Kirsi Kunnas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kirsi Kunnas
Kirsi Kunnas huhtikuussa 2012.
Kirsi Kunnas huhtikuussa 2012.
Syntynyt 14. joulukuuta 1924 (ikä 89)
Helsinki, Suomi
Ammatit runoilija, lastenkirjailija, kääntäjä
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Ensiteokset Villiomenapuu (1947)
Lapset Martti Syrjä, Mikko Syrjä
Tunnustukset Valtion kirjallisuuspalkinto 1957, 1975, 1980, 1987
Topelius-palkinto 1986, 1992
Taiteen akateemikko 2009
Aleksis Kiven palkinto (2012)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Kirsi Marjatta Kunnas-Syrjä (s. 14. joulukuuta 1924 Helsinki)[1] on suomalainen akateemikko, runoilija, lastenkirjailija ja suomentaja.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnaksen vanhemmat Wäinö ja Sylvi Kunnas olivat kuvataiteilijoita, jotka kuuluivat Tulenkantajiin, ja hänen lapsuudenkodissaan vallitsi boheemi ilmapiiri. Kunnaksen isä kuoli vain 32-vuotiaana, ja isäpuoli oli taidekriitikko. Koulusta päästyään Kirsi Kunnas opiskeli ensin vuoden Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa (nyk. Kuvataideakatemia, toimi tuolloin Ateneumissa), mutta alkoi sitten harrastaa runoutta ja työskenteli WSOY:llä. Hän on naimisissa kirjailija Jaakko Syrjän kanssa. Heidän poikiaan ovat Eppu Normaali -yhtyeen muusikot Martti ja Mikko Syrjä. Kunnas asuu nykyisin osan vuotta Tampereella ja osan Ylöjärvellä.

Kunnaksen esikoisteos, runokokoelma Villiomenapuu ilmestyi 1947. Seuraavat, 1950-luvulla ilmestyneet runokokoelmat Uivat saaret, Tuuli nousee ja Vaeltanut edustavat Suomen lyriikan modernismia. Kuten monet muutkin saman kauden runoilijat, myös Kunnas tunsi, ettei hän halua kirjoittaa samalta kielen ja ajatusten pohjalta kuin ennen sotaa julkaisseet runoilijat, vaan halusi luoda uuden runokielen. Hänen ensiesiintymisensä aikoihin loivat maineensa myös Aila Meriluoto, Eeva-Liisa Manner, Eila Kivikk'aho ja Anja Vammelvuo. Modernismin seuraava, 1950-luvun aalto toi sitten Haavikon ja Saarikosken.

Samoihin aikoihin Kunnas ryhtyi suomentamaan englannista lastenrunoja sekä Krylovin satuja. Ajoittain runsaskin kotimainen lastenrunous ei enää jaksanut kiinnostaa ylettömän opettavaisuutensa tai oudoksi käyneen moralisoinnin vuoksi. Kokoelmallaan Tiitiäisen satupuu (1956) Kunnas uudisti suomalaista lastenlyriikkaa hyvin merkittävästi. Hanhiemon (engl. Mother Goose) nonsense-perinne oli Kunnaksen yksi lähtökohta. Modernistinen kirjallisuuskäsitys on myös Tiitiäisen satupuun taustalla. Kunnas halusi irrottautua varhaisemman lastenrunouden ennalta-arvattavista loppusoinnuista ja opettavaisesta asenteesta. Hänen runonsa ovat täynnä kielellisiä leikkejä, huumoria ja satiiria, jotka puhuttelevat sekä aikuisia että lapsia.

Runoudessa Kunnas teki tavallaan saman kuin Tove Jansson saduissa: hän osasi suhtautua lapsiin vakavasti, vaativina lukijoina. 1980-luvulla Kirsi Kunnakselta ilmestyi runokokoelmat Kuun kuva metsässä, Kaunis hallayö ja Valoa kaikki kätketty. Kokoelma Puut kantavat valoa, runot 19471986 ilmestyi 1999, ja se sisältää koko Kunnaksen tähänastisen tuotannon lukuun ottamatta lasten runoja. Hänen runonsa ovat selkeitä ja kuulaita, ja niille on ominaista luonnonsymboliikka ja lähes minimalistinen kielenkäyttö.

