Ingrid Bergman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ingrid Bergman
Bergman elokuvassa Casablanca (1942).
Bergman elokuvassa Casablanca (1942).
Syntymäaika 29. elokuuta 1915
Syntymäpaikka Ruotsin lippu Tukholma, Ruotsi
Aktiivisena 1932–1982
Kuolinaika 29. elokuuta 1982 (67 vuotta)
Kuolinpaikka Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo, Englanti
Merkittävät roolit Ilsa Lund
Casablanca
Paula Alquist
Kaasuvalo
Alicia Huberman
Kohtalon avain
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ingrid Bergman Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (29. elokuuta 1915 Tukholma – 29. elokuuta 1982 Lontoo) oli ruotsalainen näyttelijä. Bergman oli maailman suosituimpia elokuvatähtiä ja filmasi pitkän uransa aikana sekä Hollywoodissa että Euroopassa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ingrid Bergman 14-vuotiaana.

Ingrid Bergman menetti molemmat vanhempansa nuorena ja kasvoi sukulaistensa huostassa. Hänen näyttelijänuransa käynnistyi opinnoilla Dramatenissa. Hänen ensimmäinen elokuvaesiintymisensä oli elokuvassa Rakkautta ja alkoholia (1932) ja roolinsa elokuvassa Munkbrogreven (1935).

Bergman loi 1930-luvun lopulla menestyksekkään uran ruotsalaisissa elokuvissa näytellen noin kymmenessä ruotsalaisessa elokuvassa ja yhdessä saksalaisessa elokuvassa. Ruotsalainen elokuva Intermezzo (1936) oli menestys ja herätti amerikkalaisen tuottajan David O. Selznickin huomion. Selznick halusi tehdä Bergmanin kanssa elokuvasopimuksen, ja Bergmanin ensimmäinen työ Yhdysvalloissa oli Intermezzo (1939), joka oli uusintaversio elokuvasta, jonka hän oli kolme vuotta aiemmin tehnyt Ruotsissa. Elokuva oli valtava menestys ja Ingrid muutti miehensä Petterin ja tyttärensä Pian kanssa Yhdysvaltoihin.

Ingrid Bergman löysi oman tyylinsä suoranaista itsepäisyyttään: kun Selznick vaati että hänen olisi amerikkalaisissa elokuvissa esiintyäkseen ensinnäkin muutettava nimensä ja sitten myös ulkomuotonsa eli värjättävä hiuksensa, nypittävä kulmakarvansa ja laitettava kuorikot hampaisiinsa, Bergman ilmoitti kylmästi että noilla ehdoilla hän lähtee takaisin Ruotsiin perheenäidiksi ja elokuva saa jäädä. Tuottaja antoi vastahakoisesti periksi ja näin syntyi sittemmin maailmankuulu "luonnollinen tyyli". Kriitikot ihastuivat siihen, ja Bergmania alettiin kutsua aluksi "saippuanraikkaaksi Garboksi" - joskin nimitys unohtui nopeasti kun hänen maineensa kiiri kaukaa Garbon ohi.[1]

1940-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ingrid Bergman ensimmäisen Oscar-palkinnon tuoneessa elokuvassa Kaasuvalo (1944).

1940-luku oli Bergmanin uran kulta-aikaa, tuolloin hän kuului maailman ihailluimpien ja kuuluisimpien elokuvatähtien joukkoon ja näytteli monissa klassikoiksi muodostuneissa elokuvissa. Vuonna 1942 Bergman teki ehkä tunnetuimman elokuvansa Casablancan, vastanäyttelijänään Humphrey Bogart. Vuonna 1943 hän sai ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa parhaasta naispääosasta elokuvassa Kenelle kellot soivat. Seuraavana vuonna hän voitti naispääosa-Oscarin Kaasuvalo-elokuvasta. Kolmas peräkkäinen ehdokkuus tuli Pyhän Maarian kelloista (1945). Ehdokkaaksi Bergman nimettiin myös elokuvasta Orleansin neitsyt (1948).

