Ingrid Bergman

Ingrid Bergman
Bergman elokuvassa Casablanca
Syntymäaika	29. elokuuta 1915
Syntymäpaikka	Tukholma, Ruotsi
Aktiivisena	1935 – 1982
Kuolinaika	29. elokuuta 1982 (67 vuotta)
Kuolinpaikka	Lontoo, Englanti
Merkittävät roolit	Ilsa Lund (Casablanca) Paula Alquist (Kaasuvalo) Alicia Huberman (Notorious – kohtalon avain)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ingrid Bergman  kuuntele ääntämys^? (29. elokuuta 1915 Tukholma – 29. elokuuta 1982 Lontoo) oli ruotsalainen näyttelijä. Bergman oli maailman suurimpia elokuvatähtiä, ja hän filmasi pitkän uransa aikana sekä Hollywoodissa että Euroopassa.

Ura

Uran alku

Ingrid Bergman 14-vuotiaana

Ingrid Bergman menetti molemmat vanhempansa nuorena ja kasvoi sukulaistensa huostassa. Hänen näyttelijänuransa käynnistyi opinnoilla Dramatenissa. Hänen ensimmäinen elokuvaesiintymisensä oli elokuvassa Munkbrogreven (1935).

Bergman loi 1930-luvun lopulla menestyksekkään uran ruotsalaisissa elokuvissa näytellen noin kymmenessä ruotsalaisessa elokuvassa ja yhdessä saksalaisessa elokuvassa. Ruotsalainen elokuva Intermezzo (Intermezzo, 1936) oli menestys ja herätti amerikkalaisen tuottajan David O. Selznickin huomion. Selznick halusi tehdä Bergmanin kanssa elokuvasopimuksen, ja Bergmanin ensimmäinen työ Yhdysvalloissa oli Intermezzo (Intermezzo: A Love Story, 1939), joka oli uusintaversio elokuvasta, jonka hän oli kolme vuotta aiemmin tehnyt Ruotsissa. Elokuva oli valtava menestys ja Ingrid muutti miehensä Petterin ja tyttärensä Pian kanssa Yhdysvaltoihin.

Ingrid Bergman löysi oman tyylinsä suoranaista itsepäisyyttään: kun Selznick vaati että hänen olisi amerikkalaisissa elokuvissa esiintyäkseen ensinnäkin muutettava nimensä ja sitten myös ulkomuotonsa eli värjättävä hiuksensa, nypittävä kulmakarvansa ja laitettava kuorikot hampaisiinsa, Bergman ilmoitti kylmästi että noilla ehdoilla hän lähtee takaisin Ruotsiin perheenäidiksi ja elokuva saa jäädä. Tuottaja antoi vastahakoisesti periksi ja näin syntyi sittemmin maailmankuulu "luonnollinen tyyli". Kriitikot ihastuivat siihen ja Bergmania alettiin kutsua aluksi "saippuanraikkaaksi Garboksi" - joskin nimitys unohtui nopeasti kun hänen maineensa kiiri kaukaa Garbon ohi.

1940-luku

Ingrid Bergman ensimmäisen Oscar-palkinnon tuoneessa elokuvassa Kaasuvalo.

1940-luku oli Bergmanin uran kulta-aikaa, tuolloin hän kuului maailman ihailluimpien ja kuuluisimpien elokuvatähtien joukkoon ja näytteli monissa klassikoiksi muodostuneissa elokuvissa. Vuonna 1942 Bergman teki ehkä tunnetuimman elokuvansa Casablancan, vastanäyttelijänään Humphrey Bogart. Vuonna 1943 hän sai ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa pääosasta elokuvassa Kenelle kellot soivat. Seuraavana vuonna hän voitti naispääosa-Oscarin Kaasuvalo-elokuvasta. Kolmas peräkkäinen ehdokkuus tuli Pyhän Maarian kelloista (1945). Ehdokkaaksi Bergman nimettiin myös elokuvasta Orleansin neitsyt (1948).

Hänen tunnetuimpiin elokuviinsa kuuluvat myös Alfred Hitchcockin trillerit Noiduttu (1945), Notorious – kohtalon avain (1946) ja Kauriin merkeissä (1949). Hitchcock ja Bergman olivatkin hyviä ystäviä aina Hitchcockin kuolemaan asti.

