viereisen Nackan kunnan raja ei kulje keskellä Danvikskanalenia Danviksbron-sillalta pohjoiseen, vaan myös laituri kanavan itäpuolella Danvikin sairaalan vieressä kuuluu Södermalmiin. Myös Sjökvarnsbacken kuului Södermalmiin vuoteen 1994 asti, jolloin se liitettiin Nackan kuntaan. Södermalmin voi pitkälti jakaa Götgatanin rajaamaan itäiseen ja läntiseen osaan.
Viikinkiaikaan asti Södermalm oli saari, joka jääkauden jälkeisen maankohoamisen myötä yhä enemmän kasvoi yhteen eteläisen mannermaan kanssa. Södermalmista tuli uudelleen saari 1930-luvulla Hammarbykanalen-kanavan rakentamisen myötä. Alue koostuu 571 hehtaarista maata ja 136 hehtaarista vettä.
Kaupunginosa on verrattain mäkinen. Riddarfjärden- ja Saltsjön-lahtien puoleisella pohjoisrannalla kohoavat jyrkänteet 25–35 metriä merenpinnan yläpuolelle. Rannan vesikin on syvää, Riddarfjärdenillä 12–18 metriä ja Saltsjönillä 21–32 metriä. Riddarfjärdenin eteläisen laiturin yllä, 53 metriä meren yläpuolella sijaitsee Södermalmin korkein luonnollinen kohta, Skinnarviksberget, jolta on kaunis näköala Vanhankaupungin ja Kungsholmenin yli. Södermalmin koillisosassa kohoaa Katarinaberget 46 metrin korkeuteen, ja aivan idässä sijaitsee Fåfängan 40 metrin korkeudessa. Södermalmin keski- ja eteläosa sijaitsee noin 15–25 metriä merenpinnasta, poikkeuksena Åsöberget (37 metriä) ja Vita bergen (46 metriä). Pohjoisen rannan korkeuseroista juontuu nimi Söders höjder (Söderin korkeudet).
Ruotsin piirijaossa Södermalm jakautuu neljään piiriin, jotka ovat lännestä itään päin lueteltuina Högalidin, Tukholman Maria Magdalenan, Tukholman Katarinan ja Tukholman Sofian piiri.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Södermalm mainitaan muodossa Suthraemalm jo 17. kesäkuuta 1288 Strängnäsin piispa Anundin kirjeessä, jossa hän on todennäköisesti tarkoittanut nykyisen Södermalmin lähimpänä kaupunkia sijaitsevaa osaa. Nimitys on ilmeisesti syntynyt vastaamaan pohjoista kaupunginosaa, nykyistä Norrmalmia.
Alueen alkuperäinen nimi on Åsön, mistä myös Åsögatan ja Åsöberget ovat saaneet nimensä.
Södermalm asutettiin esikaupunkialueista ensimmäisenä. 1300-luvun puolivälissä rakennettiin Maria Magdalenan kappeli nykyisen kirkon paikalle. Kappeli on ensimmäinen merkki seurakunnan syntymisestä, mikä puolestaan on osoitus pysyvän asutuksen lisääntymisestä saarella. Rakennus sai pian seuraa nykyisen Katariinan kirkon lähelle rakennetusta Pyhän ristin kappelista. Asutus oli kuitenkin vaatimatonta ja yksinkertaista, ja pitkän aikaa saaren tärkein tehtävä olikin toimia laidunmaana porvariston karjalle. Asutus kiellettiin ja poltettiinkin useaan kertaan sotilaallisista ja valtapoliittisista syistä.