Hänen tunnetuimpiin elokuviinsa kuuluvat myös Alfred Hitchcockin trillerit Noiduttu (1945), Kohtalon avain (1946) ja Kauriin merkeissä (1949). Hitchcock ja Bergman olivatkin hyviä ystäviä aina Hitchcockin kuolemaan asti.

Myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bergman yhdessä ensimmäisistä Hollywood-elokuvistaan Tri Jekyll ja Mr. Hyde (1941).
Bergman elokuvassa Kenelle kellot soivat (1943).

Vuonna 1949 Bergman tapasi ohjaaja Roberto Rossellinin. He rakastuivat Strombolin kuvauksissa 1950. Molemmat olivat tahoillaan naimisissa ja heidän suhteensa aiheutti skandaalin. Bergman jätti ensimmäisen miehensä eikä hän saanut tavata tytärtään. Kohu aiheutti Bergmanille työongelmia vähentyneiden roolitarjousten muodossa. Pariskunta sai kolme lasta: pojan Robertino ja kaksostyttäret (Ingrid) Isotta ja Isabella Rossellinin.

Tehtyään Rossellinin kanssa muutaman heikosti menestyneen elokuvan Bergman sai uuden tilaisuuden Hollywoodissa vuonna 1956. Anastasia oli menestys ja Bergman sai uransa toisen Oscarin. Samoihin aikoihin hänen avioliittonsa Rossellinin kanssa tuli päätökseen. Ingrid Bergman sai kolmannen Oscarinsa sivuroolistaan elokuvassa Idän pikajunan arvoitus (1974). Vuonna 1978 hän sai seitsemännen Oscar-ehdokkuutensa Ingmar Bergmanin elokuvasta Syyssonaatti. Elokuva jäi Ingrid Bergmanin viimeiseksi.

Bergman Alfred Hitchcockin ohjaamassa elokuvassa Notorious – kohtalon avain (1946).

Ingrid Bergmanin viimeinen rooli oli televisioelokuvassa Nainen nimeltä Golda (1982), jossa hän esitti Israelin entistä pääministeriä Golda Meiriä. Hän sai postuumisti roolistaan parhaan pääosan Emmy-palkinnon. Vuonna 1999 American Film Institute nimesi hänet vuosisadan neljänneksi tärkeimmäksi naisnäyttelijäksi. Hän on saanut urastaan tähden Hollywood Walk of Famelle.

Elokuvien ja television lisäksi Bergman loi pitkän ja menestyksekkään uran teatterissa; vuonna 1947 hän voitti arvostetun Tony-palkinnon roolistaan Jeanne d'Arcina ja sen lisäksi hän näytteli muun muassa menestysnäytelmässä Teetä ja sympatiaa Pariisissa.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ingrid Bergman puhui sujuvasti ruotsia, saksaa, ranskaa, englantia ja italiaa. Näyttelijä John Gielgud tokaisi: "Hän puhuu viittä kieltä, enkä minä osaa näytellä niistä yhdelläkään".

Bergman oli naimisissa kolmesti, Petter Lindströmin (1937–1950), Roberto Rossellinin (1950–1956) ja Lars Schmidtin kanssa (1957–1976). Avioliitosta ensin hammaslääkärinä ja sitten aivokirurgina toimineen[2] Petter Lindströmin kanssa hänellä on tytär Pia Lindström (s. 1938). Suhteesta (myöhemmin avioliitosta) Roberto Rossellinin kanssa syntyivät poika Renato Roberto Giusto Giuseppe "Robertino" Rossellini (s. 1950) ja kaksostytöt Ingrid ja Isabella Rossellini (s. 1952). Rakkaussuhde Rosselliniin aiheutti kohua Yhdysvalloissa ja Bergman muuttikin sen seurauksena takaisin Eurooppaan.

