Maakäräjäkunta

Maakäräjäkunta (ruots. landsting) on poliittinen toimielin, joka toimii Ruotsin lääneissä. Maakäräjäkunnalla on kunnallinen verotusoikeus ja se vastaa tietyistä yhteiskunnallisista tehtävistä, joista tärkein on terveydenhuolto. Maakäräjäkunnat huolehtivat myös kulttuurista, paikallisliikenteestä ja aluesuunnittelusta. Ne ovat eräänlaisia alueellisen tason toissijaisia kuntia, niin sanottuja sekundäärikuntia. Maakäräjäkuntaa johtaa suorilla kansanvaaleilla valittu maakäräjäkunnan valtuusto. Nykyään Ruotsissa on 20 maakäräjäkuntaa.

Maakäräjäkunta on olemassa kaikissa lääneissä Gotlantia lukuun ottamatta. Gotlannissa on vain yksi kunta, joka huolehtii myös niistä tehtävistä, jotka muutoin kuuluisivat maakäräjäkunnalle. Länsi-Götanmaan ja Skånen läänien maakäräjäkunnilla on laajennetut toimintavaltuudet ja niitä kutsutaan tavallisesti alueiksi (ruots. region), vaikka ne ovat edelleen muodollisesti maakäräjäkuntia. Ruotsin hallitus päättää maakäräjäkuntajaotuksesta.

Maakäräjäkunnat ja lääninhallitukset ovat täysin eri toimijoita, joilla on eri tehtävät.

Historiaa

Maakäräjät tai maakuntakäräjät olivat Ruotsissa käytössä ensimmäisen kerran keskiajalla. Tuolloin maakunnan asioista päätettiin käräjillä. Käräjiä on käyty Ruotsin lisäksi myös Tanskassa ja Suomessa, joka keskiajalla oli osa Ruotsia. 1300-luvulta olevan Maunu Eerikinpojan maanlain mukaan maakäräjät tuli pitää neljä kertaa vuodessa ja niiden johtajana toimi laamanni. Myöhemmin maakäräjien merkitys pieneni. Myöhäiskeskiajalla maakäräjät kehittyivät kuninkaallisiksi ylituomioistuimiksi. Keskiaikaisten maakäräjien toiminta tuomioistuimina lakkasi, kun Tukholman hovioikeus perustettiin vuonna 1614.

Nykyaikaiset maakäräjäkunnat perustettiin vuonna 1862 annetuilla määräyksillä, jotka tulivat voimaan seuraavana vuonna. Niin jokainen lääni sai oman maakäräjäkuntansa. Aluksi nimitystä landsting käytettiin maakäräjäkunnan valtuustosta ja itse maakäräjäkuntaa kutsuttiin nimellä landstingskommun. Jälkimmäinen sana on edelleen mukana Ruotsin hallitusmuodossa.

Uudistuksen toteutumisen aikoihin oli vielä toiminnassa keskiajalle juurensa ulottava Jämtlandin maakäräjäkunta. Jämtlandin maakäräjäkunta teki tuolloin päätöksiä budjetista ja lopettamisensa aikoihin vastasi muun muassa liikenneasioista ja sairaanhoidosta. Uuteen maakäräjäkuntaan tulivat lisäksi Härjedalen ja Jämtlandin lääniin kuuluneet Hälsinglandin osat.

Lainsäädäntö

Ruotsin kunnallislaissa (1991:900) säädetään maakäräjäkuntien toiminnasta. Terveys- ja sairaanhoitolaissa säädetään maakäräjäkuntien ja kuntien vastuusta terveyden- ja sairaanhoidossa. Maakäräjäkuntien toiminta rahoitetaan suurimmaksi osaksi maakäräjäkuntaveroilla. Lisäksi maakäräjäkunta saa tuloja potilasmaksuista ja palveluiden myynnistä. Valtio avustaa toimintaa yleisillä ja suunnatuilla valtionavustuksilla. Suurin osa maakäräjäkuntien budjetista menee terveyden- ja sairaanhoitoon sekä hammashuoltoon.

Poliittinen johto

• Maakäräjäkunnan valtuusto on korkein päättävä elin, joka valitaan maakäräjäkuntavaaleissa.
• Maakäräjäkunnan hallitus on korkein toimenpanoelin, jonka maakäräjäkunnan valtuusto valitsee.
• Maakäräjäkuntaneuvos ei varsinaisesti ole muodollinen arvonimi, mutta sillä tarkoitetaan käytännössä niitä maakäräjäkunnan hallituksen edustajia, jotka on valittu toimeensa kokopäiväisesti.

Luettelo maakäräjäkunnista

Maakäräjäkuntien rajat vastaavat Ruotsien läänien rajoja. Läänien tunnuskirjaimet on merkitty maakäräjäkunnan nimen perään sulkuihin.