Myöhempi ura

Vuonna 1949 Bergman tapasi ohjaaja Roberto Rossellinin. He rakastuivat Strombolin kuvauksissa 1950. Molemmat olivat tahoillaan naimisissa ja heidän suhteensa aiheutti mediaskandaalin. Bergman jätti ensimmäisen miehensä eikä hän saanut tavata tytärtään. Kohu aiheutti Bergmanille työongelmia vähentyneiden roolitarjousten muodossa. Pariskunta sai kolme lasta: kaksoset (Ingrid) Isotta ja Isabella sekä Robertino Rossellini.

Tehtyään Rossellinin kanssa muutaman heikosti menestyneen elokuvan Bergman sai uuden tilaisuuden Hollywoodissa vuonna 1956. Anastasia oli menestys ja Bergman sai uransa toisen Oscarin. Samoihin aikoihin hänen avioliittonsa Rossellinin kanssa tuli päätökseen. Ingrid Bergman sai kolmannen Oscarinsa sivuroolistaan elokuvassa Idän pikajunan arvoitus (Murder on the Orient Express, 1975). Vuonna 1978 hän sai seitsemännen Oscar-ehdokkuutensa Ingmar Bergmanin elokuvasta Syyssonaatti. Elokuva jäi Ingrid Bergmanin viimeiseksi.

Ingrid Bergmanin viimeinen rooli oli television minisarjassa Golda Meir (1982), jossa hän esitti Israelin entistä pääministeriä Golda Meiriä. Hän sai postuumisti roolistaan parhaan pääosan Emmy-palkinnon. 1999 American Film Institute nimesi hänet vuosisadan neljänneksi tärkeimmäksi naisnäyttelijäksi. Hän on saanut urastaan tähden Hollywood Walk of Famelle.

Elokuvien ja television lisäksi Bergman loi pitkän ja menestyksekkään uran teatterissa; vuonna 1947 hän voitti arvostetun Tony-palkinnon roolistaan Jeanne d'Arcina ja sen lisäksi hän näytteli muun muassa menestysnäytelmässä Teetä ja Sympatiaa Pariisissa.

Yksityiselämä

Ingrid Bergman puhui sujuvasti ruotsia, saksaa, ranskaa, englantia ja italiaa. Näyttelijä John Gielgud tokaisi: "Hän puhuu viittä kieltä, enkä minä osaa näytellä niistä yhdelläkään".

Hän oli naimisissa kolmesti, Petter Lindströmin (1937–1950), Roberto Rossellinin (1950–1956) ja Lars Schmidtin (1957–1976) kanssa. Avioliitosta Petter Lindströmin kanssa hänellä on tytär Pia Lindström (s. 1938). Suhteesta (myöhemmin avioliitosta) Roberto Rossellinin kanssa syntyi poika Renato Roberto Giusto Giuseppe "Robertino" Rossellini (s. 1950) ja kaksostytöt Ingrid ja Isabella Rossellini (s. 1952). Tämän lisäksi tiedetään olleen romanssi muun muassa kuuluisan sotavalokuvaaja Robert Capan kanssa.

Ingrid Bergman menehtyi rintasyöpään syntymäpäivänään vuonna 1982 Lontoossa.

