Alvari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Österplana hed, Kinnekullessa, Länsi-Götanmaalla. Alvarikasvillisuutta ja paljasta kalkkikivikalliota, jonka kasvillisuus rajoittuu usein kallion halkeamiin, esimerkiksi sikoangervo, keltamatara, valkomaksaruoho ja ruusut.

Alvari on luontotyyppi, jossa vain ohut kasvillisuuskerros peittää kalkkikiveä. Maakerros on niin ohut, ettei se sovellu maanviljelykseen. Pohjoismaiden tunnetuin alvari on Öölannin Stora Alvaret – kalkkikiviylänkö, joka kuuluu vuonna 2000 UNESCOn maailmanperintökohteeksi määriteltyyn Öölannin eteläosan maisemaan.[1]

Alvarin muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alvari voi muodostua alueelle, jossa erittäin ohut kalkkipitoinen maa-aines peittää emäksistä kalkkiperuskalliota.[2] Ilmasto on kohtalaisen kuiva, kesäisin on yleensä kuivia jaksoja ja sataa vähän, mutta talvet ovat kylmiä ja routaannuttavat maan laajalti. Alvareita onkin Euroopassa vain muutamilla alueilla, kuten Öölannissa, Gotlannissa ja Pohjois-Viron saarilla. Laidunnus säilyttää alvareille tyypillisen matalan, laikukkaan kasvillisuuden. Keski-Euroopan kalkkikivialueet ovat usein alvarien tapaisia, mutta lämpimämpiä, eikä niitä käytetä laidunnukseen.[2] Öölannin suurta alvaria on laidunnettu kivikaudelta lähtien, ja se on hävittänyt puut niin perusteellisesti, että alueella kasvaa vain yksittäisiä havu- ja lehtipuita tai pieniä puujoukkoja.[3]

Alvarien kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alvarien kasvillisuus vaihtelee avokallioista ja kuivista kedoista kosteahkoihin niittyihin ja märkiin alueisiin, kuten allikoihin. Kasvillisuus on matalaa ja laikkuista, mutta kukkii kesäisin värikkäästi. Öölannissa alvarialueilla tavataan useita endeemisiä lajeja, kuten öölanninpäivännouto (Helianthemum oelandicum) ja alvarimaruna (Artemisia oealandica).[3]. Alvareilla kasvaa kasvilajeja, joita kasvaa lähimpänä Etelä-Venäjän ja Unkarin aroilla[3].

Euroopan alvareita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alvar.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallanaro, Eeva-Liisa & Pylvänäinen, Marja & From, Stella: Pohjois-Euroopan luonto – löytöretki monimuotoisuuteen. Nord 2001:14. Kööpenhamina: Pohjoismaiden ministerineuvosto, Edita, 2002. ISBN 92-893-0636-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paysage agricole du sud d’Öland La Liste du Patrimoine mondial. UNESCO, Centre du patrimoine mondial. Viitattu 22.1.2013. (ranskaksi)
  2. a b Hallanaro, Pylvänäinen & From 2002, s. 270.
  3. a b c Hallanaro, Pylvänäinen & From 2002, s. 271.
  4. Ulvar Käärt: "Meie sümbolmaastik loopealsed on hävimas", Eesti Päevaleht 1.11.2010. Viitattu 22.1.2013. (viroksi)
  5. Kadri Ratt: "Haruldased loopealsed on hävinemas", Postimees 14.11.2010. Viitattu 22.1.2013. (viroksi)


Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.