Bergmanilla tiedetään olleen romanssi myös muun muassa kuuluisan sotavalokuvaaja Robert Capan ja Gregory Peckin kanssa. Jälkimmäinen tuli ilmi vasta viisi vuotta Bergmanin kuoleman jälkeen Peckin julkistaessa suhteen.[3][4]

Ingrid Bergman kuoli rintasyöpään 67-vuotispäivänään vuonna 1982 Lontoossa.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1932 Rakkautta ja alkoholia Landskamp jonottava tyttö
1935 Munkbrogreven Elsa Edlund
Myrskyluodon pappi Bränningar Karin Ingman
Swedenhielmit Swedenhielms Astrid
Vapunaattona Valborgsmässoafton Lena Bergström
1936 Auringonpuolella På solsidan Eva Bergh
Intermezzo Intermezzo Anita Hoffman
1938 Dollareita Dollar Julia Balzar
Neljä kisälliä Die vier Gesellen Marianne Kruge
Naisen kasvot En kvinnas ansikte Anna Holm / Anna Paulsson
1939 Vain yksi yö En enda natt Eva Beckman
Intermezzo Intermezzo Anita Hoffman
1940 Kesäkuun yö Juninatten Kerstin Norbäc / Sara Nordanå
1941 Aatamilla oli neljä poikaa Adam Had Four Sons Emilie Gallatin
Taivaan viha Rage in Heaven Stella Bergen Monrell
Tri Jekyll & Mr Hyde Dr. Jekyll and Mr. Hyde Ivy Peterson
1942 Casablanca Casablanca Ilsa Lund
1943 Kenelle kellot soivat For Whom the Bell Tolls María
1944 Kaasuvalo Gaslight Paula Alquist Anton
1945 Noiduttu Spellbound tohtori Constance Petersen
Uhkapeliä Saratogassa Saratoga Trunk Clio Dulaine
Pyhän Maarian kellot The Bells of St. Mary’s sisar Mary Benedict
1946 Kohtalon avain Notorious Alicia Huberman
1948 Riemukaari Arch of Triumph Joan Madou
Orleansin neitsyt Joan of Arc Jeanne d’Arc
1949 Kauriin merkeissä Under Capricorn Lady Henrietta Flusky
1950 Stromboli Stromboli Karin
1952 Europa ’51 Europa ’51 Irene Girard
1953 Meidän naisemme Siamo donne Ingrid
1954 Matka Italiassa Viaggio in Italia Katherine Joyce
Uskottomuus La paura Irene Wagner
Giovanna d’Arco al rogo Jeanne d’Arc
1956 Elena ja miehet Elena et les hommes Elena Sokorowska
Anastasia Anastasia Anna Koreff / Anastasia
1958 Hätävalhe Indiscreet Anna Kalman
Kuudennen onnen majatalo The Inn of the Sixth Happiness Gladys Aylward
1961 Pidättekö Brahmsista? Goodbye Again Paula Tessier
Auguste nainen (cameo-rooli)
1964 Vierailu The Visit Karla Zachanassian
Keltainen Rolls-Royce The Yellow Rolls-Royce Gerda Millett
1967 Stimulantia Mathilde Hartman
1969 Kaktuksen kukka Cactus Flower Stephanie Dickinson
1970 Kävely kevätsateessa A Walk in the Spring Rain Libby Meredith
1973 From the Mixed-Up Files of Mrs. Basil E. Frankweiler rouva Frankweiler
1974 Idän pikajunan arvoitus Murder on the Orient Express Greta Ohlsson
1976 Kohtalon tuulet A Matter of Time kreivitär Sanziani
1978 Syyssonaatti Höstsonaten Charlotte Andergast
Televisioelokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1961 24 tuntia erään naisen elämästä Twenty-Four Hours in a Woman’s Life Clare Lester
1963 Hedda Gabler Hedda Gabler Hedda Gabler Tesman
1966 The Human Voice yksinpuhelu
1982 Nainen nimeltä Golda A Woman Called Golda Golda Meir
Televisio
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Jakson nimi Rooli
1959 Startime Startime "The Turn of the Screw" kotiopettajatar
1977 Great Performances Great Performances "Childhood" juontaja
Teatteri
Vuosi Näytelmän suomenkielinen nimi Näytelmän alkuperäinen nimi Rooli Paikka
1940 Liliom Liliom Julie Forty-Fourth Street Theater, New York City, New York
1941 Anna Christie Anna Christie Anna Christopherson Lobero Theatre, Santa Barbara, Kalifornia
19461947 Joan of Lorraine Joan of Lorraine Jeanne d’Arc / Mary Grey Alvin Theater, New York City, New York
1953 Jeanne d’Arc au bûcher Jeanne d’Arc au bûcher Jeanne d’Arc Teatro San Carlo, Napoli, Italia
1956 Teetä ja sympatiaa Tea and Sympathy Laura Reynolds Théâtre de Paris, Pariisi, Ranska
1962 Hedda Gabler Hedda Gabler Hedda Gabler Théâtre Montparnasse, Pariisi, Ranska
1965 A Month in the Country A Month in the Country Natalia Petrovna Yvonne Arnaud Theatre, Guildford, Iso-Britannia
19671968 More Stately Mansions More Stately Mansions Deborah Harford Broadhurst Theatre, New York City, New York
1971 Captain Brassbound’s Conversion Captain Brassbound’s Conversion Lady Cecily Waynflete Cambridge Theatre, Lontoo, Iso-Britannia
1972 Opera House, Kennedy Center, Washington, D.C.
1973 The Constant Wife The Constant Wife Constance Middleton Albery Theatre, Lontoo, Iso-Britannia
1975 Shubert Theatre, New York City, New York
1977 Waters of the Moon Waters of the Moon Helen Lancaster Festival Theatre, Chichester, Iso-Britannia
1978 Haymarket Theatre, Lontoo, Iso-Britannia

