Beatrix Potter

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helen Beatrix Potter
Beatrix Potter by King cropped.jpg
Syntynyt 28. heinäkuuta,1866
Kensington, Lontoo,Englanti
Kuollut 22. joulukuuta,1943
Castle Cottage, Sawrey, Englanti
Ammatit kirjailija
Kansallisuus Englannin lippu Englanti
Tyylilajit Lasten- ja nuortenkirjallisuus
Ensiteokset Petteri Kaniini
Puoliso William Heelis
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Helen Beatrix Potter (28. heinäkuuta 186622. joulukuuta 1943) oli englantilainen lastenkirjailija ja kuvittaja.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beatrix Potter noin 15-vuotiaana

Beatrix Potter syntyi Kensingtonissa, Lontoossa vuonna 1866. Kotiopetusta saaneena hänellä oli hyvin vähän mahdollisuuksia tavata muita lapsia. [1] Potterin nuorin veli, Bertram, oli myös harvoin kotona, sillä hänet oli lähetetty sisäoppilaitokseen, Beatrixin jäädessä yksin lemmikkieläintensä kanssa. Lemmikkeinä oli muun muassa kaksi kania: Benjamin, jota Beatrix kuvaili "näsäviisaaksi ja ilkikuriseksi pikku olennoksi" ja Peter, jota hän kuljetti mukanaan talutushihnassa. Potter saattoi katsella eläimiään tuntikausia, luonnostellen niitä. Vähä vähältä piirroksista tuli yhä parempia, ja näin hänen taitonsa kehittyivät jo varhaisella iällä.

Potterin isä, Rupert William Potter (1832–1914), vaikkakin ammatiltaan asianajaja, vietti päivänsä herrasmiesten klubilla, ja harvoin harjoitti ammattiaan. Potterin äiti, Helen Potter, omaa sukuaan Leech (1839–1932), puuvillakauppiaan tytär, kulutti aikaansa vierailuilla ja vastaanottaen vierailijoita. Perhe sai toimeentulonsa molempien vanhempiensa perityistä tuloista.

Joka kesä Rupert Potter vuokrasi maaseututalon; ensin Dalguise Housen Perthshiressä Skotlannissa seitsemän kesän ajan 1871-1881, ja sittemmin talon Lake Districtissä, Englannissa. Vuonna 1882 perhe tapasi paikallisen kirkkoherran Canon Hardwicke Rawnsleyn, joka oli syvästi huolissaan teollisuuden ja turismin vaikutuksista Lake Districtin seutuun. Hän perusti myöhemmin National Trust-ympäristönsuojelujärjestön vuonna 1895, jonka oli tarkoitus suojella maaseutua. Beatrix Potter rakastui heti rosoisiin vuoriin ja tummiin järviin, ja Rawnsleyn kautta ymmärsi miten tärkeää oli suojella aluetta.[2]

Beatrixin setä pyrki saamaan Beatrixin opiskelijaksi Kew Gardensiin, mutta häntä ei hyväksytty, koska hän oli nainen.

Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potterin monilukuisten projektien ja tarinoiden perustana olivat pienet eläimet, joita hän salakuljetti kotiinsa, sekä ne eläimet, joita hän tarkkaili perhelomillaan Skotlannissa ja Lake Districtissä. Häntä rohkaistiin julkaisemaan tarinansa, Petteri Kaniini, mutta hänellä oli vaikeuksia löytää julkaisijaa, kunnes hänen ollessaan 36, tarina sai myönteisen vastaanoton Warne & Co-kustantamolta. Kyseinen pieni kirja ja sitä seuranneet teokset otettiin erittäin hyvin vastaan, ja hän saattoi elää itsenäisesti kirjoista saamillaan tuloilla. Beatrix myös kihlautui salaa kustantajan, Norman Warnen, kanssa, mutta Beatrixin vanhemmat olivat sitä vastaan, että hän naisi kauppamiehen. Tämä aiheutti kuilun Beatrixin ja hänen vanhempiensa välille. Häitä ei kuitenkaan koskaan tullut, sillä pian kihlauksen jälkeen Norman sairastui pernisiöösiin anemiaan, eli näivetysveritautiin, ja kuoli muutamassa viikossa sairastumisestaan. Beatrix oli murtunut. Hän kirjoitti kirjeessään Normanin sisarelle Millielle, "Hän ei elänyt pitkään, mutta hän eli hyödyllisen ja onnellisen elämän. Minun on yritettävä uutta alkua ensi vuonna."

Potter kirjoitti kaiken kaikkiaan 23 kirjaa, jotka hän myös kuvitti itse vesivärein. Ne julkaistiin pienikokoisina, lapsille helposti pideltäväksi ja luettavaksi. Hänen kirjoittamisensa vähentyi vuoden 1920 aikoihin, johtuen näkökyvyn heikkenemisestä. [3]

Lake District ja ympäristönsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warnen kuoleman jälkeen Potter osti Hill Top -farmin Sawreyn kylässä, Lake Districtissä. Hän rakasti seudun maisemia, ja vieraili farmilla niin usein kuin saattoi. Kirjoistaan saamiensa säännöllisten tulojen turvin hän alkoi ostaa maapaloja paikallisen asianajajan, William Heelisin, opastuksella. 47 vuoden iässä vuonna 1913 Potter nai Heeliksen ja muutti pysyvästi Hill Topin farmille. Jotkut Potterin rakastetuimmista töistä kuvaavat Hill Topin maataloa ja kylää. Vaikka pariskunnalla ei ollut lapsia, farmilla oli jatkuvasti eläimiä; kissoja, koiria, ja jopa lemmikkisiili, joka nimettiin luonnollisesti rouva Siiri Sipiseksi.

Beatrix Potter kuoli Castle Cottagessa, Sawreyssa, vuonna 1943. Hänen ruumiinsa krematoitiin, ja hänen tuhkansa siroteltiin maaseudulle Sawreyn lähellä. Testamentissaan Potter jätti lähes kaiken omaisuutensa National Trustille - kuusitoista neliökilometriä maata, maataloja ja viisitoista farmia. Testamenttilahjoitus on auttanut varmistamaan, että Lake Districtin kauneus on säilynyt tahriintumattomana näihin päiviin asti.[4]

Salainen päiväkirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Potter tuli siihen ikään, hänen vanhempansa antoivat taloudenhoitajansa hänen alaisekseen yrittäen näin tukahduttaa Beatrixin älyllisen kehityksen vaatimalla häntä valvomaan taloudenpitoa. Viisitoistavuotiaasta yli kolmekymmentävuotiaaksi hän merkitsi muistiin jokapäiväiset tapahtumat päiväkirjoihinsa, käyttäen omaa salaista koodiaan, jota ei onnistuttu murtamaan ennen kuin vasta vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen.[5]

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Petteri Kaniini
  • Nokkela ja Vikkelä
  • Rouva Siiri Sipinen
  • Tarina räätälistä
  • Kaksi tuhmaa hiirtä
  • Penna Pupu
  • Hanna-Hiiren kuokkavieraat
  • Rosina Ankkanen maailmalla
  • Tommin Roimahousut
  • Hemmo Harmaatassu
  • Joonas kaupunkihiiri
  • Jeremias Rimppakinttu
  • Pikku salaattivarkaat
  • Petteri Kaniinin joulupuuhakirja
  • Petteri Kaniinin satumaailma (kokoelma 2002) [6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Author:Beatrix_Potter (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Beatrix Potter.