Elokuvat

Bergman yhdessä ensimmäisistä Hollywood-elokuvistaan Tri Jekyll ja Mr. Hyde

Bergman elokuvassa Kenelle kellot soivat

Bergman Alfred Hitchcockin ohjaamassa elokuvassa Notorious - kohtalon avain

Vuosi	Elokuva	Suomenkielinen nimi	Rooli	Palkinnot ja ehdokkuudet
1930-luku
1935	Munkbrogreven	-	Elsa Edlund
1935	Bränningar	Myrskyluodon pappi	Karin Ingman
1935	Swedenhielms	Swedenhielmit	Astrid
1935	Valborgsmässoafton	Vappuaatto	Lena Bergström
1936	På solsidan	Auringonpuolella	Eva Bergh
1936	Intermezzo	Intermezzo	Anita Hoffman
1938	Dollar	Dollareita	Julia Balzar
1938	En kvinnas ansikte	Naisen kasvot	Anna Holm/Anna Paulsson
1938	Die Vier Gesellen	4 kisälliä	Marianne
1939	En enda natt	Vain yksi yö	Eva Beckman
1939	Intermezzo: A Love Story	Intermezzo	Anita Hoffman
1940-luku
1940	Juninatten	Kesäkuun yö	Kerstin Norbäc/Sara Nordanå
1941	Adam Had Four Sons	Aatamilla oli neljä poikaa	Emilie Gallatin
1941	Rage in Heaven	Taivaan viha	Stella Bergen Monrell
1941	Dr. Jekyll and Mr. Hyde	Tri Jekyll ja Mr. Hyde	Ivy Peterson
1942	Casablanca	Casablanca	Ilsa Lund
1943	For Whom the Bell Tolls	Kenelle kellot soivat	María	Parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuus
1944	Gaslight	Kaasuvalo	Paula Alquist Anton	Parhaan naispääosan Oscar-palkinto Parhaan naispääosan Golden Globe-palkinto
1945	Saratoga Trunk	Uhkapeliä Saratogassa	Clio Dulaine
1945	Spellbound	Noiduttu	Dr. Constance Petersen	New York Film Critics Circle Award
1945	The Bells of St. Mary's	Pyhän Maarian kellot	Sister Mary Benedict	Parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuus Parhaan naispääosan Golden Globe-palkinto
1946	Notorious	Notorious – kohtalon avain	Alicia Huberman
1948	Arch of Triumph	Riemukaari	Joan Madou
1948	Joan of Arc	Orleansin neitsyt	Joan of Arc	Parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuus
1949	Under Capricorn	Kauriin merkeissä	Lady Henrietta Flusky
1950-luku
1950	Stromboli	Stromboli	Karin
1952	Europa '51	-	Irene Girard
1954	Giovanna d'Arco al rogo	-	Giovanna d'Arco
1954	Viaggio in Italia	Matka Italiaan	Katherine Joyce
1954	La Paura	Uskottomuus	Irene Wagner
1956	Elena et les hommes	Elena ja miehet	Elena Sokorowska
1956	Anastasia	Anastasia	Anna Koreff/Anastasia	Parhaan naispääosan Oscar-palkinto Parhaan draamaelokuvan naispääosan Golden Globe-palkinto New York Film Critics Circle Award
1958	Indiscreet	Hätävalhe	Anna Kalman	Parhaan komediaelokuvan Golden Globe-ehdokkuus
1958	The Inn of the Sixth Happiness	Kuudennen onnen majatalo	Gladys Aylward	NBR-palkinto Parhaan ulkomaisen näyttelijän BAFTA-ehdokkuus Parhaan draamaelokuvan Golden Globe-ehdokkuus
1960-luku
1961	Aimez-Vous Brahms?	Pidättekö Brahmsista?	Paula Tessier
1964	The Visit	Vierailu	Karla Zachanassian
1964	The Yellow Rolls-Royce	Keltainen Rolls-Royce	Gerda Millett
1967	Stimulantia	-	Mathilde Hartman
1969	Cactus Flower	Kaktuksen kukka	Stephanie Dickinson	Parhaan komediaelokuvan Golden Globe-ehdokkuus
1970-luku
1970	Walk in the Spring Rain	Kävely kevätsateessa	Libby Meredith
1973	From the Mixed-Up Files of Mrs. Basil E. Frankweiler	-	Mrs. Frankweiler
1974	Murder on the Orient Express	Idän pikajunan arvoitus	Greta Ohlsson	Parhaan naissivuosan Oscar-palkinto Parhaan naissivuosan BAFTA-palkinto
1976	A Matter of Time	Kohtalon tuulet	Countess Sanziani
1978	Höstsonaten	Syyssonaatti	Charlotte Andergast	Parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuus Parhaan draamaelokuvan naispääosan Golden Globe-ehdokkuus National Society of Film Critics Award

Kirjallisuutta

• Quirk, Lawrence J.: The Films of Ingrid Bergman. Citadel, 1970. ISBN 0-8065-0480-3.
• Leamer, Laurence: Ingrid Bergman, myytti ja ihminen. Suom. Paakkanen, Mia. Weilin + Göös, 1987. ISBN 951-35-3742-0.
• Bergman, Ingrid ja Burgess, Alan: Ingrid Bergman: Muistelmat. Suom. Mäenpää, Risto. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14685-4.
• Spoto, Donald: Ingrid Bergman. Suom. Kallio, Kaisa. Tammi, 1997. ISBN 951-31-1019-2.

Aiheesta muualla

• Ingrid Bergmanin virallinen sivusto
• Ingrid Bergman Elonetissä
• Ingrid Bergman Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
• World cinema: Ingrid Bergman
• Lasipalatsin Bergman-sivu
• My Story : Bergman's Autobiography
• Classic Movies (1939 - 1969): Ingrid Bergman