Palkinnot ja palkintoehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja palkintoehdokkuudet
Vuosi Palkinto Kategoria Työ Tulos
1944 Oscar-palkinto Paras naispääosa Kenelle kellot soivat Ehdokkuus
New York Film Critics Circle -palkinto Paras naispääosa Kaasuvalo Ehdokkuus
1945 Oscar-palkinto Paras naispääosa Voitti
Golden Globe Paras naispääosa draamaelokuvassa Voitti
1946 Oscar-palkinto Paras naispääosa Pyhän Maarian kellot Ehdokkuus
Golden Globe Paras naispääosa draamaelokuvassa Voitti
New York Film Critics Circle -palkinto Paras naispääosa Voitti
New York Film Critics Circle -palkinto Paras naispääosa Noiduttu Voitti
Golden Apple -palkinto Voitti
Photoplay-palkinto Suosituin naistähti Voitti
1947 Tony-palkinto Paras naispääosa Joan of Lorraine Voitti
Photoplay-palkinto Suosituin naistähti Voitti
1948 Photoplay-palkinto Suosituin naistähti Voitti
1949 Oscar-palkinto Paras naispääosa Orleansin neitsyt Ehdokkuus
1950 Bambi-palkinto Paras kansainvälinen naisnäyttelijä Ehdokkuus
1951 Bambi-palkinto Paras kansainvälinen naisnäyttelijä Kauriin merkeissä Voitti
Bambi-palkinto Paras kansainvälinen naisnäyttelijä Stromboli Voitti
Nastro d’argento Paras ulkomaalainen naisnäyttelijä italialaisessa elokuvassa Voitti
1952 Bambi-palkinto Paras kansainvälinen naisnäyttelijä Kohtalon avain Voitti
Venetsian elokuvajuhlat: Volpi Cup Paras naispääosa Europa ’51 Voitti
1953 Bambi-palkinto Paras kansainvälinen naisnäyttelijä Voitti
Nastro d’argento Paras roolisuoritus Voitti
1954 Bambi-palkinto Paras kansainvälinen naisnäyttelijä Matka Italiassa Voitti
1955 Bambi-palkinto Paras kansainvälinen naisnäyttelijä Uskottomuus Ehdokkuus
1956 New York Film Critics Circle -palkinto Paras naispääosa Anastasia Voitti
1957 Oscar-palkinto Paras naispääosa Voitti
Golden Globe Paras naispääosa draamaelokuvassa Voitti
David di Donatello -palkinto Paras naispääosa Voitti
1958 Laurel-palkinto Suosituin naistähti Ehdokkuus
National Board of Review -palkinto Paras naispääosa Kuudennen onnen majatalo Voitti
1959 Golden Globe Paras naispääosa draamaelokuvassa Ehdokkuus
BAFTA-palkinto Paras ulkomaalainen naisnäyttelijä Ehdokkuus
Golden Globe Paras naispääosa musikaali- tai komediaelokuvassa Hätävalhe Ehdokkuus
Laurel-palkinto Suosituin naistähti Ehdokkuus
1960 Primetime Emmy -palkinto Paras yksittäinen roolisuoritus näyttelijättäreltä Startime Voitti
Tähti Hollywood Walk of Famelle Elokuvaura Voitti
Laurel-palkinto Suosituin naistähti Ehdokkuus
1961 Primetime Emmy -palkinto Paras yksittäinen roolisuoritus näyttelijättäreltä 24 tuntia erään naisen elämästä Ehdokkuus
1970 Golden Globe Paras naispääosa musikaali- tai komediaelokuvassa Kaktuksen kukka Ehdokkuus
1975 Oscar-palkinto Paras naissivuosa Idän pikajunan arvoitus Voitti
BAFTA-palkinto Paras naissivuosa Voitti
1976 Kunnia-César Voitti
1978 National Board of Review -palkinto Paras naispääosa Syyssonaatti Voitti
New York Film Critics Circle -palkinto Paras naispääosa Voitti
1979 Oscar-palkinto Paras naispääosa Ehdokkuus
Golden Globe Paras naispääosa draamaelokuvassa Ehdokkuus
David di Donatello -palkinto Paras ulkomaalainen naisnäyttelijä Voitti
National Society of Film Critics -palkinto Paras naispääosa Voitti
1982 David di Donatello -palkinto: Kultainen mitali Voitti
Primetime Emmy -palkinto Paras naispääosa minisarjassa tai televisioelokuvassa Nainen nimeltä Golda Voitti
1983 Golden Globe Paras naispääosa minisarjassa tai televisioelokuvassa Voitti