• Blekingen läänin maakäräjäkunta (K)
• Gotlannin läänissä maakäräjäkunnan tehtävistä vastaa Gotlannin kunta (I)
• Gävleborgin läänin maakäräjäkunta (X)
• Hallandin läänin maakäräjäkunta (N)
• Itä-Götanmaan läänin maakäräjäkunta (E)
• Jämtlandin läänin maakäräjäkunta (Z)
• Jönköpingin läänin maakäräjäkunta (F)
• Kalmarin läänin maakäräjäkunta (H)
• Kronobergin läänin maakäräjäkunta (G)
• Länsi-Götanmaan läänin maakäräjäkunta (O)
• Norrbottenin läänin maakäräjäkunta (BD)
• Skånen läänin maakäräjäkunta (M)
• Södermanlandin läänin maakäräjäkunta (D)
• Taalainmaan läänin maakäräjäkunta (nimenä oli Kopparbergin läänin maakäräjäkunta vuosina 1863–1996) (W)
• Tukholman läänin maakäräjäkunta (AB)
• Uppsalan läänin maakäräjäkunta (C)
• Värmlannin läänin maakäräjäkunta (S)
• Västerbottenin läänin maakäräjäkunta (AC)
• Västernorrlandin läänin maakäräjäkunta (Y)
• Västmanlandin läänin maakäräjäkunta (U)
• Örebron läänin maakäräjäkunta (T)

Historialliset maakäräjäkunnat

• Gotlannin läänin maakäräjäkunta lakkautettiin 1970 ja nykyään sen tehtävistä vastaa Gotlannin kunta
• Göteborgin ja Bohusin läänin maakäräjäkunta 1863–1984, myöhemmin Bohusin maakäräjäkunta 1985–1998 (osaksi Länsi-Götanmaan läänin maakäräjäkuntaa vuonna 1999)
• Kristianstadin läänin maakäräjäkunta 1863–1998 (osaksi Skånen läänin maakäräjäkuntaa vuonna 1999)
• Malmöhusin läänin maakäräjäkunta 1863–1998 (osaksi Skånen läänin maakäräjäkuntaa vuonna 1999)
• Kalmarin läänin eteläinen maakäräjäkunta ja Kalmarin läänin pohjoinen maakäräjäkunta 1863–1970 (Keskuspaikkana toimi Västervik, yhdistyi vuonna 1971 Kalmarin läänin eteläisen maakäräjäkunnan kanssa Kalmarin läänin maakäräjäkunnaksi, jonka keskuspaikaksi tuli Kalmar. Kalmarin läänin kahtiajaon taustalla oli vanha eturistiriita Kalmarin ja Västervikin kaupunkien välillä. Kalmarin läänin maakäräjäkunnan perustaminen oli kompromissi, koska Västervik halusi alun perin irrottautua kokonaan Kalmarin läänistä ja päästä itse uuden läänin hallintokaupungiksi.)
• Skaraborgin läänin maakäräjäkunta 1863–1998 (osaksi Länsi-Götanmaan läänin maakäräjäkuntaa vuonna 1999)
• Älvsborgin läänin maakäräjäkunta 1863–1998 (osaksi Länsi-Götanmaan läänin maakäräjäkuntaa vuonna 1999)

Maakäräjäkuntiin kuulumattomat kunnat

Yli 25 000 asukkaan kaupungit eivät saaneet osallistua maakäräjäkuntien toimintaan, kun ne perustettiin vuonna 1864. Alusta alkaen Tukholma ja Göteborg joutuivat jättäytymään ulkopuolelle. Malmö ylitti asukaslukurajan vuonna 1871 ja myöhemmin niin tekivät myös Gävle, Norrköping ja Helsingborg. Tämä rajoitus poistettiin myöhemmin taajamien kasvaessa yhä suuremmiksi. Göteborgia ja Malmötä lukuunottamatta kaikki kaupungit päättivät hakea hallitukselta lupaa liittyä uudelleen maakäräjäkuntaan, kun liittyminen tuli mahdolliseksi 1950- ja 1960-luvuilla.

Malmö ja Göteborg pysyivät maakäräjäkuntien ulkopuolelle vuoteen 1998 asti. Tukholma oli niiden ulkopuolella vuoteen 1968, Helsingborg vuosina 1948−1963, Gävle vuoteen 1953 ja Norrköpingin vastaava vuosiluku ei ole tiedossa. Maakäräjäkuntien ulkopuolella olleissa kunnissa vastaavia asioita hoitivat kunnan- tai kaupunginvaltuustot. Nykyään vain Gotlandin läänissä ei ole maakäräjäkuntaa; siellä Gotlannin kunta huolehtii maakäräjäkunnan tehtävistä.

Katso myös

• Ahvenanmaan maakuntapäivät

Aiheesta muualla

• Sveriges Kommuner och Landsting (ruotsiksi)