Kunnaksen laaja tuotanto käsittää runoteoksia, satukirjoja, draamoja, käännöksiä, mm. Lewis Carrollia ja Federico García Lorcaa, ja tietokirjoja. Hänen teoksiaan on käännetty ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi, unkariksi ja viroksi.

Vuosina 1975-1981 Kirsi Kunnas toimi kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtajana[2]

"Tiitiäisen" runoja tunnetaan myös lauluina (Ville ja Valle, Herra Piipoo). Suomen Kansallisteatterissa on esitetty lastennäytelmää Tiitiäisen satupuu, jonka ensi-ilta oli toukokuussa 2006.

Kirsi Kunnaksen tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Villiomenapuu (1947)
  • Uivat saaret (1950)
  • Tuuli nousee (1953)
  • Vaeltanut (1956)
  • Valikoima runoja (1958)
  • Kuun kuva meissä (1980)
  • Kaunis hallayö (1984)
  • Valoa kaikki kätketty (1986)
  • Puut kantavat valoa, runot 1947–1986 ja suomennoksia (1999)

Lastenrunot, lorut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hanhiemon iloinen lipas (The Tall Book of Mother Goose) Runot vanhojen englantilaisten lastenlorujen aiheista vapaasti riimitellyt Kirsi Kunnas (1956)
  • Tiitiäisen satupuu (1956)
  • Puupuu ja käpypoika (1972)
  • Hassut aakkoset (1975)
  • Kani Koipeliinin kuperkeikat (1979)
  • Sirkusjuttuja (1985)
  • Tiitiäisen pippurimylly (1991)
  • Tiitiäisen tuluskukkaro (2000)
  • Tiitiäisen runolelu (2002)
  • Tapahtui Tiitiäisen maassa (valikoima teoksista: Tiitiäisen satupuu, Tiitiäisen tarinoita, Puupuu ja Käpypoika, Sirkusjuttuja, Kani Koipeliinin kuperkeikat, Tiitiäisen pippurimylly, Tiitiäisen tuluskukkaro, Puut kantavat valoa, Tiitiäisen runolelu, 2004)
  • Tuulimylly

Satukirjat, aapiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tiitiäisen tarinoita (1957)
  • Aikamme aapinen / laatinut Kirsi Kunnas ja työryhmä (1968)
  • Aikamme lukukirja : 2–5 / laatinut Kirsi Kunnas ja työryhmä (1969–72)

Kuvakirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuin kissat ja koirat (1967)
  • Kutut kotona (1967)
  • Pikku lemmikit (1967)
  • Terveisiä Afrikasta (1967)
  • Hau hau koiranpennut (1968)
  • Kis kis kissanpennut (1968)
  • Etelän eläimiä – Tiedätkö että. 1–6. Yhdessä Kyllikki Römanin kanssa (1969)
  • Lintuystävämme – Tietoa linnuista. 1–6. Yhdessä Kyllikki Römanin kanssa (1969)
  • Pohjolan eläimiä – Tarua ja totta. 1–6. Yhdessä Kyllikki Römanin kanssa (1969)

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Tall Book of Mother Goose (Hanhiemon iloinen lipas, 1954)
  • Peter Christen Asbjørnsen: Skrinet med det rare i (Merkillinen lipas, 1955)
  • Tove Jansson: Vem ska trösta knyttet? (Kuka lohduttaisi Nyytiä? 1960)
  • Astrid Lindgren: Skrållan och sjörövarna (Saariston lapset merirosvoina, 1968)
  • Lewis Carroll: Alice's Adventures in Wonderland (Liisan seikkailut ihmemaassa, 1972, Eeva-Liisa Mannerin kanssa)
  • Maurice Sendak: In the Night Kitchen (Mikko maitomies, 1972)
  • Lewis Carroll: Through the Looking-Glass (Liisan seikkailut peilimaailmassa, 1974, Eeva-Liisa Mannerin kanssa)
  • Federico García Lorca: Romancero gitano (Mustalaisromansseja, 1976)
  • Kuka on nähnyt tuulen? Runoja ja satuja maailmalta (2010)

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 2007, Otava 2006
  2. Suomen Penin historiaa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]