Astrid Lindgren

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Astrid Lindgren
Astrid Lindgren vuonna 1924.
Astrid Lindgren vuonna 1924.
Syntynyt 14. marraskuuta 1907
Vimmerby
Kuollut 28. tammikuuta 2002 (94 vuotta)
Tukholma
Ammatit kirjailija
Kansallisuus ruotsalainen
Äidinkieli ruotsi
Tyylilajit lastenkirjailija
Ensiteokset Riitta-Maija keventää sydäntään
Tuotannon kieli ruotsi
Sivusto www.astridlindgren.se
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Astrid Anna Emilia Lindgren (o.s. Ericsson, 14. marraskuuta 1907 Vimmerby, Ruotsi28. tammikuuta 2002 Tukholma)[1] oli maailmankuulu ruotsalainen lastenkirjailija. Tunnetuimpia hänen luomiaan hahmoja ovat Peppi Pitkätossu, Vaahteramäen Eemeli, Ronja Ryövärintytär ja Katto-Kassinen sekä muista kirjoista tunnetuimpia Mio, poikani Mio ja Veljeni, Leijonamieli.

Lindgrenin lapsuudenkoti on kunnostettu lastenkirjallisuuden ja -kulttuurin tutkimuskeskukseksi.[2]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Astrid Lindgren noin vuonna 1960.

Lindgren syntyi Näsin tilalla lähellä Smoolannin Vimmerbytä. Hänen isänsä oli maanviljelijä Samuel August Ericsson ja äiti Hanna Ericsson.[3] Lindgrenillä oli kolme sisarusta: vanhempi veli Gunnar (1906–1974), josta tuli poliitikko, ja kaksi nuorempaa siskoa Stina (1911–2002) ja Ingegerd (1916–1997).[4] Hän aloitti koulunkäynnin Vimmerbyssä syksyllä 1914.[5]

Lindgren aloitti 16-vuotiaana koulun päätyttyä työt toimitusharjoittelijana paikallislehti Vimmerby tidningissä.[6] Tultuaan raskaaksi hän muutti 18-vuotiaana vuonna 1926 pois kotikylästä Tukholmaan ja opiskeli konekirjoitusta ja pikakirjoitusta. Hän ei halunnut mennä naimisiin pojan isän, Vimmerby tidningin päätoimittajan, kanssa ja muutti siksi kotikylästä pois. Hänen ensimmäisen lapsensa Lars ("Lasse") syntyi samana vuonna, mutta asui varhaislapsuutensa sijaisperheessä Kööpenhaminassa. Lindgren oli Lassen syntyessä 19-vuotias.[7]

Lindgren työskenteli sihteerinä Kungliga Automobilklubbenissa, jossa hän tutustui konttoripäällikkö Sture Lindgreniin. Hän oli 23-vuotias kun he vuonna 1931 menivät naimisiin.[8] Silloin hän haki luokseen poikansa, joka kasvattiäidin sairastuttua oli asunut Vimmerbyssä.[2] Kolme vuotta myöhemmin syntyi toinen lapsi Karin. Perhe muutti vuonna 1941 Dalagatanilla sijaitsevaan asuntoon, josta näkyi Vasaparkeniin. Siellä Lindgren asui kuolemaansa asti. Hän asui yksinään 50-vuotiaasta asti (1957), kun hänen miehensä oli kuollut ja lapset muuttaneet pois kotoa ja menneet naimisiin.[9] Perheellä oli kesäpaikka saaristossa Furusundissa.[10] Uransa loppuvaiheessa hän pystyi kirjoittamaan rauhassa vain siellä.[11]

