M74-oireyhtymä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

M74 on Itämeren lohta vaivaava lisääntymishäiriö, joka aiheuttaa lohenpoikasten kuolemista ruskuaispussivaiheessa. Oireyhtymä havaittiin ensimmäistä kertaa Ruotsissa vuonna 1974. Tällöin lohihautomoissa huomattiin luonnosta pyydettyjen lohiemojen ruskuaispussipoikasten voimakas kuolleisuus. M74 vaivaa Itämeren luonnollisia kantoja ja luonnonkudusta kasvatettuja poikasia. Sen sijaan laitoksissa kasvatettujen emolohien poikaset eivät kärsi M74:stä. Kyseessä ei ole bakteerin eikä viruksen aiheuttama tauti, vaan Itämeressä tapahtuneista muutoksista johtuva oireyhtymä. Eräiden orgaanisten klooriyhdisteiden suurentuneilla pitoisuuksilla lohissa havaittiin tilastollinen yhteys M74-esiintymiseen. Näiden yhdisteiden pitoisuudet olivat suuremmat kilohailissa kuin silakassa, ja yhdisteiden pitoisuudet lohissa kasvoivat runsaalla kilohailiravinnolla. Ruskuaispussipoikasten M74-kuolleisuuden tiedetään aiheutuvan mädin B1-vitamiinin eli tiamiinin puutteesta, vaikka myös mädille oranssin värin antavien karotenoidien pitoisuudet ovat tavallista pienemmät M74-lohien mädissä. M74:n ilmeneminen ruskuaispussivaiheessa johtuu siitä, että tässä kehitysvaiheessa lohet elävät pelkästään mätimunasta saamansa ravinnon turvin. Pahimmillaan jonkin naaraan kaikki poikaset kuolevat oireyhtymään noin viikossa, mutta lievemmissä M74-tapauksissa vain osa poikasista kuolee myöhemmin ruskuaispussivaiheessa.[1]

Syy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

M74:n aiheuttajaksi varmistettiin tiamiinin puutostila. Se on seurausta Itämeren turskan kantojen romahtamisesta, mikä on aiheutunut suolaisuuden vähenemisestä ja turskan ylikalastuksesta. Turskan kantoja on pienentänyt myös se, että kilohaili syö turskan mätiä. Turskan väheneminen on johtanut kilohailin kannan runsastumiseen, jolloin lohet ovat syöneet enemmän niitä silakan sijasta. Kilohailissa on lähes kaksinkertaisesti rasvaa silakkaan verrattuna. Nimenomaan nuorimmissa kilohaileissa on eniten rasvaa, mutta vähiten tiamiinia. Tiamiinin tarve on sitä suurempi, mitä rasvaisempaa kalaa lohi syö. Lohien tiamiinivarastot hupenevat niiden matkatessa kutualueilleen. Lohet, jotka ovat syöneet paljon nuoria kilohaileja, alkavat siksi kärsiä tiamiinin puutteesta, jolloin sitä ei riitä jälkeläisille ruskuaispussivaiheen loppuun saakka.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Keinänen ym. 2000 ja 2008
  2. M74-oireyhtymän mysteeri selvitettiin Kaleva.fi 5.4.2012
  3. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 4.4.2012, Runsas, rasvainen kilohailiravinto syynä Itämeren lohen lisääntymishäiriöön