Alvari
Alvari on luontotyyppi, jossa vain ohut kasvillisuuskerros peittää kalkkikiveä. Maakerros on niin ohut, ettei se sovellu maanviljelykseen. Pohjoismaiden tunnetuin alvari on Öölannin Stora Alvaret - kalkkikiviylänkö, joka kuuluu vuonna 2000 UNESCOn maailmanperintökohteeksi määriteltyyn Öölannin eteläosan maisemaan.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alvarin muodostuminen
Alvari voi muodostua alueelle, jossa erittäin ohut kalkkipitoinen maa-aines peittää emäksistä kalkkiperuskalliota[2].
Ilmasto on kohtalaisen kuiva, kesäisin on yleensä kuivia jaksoja ja sataa vähän, mutta talvet ovat kylmiä ja routaannuttavat maan laajalti. Alvareita onkin Euroopassa vain muutamilla alueilla, kuten Öölannissa, Gotlannissa ja Pohjois-Viron saarilla. Laidunnus säilyttää alvareille tyypillisen matalan, laikukkaan kasvillisuuden[3]. Keski-Euroopan kalkkikivialueet ovat usein alvarien tapaisia, mutta lämpimämpiä, eikä niitä käytetä laidunnukseen. Öölannin suurta alvaria on laidunnettu kivikaudelta lähtien, ja se on hävittänyt puut niin perusteellisesti, että alueella kasvaa vain yksittäisiä havu- ja lehtipuita tai pieniä puujoukkoja.
[muokkaa] Alvarien kasvillisuus
Alvarien kasvillisuus vaihtelee avokallioista ja kuivista kedoista kosteahkoihin niittyihin ja märkiin alueisiin, kuten allikoihin. Kasvillisuus on matalaa ja laikkuista. Öölannissa kasvavat vain näille alueille ominaiset öölanninpäivännouto ja paikallinen marunalaji Artemisia oealandica. Kesäisin alvari kukkii värikkäästi.
[muokkaa] Euroopan alvareita
- Ruotsi
- Öölanti – Stora Alvaret – Euroopan laajin alvarialue
- Gotlanti
- Länsi-Göötanmaa – useita Kinnekulle-kalkkikivivuorella, pienempiä palasia Falbygdenin aluella, kuten Dalassa ja Högstenassa.
- Viro
- Alvareita on hajallaan koko Viron pohjoisrannikolla osapuilleen Paldiskin ja Sillamäen välisellä alueella, missä vain kalkkikivi tulee pintaan lähellä meren rantaa (katso Baltian klintti), kuten myös Länsi-Viron saaristossa. Virossa sijaitsi aikoinaan noin kolmannes koko maailman alvareista. Niiden pinta-ala on kuitenkin supistunut: kun 1930-luvulla alvareita oli 43,000 hehtaaria, s vuonna 2000 niitä oli 12,000 ja vuonna 2010 arviolta 9,000 hehtaaria.[4] Viron alvareilla kasvaa 267 lajia of putkilokasvia, joista arvilta viidesosa on suojeltuja. Siellä kasvaa myös 142 lajia sammaleita ja 263 lajia jäkäliä.[4] Viron hallitus on sitoutunut suojelemaan vähintään 9,800 hehtaaria maan alvareita osana Natura 2000 -verkostoa.[5]
- Englanti
- Irlanti
- Burrenin kansallispuisto, suuri alvari Claren kreivikunnan koillisosassa.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Paysage agricole du sud d’Öland La Liste du Patrimoine mondial. UNESCO, Centre du patrimoine mondial. Viitattu 1. helmikuuta, 2012. (ranskaksi)
- ↑ Eeva-Liisa Hallanaro, Marja Pylvänäinen ja Stella From: Pohjois-Euroopan luonto - löytöretki monimuotoisuuteen, s. s 270. Pohjoismaiden ministerineuvosto, Edita, 2002. ISBN 92-893-0636-X.
- ↑ Hallanaro, Pylvänäinen, From 2002, s 271
- ↑ a b Ulvar Käärt "Meie sümbolmaastik loopealsed on hävimas", Eesti Päevaleht, 11-1-2010. Retrieved 11-14-2010. (viroksi)
- ↑ Kadri Ratt "Haruldased loopealsed on hävinemas", Postimees, 11-14-2010. Retrieved 11-14-2010. (viroksi)