Toisen maailmansodan aikana Lindgren työskenteli kirjeiden sensuroijana tiedustelupalvelussa.[12] Hänen ensimmäinen kirjansa Britt-Marie lättar sitt hjärta (Riitta-Maija keventää sydäntään) ilmestyi 1944 ja sai toisen palkinnon vasta perustetun kustantamon Rabén & Sjögrenin tyttöjenkirjakilpailussa. Vuoden kuluttua hän voitti saman kustantamon lastenkirjakilpailun kirjallaan Pippi Långstrump (Peppi Pitkätossu).[13] Lindgren työskenteli vuodesta 1945 kirjailijantyön ohella 25 vuotta Raben & Sjögrenin lastenkirjatoimittajana.[9][6] Aika ajoin, kirjoittaessaan omia kirjojaan, hän työskenteli puolipäiväisesti.[11] Koska kustantamolla ei ollut erillistä ulkomaanosastoa, hän valvoi itse myös omien kirjojensa asioita ulkomailla.[11]

Lindgren kuoli 94-vuotiaana influenssaan.[11]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1944 Lindgren sijoittui toiseksi nuortenkirjakilpailussa teoksella Riitta-Maija keventää sydäntään, jonka Rabén & Sjögren -kustantamo sitten julkaisi, ja seuraavana vuonna hän voitti kilpailun lastenkirjalla Peppi Pitkätossu.[14] Pepin hän oli kirjoittanut tyttärelleen 10-vuotislahjaksi eikä se ollut kelvannut Bonnier-kustantamolle.[2] Tarinat olivat alun perin syntyneet tyttären ollessa sairaana, mutta paperille ja siis lahjaksi ne päätyivät vasta Lindgrenin liukastuttua ja nyrjäytettyä nilkkansa.[6] Vuosina 1944–1993 hän kirjoitti yhteensä 53 teosta.[2]

Kirjojen taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moniin hahmoihin hän on ottanut mallia omasta perheestään ja lapsuuden ystävistään sekä käyttänyt tarinoissaan tapahtumia lapsuudestaan ja kuulemiaan tarinoita.[15] Lindgrenin kirjat on kirjoitettu yleensä lasten perspektiivistä, niissä lapset eivät aina käyttäydy totuttujen tapojen mukaisesti ja ovat usein fiksuja ja aikuiset jotenkin kummallisia.[16] Lisäksi useissa kirjoissa on käsitelty lastenkirjoissa tabuna pidettyjä asioita, kuten kuolemaa.[16] Kirjoissa kohdellaan lapsia ihmisinä ja tapahtumien hulluudesta tai pelottavuudesta huolimatta perusvireenä oikeudenmukaisuudesta ja toivo paremmasta.[2]

Menestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoja on käännetty yhteensä jopa 76 kielelle ja Lindgren on määritelty maailman 12 luetuimman kirjailijan joukkoon.[2] Tukholman kaupunginkirjaston nuortenosastolla Lindgren on ollut lainatuin kirjailija ja Peppi Pitkätossu lainatuin kirja.[17] Myös Venäjällä hän on ollut ylivoimaisesti suosituin lastenkirjailija ja Saksassakin kirjoja on myyty yli 25 miljoonaa kappaletta.[17] Maailmanlaajuisesti kirjoja on myyty yli 80 miljoonaa kappaletta.[6]

Kuvitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimman osan Lindgrenin kirjoista on kuvittanut Ilon Wikland. Peppi-kirjoihin kuvitukset teki Ingrid Wang-Nyman ja Eemeleihin Björn Berg. Joissakin kirjoissa on käytetty myös muiden kuvittajien tekemiä kuvia, esimerkiksi Peppi-kirjojen vuoden 2008 suomenkieliseen painokseen tehtiin uudet kuvat. Lindgren olisi itse halunnut, että ulkomaisissa käännöksissä olisi käytetty ruotsalaisia kuvituksia, mutta kaikissa maissa niin ei ole tehty.[18] Ainakin suomenkielisissä painoksissa on kuitenkin suurimmassa osassa alkuperäiset ruotsalaiset kuvat.

Filmatisoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuimmista hahmoista suurin osa on nähty myös elokuva- tai televisioversioina, esimerkiksi Pepistä ja Eemelistä on tehty useita elokuvia. Lindgrenin tarinoiden pohjalta on tehty yhteensä 40 elokuvaversiota.[16] Hän oli itse mukana valvomassa teostensa elokuvatoteutuksia ja oli mukana monien elokuvien kuvauksissa.[12] Hän teki itse käsikirjoitukset kaikkiin elokuviin ja myös joitakin näytelmäversioita.[11]

Ainakin Pepistä ja Katto-Kassisesta on tehty myös animaatiot.

Astrid Lindgrenin patsas Tukholmassa.

Yhteiskunnallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Expressen-lehti julkaisi 10. maaliskuuta 1976 Lindgrenin sadun Pomperipossa i Monismanien, jossa viisaat valtiomiehet perivät satukirjailijalta 102 prosenttia marginaaliveroa.[19][20] Valtiovarainministeri Gunnar Sträng väitti valtiopäivillä Lindgrenin laskeneen väärin, mutta joutui myöhemmin myöntämään asian. Astrid Lindgren totesi, että saaneensa lukunsa verovirastolta ja, että heidän varmaan pitäisi vaihtaa töitä, koska Sträng osasi satuilla mutta ei laskea. Tapahtuma herätti Ruotsissa verojen vastustusta, ja saman vuoden vaaleissa Olof Palmen sosiaalidemokraattinen puolue menetti valtansa ensimmäisen kerran 44 vuoteen. Verolakeja uusittiin tämän jälkeen.[17]

Astrid Lindgren kiinnitti myöhemmässä vaiheessa kirjoituksillaan huomiota myös ympäristönsuojeluun, eläinten huonoon kohteluun ja lasten pahoinpitelyyn.[21] 1970-luvulla hän ajoi esimerkiksi tuotantoeläinten oikeuksia, että niillä olisi muun muassa riittävästi liikkumatilaa.[6] Hän sai 1994 Right Livelihood Award -palkinnon toiminnastaan lasten oikeuksien puolesta.[22] Viimeisinä vuosinaan hän keskittyi enemmän niiden maahanmuuttajien asioihin, jotka eivät saaneet turvapaikkaa Ruotsista.[11] Hän muun muassa maksoi täysin omilla rahoillaan muutaman maahanmuuttajatytön koulutuksen.[19]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindgren sai elämänsä aikana yhteensä lähes 40 palkintoa, huomionosoitusta ja kunniatohtorin arvoa.[2] Nobelin palkinto jäi kuitenkin saamatta.

Lindgrenin mukaan on nimetty Ruotsissa lastenkirjallisuudelle jaettava Astrid Lindgren -palkinto sekä Astrid Lindgrenin muistopalkinto.

Tunnetuimpia hahmoja ja kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilijan näkemys Peppi Pitkätossusta

Useimmat Lindgrenin kirjat voi jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: jotkut, kuten Eemeli ja Melukylän lapset, kuvaavat tapahtumia lähimenneisyydestä (Lindgrenin ja hänen vanhempiensa lapsuudesta), jotkut sijoittuvat kirjoittamisajan nykymaailmaan (esimerkiksi Kalle Blomkvist ja Lotta) ja jotkut selvästi fantasiamaailmaan (Veljeni Leijonamieli ja Mio). Peppi jää jaottelun ulkopuolelle, sillä siinä on realistisia ja fantasian elementtejä.