Vuonna 1527 purettiin molemmat kirkot Kustaa Vaasan valtaannousun myötä. 1570-luvulla annettiin lopulta selkeät ohjeet kaupungin laajentamisesta esikaupunkialueille. Vuonna 1591 hallinnollinen korttelijako ulottui Norrmalmille ja Södermalmille, mikä on varma merkki asutuksen lisääntymisestä. Maria Magdalenan kirkko rakennettiin kuitenkin uudelleen vasta 1620-luvulla. Katariinan seurakunta erkani Maria Magdalenan seurakunnasta vuonna 1654. Sofian seurakunta erkani Katariinan seurakunnasta vuonna 1917 ja Högalidin seurakunta Maria Magdalenan seurakunnasta vuonna 1925.
Södermalmin ensimmäiset asuinalueet sijaitsivat Slussenilla, ja kaupunginosa on sittemmin levittäytynyt eri suuntiin pitkin Götgatania, Hornsgatania ja Tjärhovsgatania. 1880-luvulla asutus ulottui Skånegatanille ja Ringvägenille lännessä. 1910-luvulla rakentaminen jatkui Högalidiin, 1920-luvulla Bergsundiin ja 1930-luvulla Eriksdaliin.
Teollistumisen aikaan 1880-luvun lopulla Södermalm kasvoi nopeasti ja siitä muodostui pääasiassa työväenluokan asuinalue. Kirjailija Per Anders Fogelström kuvaa tätä muutosta romaanisarjassaan Mina drömmars stad (Unelmieni kaupunki). 1970-luvun lopulla Södermalm alkoi gentrifioitua, eli muuttua työväen kaupunginosasta kalliiksi asuinalueeksi. Nykyään kaupunginosa on muodikas asuin- ja oleskelupaikka ja siellä on lukuisia kauppakujia, kahviloita, ravintoloita ja baareja. Tämä sama ilmiö on tapahtunut Suomessa Helsingin Punavuoressa[1] ja Kalliossa[2].
Urheiluseura Hammarby perustettiin soutuseuraksi Bondegatanilla vuonna 1889. Neljä vuotta myöhemmin nimeksi vaihdettiin Hammarby IF, ja seura alkoi harrastaa soudun lisäksi myös muita lajeja. Hammarby IF yhdistetään vahvasti Södermalmiin, vaikka jalkapallojoukkue pelaakin Johanneshovissa.
Vuonna 1934 Södermalmin asukasluku nousi 144 500:een. Neljän vuoden kuluttua asukkaita oli jo 147 466, mutta luku pieneni tasaisesti 71 656:een vuoteen 1981 mennessä. Sen jälkeen alueen asukasmäärä on hitaasti kasvanut.
Kaupunkisuunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marraskuussa 1641 Ruotsin valtakunnanneuvosto päätti aloittaa uudistustyöt Södermalmilla. Anders Torstensson suunnitteli todennäköisesti Södermalmin pohjoisten osien asemakaavan vuodelta 1641 tai 1642, sillä hänen käsialansa on selvästi nähtävissä esimerkiksi asemakaavan muotoilussa ja mukauttamisessa maastoon. Vuosina 1641 ja 1642 alkanut katukaavan uudistaminen vauhdittui vuonna 1644, jolloin rakennettiin Stora Göthe gatan (myöhemmin Götgatan). Katu kulki suoraan pohjois–etelä -suunnassa Södra stadshusetilta Skanstullille. Södra stadshusetin viereisen Södermalmstorgin ajateltiin ilmeisesti toimivan eteläisen kaupunginosan keskustana, sillä asemakaavaan ei sisältynyt uutta toria.
Seuraavat suuremmat muutokset Södermalmin katuverkkoon tehtiin Albert Lindhagenin kaupunkisuunnittelun pohjalta 1800-luvun lopulla. Lindhagen ehdotti Södermalmille puoliympyrän muotoista Södra Esplanadenia (myöhemmin Ringvägen), joka ulottuisi Söder Mälarstrandilta aina Danvikstulliin saakka. Ringvägen oli Tukholman ympärille nykyisin suunnitellun ja osittain jo rakennetun kehätien[3] edeltäjä. Ringvägenistä rakennettiin lyhyempi kuin Lindhagen oli ehdottanut eikä sitä koskaan yhdistetty Söder Mälarstrandiin eikä Tegelvikeniin.
Kadut ja torit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunnetuimpia Södermalmin katuja ja toreja ovat Götgatan (nimi käytössä vuodesta 1644), Hornsgatan ja Mariatorget. Vuonna 1642 aloitettiin laajat tieverkon uudistukset kaupungininsinööri Anders Torstenssonin toimesta. Tieverkon uudistaminen oli osa Claes Larsson Flemingin laajempaa kaupunkisuunnittelua Tukholmassa 1600-luvulla. Tieverkkoa uudistettiin lisäksi 1800-luvun lopulla Lindhagen-asemakaavan mukaisesti.
Kiinnostavia rakennuksia ja laitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kerrospinta-alaltaan 120 000 neliömetrin kokoinen Södersjukhuset on Södermalmin suurin rakennuskokonaisuus. Södersjukhuset otettiin käyttöön 3. huhtikuuta 1944, jolloin se oli Pohjoismaiden suurin sairaala. Sairaalan alla kalliosuojassa sijaitsee akuuttien hätätilanteiden ja katastrofien varalta moderni lääketieteellinen keskus Disaster & Emergency Medical Centre, joka otettiin käyttöön 25. marraskuuta 1994. Södermalmin korkein rakennus on 26-kerroksinen Skatteskrapan, joka on 84 metriä korkea. Alun perin veroviranomaisille rakennettu Skatteskrapan valmistui vuonna 1959, ja vuonna 2007 rakennus muokattiin opiskelija-asuntolaksi. Toinen hyvin tunnettu maamerkki on Katarinahissen Slussenilla. Nykyinen Katarinahissen otettiin käyttöön samoihin aikoihin kuin Slussen vuonna 1935. Hissi on kuitenkin ollut poissa käytöstä vuodesta 2010 lähtien. Suunnitelmien mukaan vanhan korjauskelvottoman hissin tilalle rakennetaan täysin uusi hissi, joka avataan vuonna 2019[4].
Södermalmin keskus on Medborgarplatsen, jolta löytyy Medborgarhuset, kauppahalli Söderhallarna, ravintoloita ja elokuvateattereita. Uusimpiin rakennuksiin lukeutuvat asuinkerrostalo Bofills Båge sekä Söder Torn, joka rakennettiin 1990-luvulla rautatieasema Södra stationin vanhalle ratapihalle. Hammarbykanalen-kanavan viereen syntyi 1990-luvulla myös Norra Hammarbyhamnenin asuinalue. Södermalmin eteläpuolella Skanstullsbron- ja Johanneshovsbron-siltojen vieressä sijaitsee kunnallinen uinti- ja urheilukeskus Eriksdalsbadet, jonka uusi rakennus avattiin vuonna 1999.
Teollisuuslaitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Söder Mälarstrandilla sijaitseva entinen panimo Münchenbryggeriet on Södermalmin vanhempia teollisuuslaitoksia. Panimo aloitti oluen valmistuksen ja myynnin huhtikuussa 1857 ja lopetti toimintansa vuonna 1971. Münchenbryggerietin laaja uudelleenrakennus valmistui vuonna 1985, ja nykyisin rakennus toimii messu- ja konferenssikeskuksena. Södermalmilla sijaitsi useita muitakin olutpanimoita, kuten Neumüllers Bryggeri, Nürnbergs Bryggeri, Piehls Bryggeri sekä Pilsenerbryggeriet, jonka tontilla sijaitsee nykyään tavaratalo Åhléns Skanstull ja Clarion Hotel Stockholm. 1700-luvun puolivälissä kaupungin suurin panimo oli Tegenin korttelissa sijainnut Olof Ströms bryggeri, josta tuli Katarina kronobränneri vuonna 1785. Vuosina 1831–1933 panimon vanhoissa tiloissa toimi sairaala Katarina sjukhus[5].
Siinä missä Münchenbryggerietin, Neumüllers Bryggerin ja Katarina kronobrännerin rakennukset säilytettiin panimotoiminnan päättymisen jälkeen, purettiin useita suuria teollisuuslaitoksia, kuten Liljeholmens Stearinfabriks Danvikstullissa, Hellgrens tobaksfabrik Nattugglanin korttelissa Medborgarplatsenin eteläpuolella sekä kaupungin ensimmäiset vesilaitokset Årstaverken, jotka sijaitsivat Årstaviken-lahden vieressä. Itäisellä Södermalmilla on kuitenkin säilynyt osia Barnängenin tehdasrakennuksista.
Koulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Södermalmilla on vähintään kymmenen kunnallista peruskoulua ja viisi kunnallista lukiota. Suurimpia kouluja ovat Södra Latin, Åsö vuxengymnasium ja Eriksdalsskolan. Södermalmin ensimmäinen julkinen koulu oli vuonna 1867 perustettu Katarina södra folkskola, joka rakennettiin vanhaan tehdasrakennukseen Malongeniin. Vuonna 1888 rakennettu Katarina södra skola Katarina bangatanilla sekä vuonna 1895 rakennettu Katarina norra skola Tjärhovsgatanilla ovat Tukholman vanhimpia kansakouluja. Molemmat koulut ovat arkkitehti Wilhelm Bergströmin suunnittelemia.
Kulttuurihistoriallinen luokitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Södermalmilla on säilynyt suuri määrä rakennuksia ja asuinalueita, jotka ovat Tukholman kaupunginmuseon mukaan erityisen arvokkaita ja kuuluvat museon ylläpitämän kulttuurihistoriallisen luokituksen ylimpään siniseen luokkaan. Tukholman kaupunginmuseon mukaan siniseen luokkaan kuuluvan rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo vastaa Ruotsin kulttuuriympäristön suojelua ja vaalimista koskevan Kulturmiljölagen-lain vaatimuksia. Kyseinen kulttuuriympäristöä koskeva laki on Ruotsin vahvin kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia suojeleva laki. Siniseen luokkaan lukeutuvat esimerkiksi Södermalmin kirkot ja historialliset 1700-luvun puutaloasuinalueet Mäster Mikaels gatanilla, Stigbergsgatanilla, Åsögatanilla, Kvastmakarbackenilla ja Bergsprängargrändilla.[6][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://yle.fi/uutiset/osasto/news/helsinkis_changing_streetscape_progress_or_a_one_way_street_to_boringville/8152377
- ↑ http://www.yss.fi/journal/missa-on-kallion-gentrifikaatio/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.trafikverket.se/nara-dig/Stockholm/projekt-i-stockholms-lan/Ostlig-forbindelse/nyheter/2015-12/sista-pusselbiten-for-att-fa-ringleden-klar/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.svt.se/nyheter/inrikes/katarinahissen-i-stockholm-raddas
- ↑ http://stadsarkivet.stockholm.se/hitta-i-arkiven/arkivartiklar/k-l/katarina-sinnessjukhus-med-filialer/
- ↑ http://stadsmuseet.stockholm.se/om-hus2/klassificering-och-k-markning/stadsmuseets-kulturhistoriska-klassificering/
- ↑ Stadsmuseets kulturhistoriska klassificering, interaktiv karta.
Painetut lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stahre, Nils-Gustaf; Fogelström, Per Anders (1986). Stockholms gatunamn: innerstaden. Monografier utgivna av Stockholms stad (återtryck av del av 1:a upplagan). Stockholm: Liber/Allmänna förlaget. s. 179–183.
Hasselblad, Björn; Lindström, Frans (1979). Stockholmskvarter: vad kvartersnamnen berättar. Stockholm: Almqvist & Wiksell / Geber. s. 125.