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Quirk, Lawrence J.: The Films of Ingrid Bergman. Citadel, 1970. ISBN 0-8065-0480-3.
  • Leamer, Laurence: Ingrid Bergman, myytti ja ihminen. Suom. Paakkanen, Mia. Weilin + Göös, 1987. ISBN 951-35-3742-0.
  • Bergman, Ingrid ja Burgess, Alan: Ingrid Bergman: Muistelmat. Suom. Mäenpää, Risto. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14685-4.
  • Spoto, Donald: Ingrid Bergman. Suom. Kallio, Kaisa. Tammi, 1997. ISBN 951-31-1019-2.
  • Aleksandra Ziółkowska-Boehm, Ingrid Bergman prywatnie, Prószyński i S-ka, Warszawa (2013), ISBN 978-83-7839-518-8
  • Aleksandra Ziolkowska-Boehm, Ingrid Bergman and her American Relatives, Lanham, MD: Hamilton Books. The Rowman & Littlefield Publishing Group, (2013), ISBN 978-0-7618-6150-8.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Elokuva-arkisto, käsiohjelma talvi 1987: teema David O . Selznick
  2. Petter Lindstrom; Abandoned by Ingrid Bergman muistokirjoitus, Los Angeles Times 31.5.2000. Viitattu 13.2.2014.
  3. "Gregory Peck: A Biography" (2002). 
  4. "Ingrid Bergman: The Life, Career and Public Image" (2012). 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ingrid Bergman.