  • Peppi Pitkätossu on maailman vahvin tyttö, joka asuu yksin Huvikumpu-nimisessä talossa, ja hämmästyttää naapuritalon kilttejä Tommia ja Annikaa.
  • Vaahteramäen Eemeli on vintiömäinen poika, joka elää perinteisessä maalaistalossa, tekee metkuja ja joutuu hankaluuksiin.
  • Marikki on vilkas alakouluikäinen pikkukaupungin tyttö, josta kertovissa kirjoissa on myös yhteiskunnallista ulottuvuutta.
  • Mio, poikani Mio on fantasiakirja kuninkaan rakkaimmasta lapsesta.
  • Kalle Blomkvist on rikoksia ratkova teinipoika pikkukaupungista.
  • Ronja, Ryövärintytär on fantasiakirja tytöstä, joka elää linnassa keskellä satumetsää isänsä ja muiden ryövärien kanssa.
  • Saariston lapset kertoo Melkerssonin sisarusten lomasta saaristossa.
  • Veljeni Leijonamieli on fantasiakirja, joka käsittelee myös kuolemaa
  • Katto-Kassinen on itsekeskeinen satuhahmo, yksinäisen Pikkuveljen mielikuvitusystävä
  • Lotta on tavallisen perheen nuorin lapsi, jonka arjessa on monia kommelluksia.
  • Rasmus on orpopoika, joka saa perheen.
  • Melukylän lapset kertoo pienen kylän lapsista Etelä-Ruotsissa vuosisadan alkupuolella.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johnsson, Hans-Ingvar: Sverige i fokus. Svenska Institutet, 1995.
  • Ljunggren, Kerstin: Lastenkirjailija Astrid Lindgren. WSOY, 1997.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ahola, Suvi: Muistot: Astrid Lindgren HS.fi. 29.1.2002. Viitattu 12.12.2014.
  2. a b c d e f g Nieminen, Jamie: Satutäti ei piittaa juhlista (Arkistoitu sivu) Turun Sanomat. 13.11.1997. Viitattu 12.12.2014.
  3. Ljunggren 1997, s. 13.
  4. Ljunggren 1997, s. 12.
  5. Ljunggren 1997, s. 38.
  6. a b c d e Vilo, Hanna: Satujen kuningatar Turun Sanomat. 16.7.2006. Viitattu 12.12.2014.
  7. Ljunggren 1997, s. 51.
  8. Ljunggren 1997, s. 52.
  9. a b Ljunggren 1997, s. 70.
  10. Ljunggren 1997, s. 61.
  11. a b c d e f Kvint, Kerstin: Viisi vuosikymmentä Astridin kanssa (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 31.12.2006. Viitattu 12.12.2014.
  12. a b Komulainen, Matti: Tarinatädin sanoma ei ole vanhentunut Turun Sanomat. 9.11.2007. Viitattu 12.12.2014.
  13. Elämäkerta 3. Luettu 28.3.2009.
  14. Ljunggren 1997, s. 58.
  15. Ljunggren 1997.
  16. a b c Johnsson 1995, s. 100.
  17. a b c Roiha, Juhani: Maailma suree sadunkertojaansa (Arkistoitu sivu) Turun Sanomat. 29.1.2002. Viitattu 12.12.2014.
  18. Ljunggren 1997, s. 74.
  19. a b Hansson, Anita: Sagan som blev regeringens fall. Aftonbladet, 29.1.2002. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.12.2014. (ruotsiksi)
  20. Pomperipossa i Monismanien Expressen. 13.11.2007. Viitattu 6.12.2014.
  21. http://www.astridlindgren.se/en/person/influencing-public-opinion
  22. Right Livelihood Award: 1994 - Astrid Lindgren 1994. Viitattu 6.12.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Andersen, Jens: Denna dagen, ett liv: En biografi över Astrid Lindgren. Stockholm: Norstedts, 2014. ISBN 978-91-1306-022-4.
  • Björk, Christina: Astrid Lindgrenin lapsuuden maailma. WSOY, 2007.
  • Lindgren, Astrid: Elämän kuvat. WSOY, 2007.
  • Strömstedt, Margareta: Astrid Lindgren. WSOY, 1988.
  • Oravsky, Vladimir: Från Astrid till Lindgren. h:ström, 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Astrid Lindgren.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: