Veljeni, Leijonamieli

Veljeni, Leijonamieli on Astrid Lindgrenin kirjoittama lastenkirja. Ruotsinkielinen alkuteos Bröderna Lejonhjärta ilmestyi vuonna 1973. Kirjan on suomentanut Kaarina Helakisa. Tarinan teemoja ovat kuolema, kuoleman jälkeinen elämä ja omien pelkojen voittaminen, mutta myös ystävyys, kunnioitus ja moraali.

Kirjan pohjalta on tehty elokuva Veljeni Leijonamieli vuonna 1977. Elokuvan ohjasi Olle Hellbom. Kaarina Helakisan suomennoksesta on julkaistu äänikirja vuonna 2003 (WSOY). Äänikirjan lukijana on Jarmo Heikkinen. Veljeni Leijonamieli on ollut myös suosittu näytelmien aiheena (Esitetty mm. Suomenlinnan kesäteatterissa).

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kirja kertoo kahdesta veljeksestä, Joonatan ja Kaarle Leijonasta. Korppu eli Kaarle on sairas pieni poika, joka ihailee rohkeaa ja ystävällistä isoveljeään. Joonatan pelastaa Korpun palavasta talosta, mutta menehtyy itse. Korppu kuolee pian tämän jälkeen sairauteensa ja seuraa veljeään kauniiseen maahan nimeltä Nangijala. Nangijalan ihanuutta häiritsevät kuitenkin julmat valloittajat, jotka haluavat alistaa asukkaat hirmuvaltansa alle, ja veljekset joutuvat mukaan taisteluun. Kirjan lopussa veljekset ajautuvat umpikujaan ja tekevät yhdessä itsemurhan päätyen taas uuteen maailmaan.

Kirjan tapahtumapaikat

Maa

Kirja alkaa meidän maailmastamme, jossa Joonatan käy koulua ja Kaarle on sairaana eristettynä kotiinsa.

Nangijala

Kuoleman jälkeen ihmiset sekä eläimet siirtyvät toiseen maailmaan Nangijalaan, missä kaikki on hyvin, sairaudet ovat poissa ja toiveet tulevat toteen.

Kirsikkalaakso

Kirsikkalaakso sai nimensä sen maisemaa hallitsevista kukkivista kirsikkapuista. Täällä Kaarle ja Joonatan asuivat tultuaan Nangijalaan, tilalla nimeltä Ritarla. Kirsikkalaaksossa asiat ovat hyvin ja kansa saa elää vapaasti.

Ruusulaakso

Ruusulaakso on lukuisten ruusujen peittämä laakso vuoren tuolla puolen. Ruusulaakso on sortajien valloittama, ja asukkaat elävät hirmuvallan alla.

Karmanjaka

Karmanjaka on karu kallioinen maa kosken toisella puolen, jossa asuu hirmuvalloittaja Tengil ja hänen joukkonsa sekä lohikäärme Katla.

Nangilima

Kun ihminen kuolee Nangijalassa, hän siirtyy Nangilimaan.

Hahmot

Kaarle Leijona - Korppu

Korppu on kymmenvuotias poika, joka kirjan alussa on sairas ja myöhemmin kuolee. Kuolemansa jälkeen hän päätyy aiemmin kuolleen veljensä luokse Nangijalaan, missä he elävät yhdessä. Korppu ihailee ja kunnioittaa veljeään suuresti molemmissa maailmoissa.

Joonatan Leijona

Joonatan on Korpun 13-vuotias isoveli. Hän pelastaa pikkuveljensä tulipalosta ottamalla tämän reppuselkään ja hyppäämällä kerrostalon ikkunasta, mutta kuolee itse pudotuksessa suojellessaan Korppua. Myös Nangijalassa hän suojelee ja rohkaisee veljeään.

Rimma ja Fjalar

Kaarlen ja Joonatanin ratsut Nangijalassa. Nangijalassa eletään satujen ja nuotiotulten aikaa, ja siksi hevosilla on iso osa kirjassa.

Sofia

Kaarlen ja Joonatanin naapuri Kirsikkalaaksossa Nangijalassa. Myöhemmin merkittävä sivuhenkilö.

Jussi Kultakukko

Majatalon isäntä, jolla ei ole ihan puhtaat jauhot pussissa.

Matias

Ruusulaakson salainen johtaja, jonka luona Kaarle ja Joonatan asuivat Ruusulaaksossa ollessaan.

Orvar

Ruusulaakson Orvar on Ruusulaakson entinen johtaja, joka vangittiin ja tuomittiin Katlan ruoaksi. Korppu ja Joonatan vapauttavat Orvarin ja vievät tämän takaisin Ruusulaaksoon johtamaan kapinaa.

Tengil

Ruusulaakson sortaja, Karmanjakan hirmuinen tyranni.

Katla ja Karma

Katla on lohikäärme, joka on kahlittuna Karmanjakan kalliolle kuin vahtikoira vartioimaan Tengilin linnaa. Tengil käyttää sitä usein surmaamaan ihmisiä sen liekeillä ja silloin tällöin se viedään pelotteeksi Ruusulaaksoon. Katlaa hallitaan torvella, joka on Ruusulaakson valloittajilla (Karmanjakalaisilla). Karma on käärmehirviö, joka asuu Nangijalaa ja Karmanjakaa erottavassa koskessa. Karma vihaa Katlaa ja niillä onkin ikiaikainen taisto käynnissä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Aiheesta muualla

• Astrid Lindgrenin sivu (ruotsiksi)
• Kari Vaijärvi: Veljeni, Leijonamieli. Helsingin sanomat 29.9.1974.