Portugalin kulttuuri

Portugalin kulttuuri juontaa juurensa antiikin roomalaiseen kulttuuriin, ja siihen ovat jättäneet jälkensä lukuisat nykyisen Portugalin alueella aikojen saatossa asuneet kansat. Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluu kolmetoista kohdetta Portugalissa. Euroopan kulttuuripääkaupunki on sijoittunut kahdesti Portugaliin (Lissabon 1994, Porto 2001).

Arkkitehtuuri

Varhaisimpiin esimerkkeihin portugalilaisesta arkkitehtuurista kuuluu muun muassa Citânia de Briteirosin linnake Guimarãesissa. Roomalaisten saavuttua alueelle 200-luvulla eaa. Portugalin arkkitehtuuri alkoi kehittyä muiden Välimeren maiden suuntaan. Esimerkiksi Belmonten Centum Cellas -rauniot ovat peräisin Rooman valtakunnan ajalta. Maurien ajalta on säilynyt useita linnoja, temppeleitä ja valkoisiksi kalkittuja taloja. Lissabonin maanjäristys 1755 tuhosi useita arkkitehtonisesti merkittäviä rakennuksia, ja suurin osa Lissabonista jouduttiin rakentamaan kokonaan uudelleen.

Álvaro Siza Vieira sai vuonna 1992 Pritzker-palkinnon ensimmäisenä portugalilaisena arkkitehtina. Muita nykyajan arkkitehteja muun muassa Eduardo Souto de Moura ja Fernando Távora.

Elokuvataide

Portugalilainen elokuva alkoi kehittyä Porton kaupungissa 1890-luvun lopulla.

Portugalilaisia elokuvafestivaaleja ovat Fantasporto Portossa, IndieLisboa Lissabonissa ja Caminhos do Cinema Português Coimbrassa. Portugalilaisia elokuva-alan henkilöitä ovat muiden muassa ohjaajat Manoel de Oliveira ja João César Monteiro sekä näyttelijät Maria de Medeiros ja Joaquim de Almeida.

Kirjallisuus

Runous oli Portugalissa pitkään yleisempää kuin proosa. Maan kansalliseepos on Luís de Camõesin kirjoittama, vuonna 1572 ilmestynyt Lusiadit (port. Os Lusíadas). Camõesin mukaan on nimetty Portugalin merkittävin kirjallisuuspalkinto Camões-palkinto.

Portugalilaisia kirjailijoita ja runoilijoita

• Abade Correia da Serra (1750–1823)
• Abade de Baçal (1865–1947)
• Abade de Jazente (1719–1789)
• Abel Acácio de Almeida Botelho (1855–1917)
• Adolfo Casais Monteiro (1908–1972)
• Adolfo Simões Müller (1909–1989)
• Afonso Duarte (1884–1958)
• Afonso Lopez Vieira (1878–1946)
• Agustina Bessa-Luís (1922–)
• Alberto Augusto de Almeida Pimentel (1849–1925)
• Alberto Augusto Miranda (1956–)
• Alberto Pimenta (1937–)
• Alexandre Herculano (1810–1877)
• Alfredo Guisado (1891–1976)
• Almeida Garrett (1799–1854)
• Ana Luísa Amaral (1956–)
• Antero de Quental (1842–1891)
• António Feijó (1862–1917)
• António Lobo Antunes (1942–)
• António Nobre (1867–1900)

• Camilo Pessanha (1867–1926)
• Carlos de Oliveira (1921–1981)
• Cesário Verde (1855–1886)

• David Mourão-Ferreira (1927–1996)

• Fernando Namora (1919–)
• Fernando Pessoa (1888–1935)
• Fialho de Almeida (1857–1911)
• Florbela Espanca (1894–1930)

• George Agostinho Baptista da Silva (1906–1994)
• Gil Vicente (n. 1465–1536)
• Guerra Junqueiro (1850–1923)
• Gomes Leal (1848–1921)
• Gonçalves Crespo (1846–1883)

• Joaquim Belford Correia da Silva Paço d'Arcos (1908–1979)
• Joaquim Pereira Teixeira de Vasconcelos (1877–1952)
• Joaquim Teófilo Fernandes Braga (1843–1924)
• José Cardoso Pires (1925–1998)
• José Maria Eça de Queiroz (1845–1900)
• José Pereira Sampaio (1857–1915)
• José Saramago (1922–)

• Leão Penedo
• Lídia Jorge (1946)
• Luciano Cordeiro (1844–1900)

• Maria Judite de Carvalho (1921–1998)
• Mário de Sá-Carneiro (1890–1916)

• Oliveira Martins (1845–1894)

• Raul Brandão (1867–1930)
• Raul de Carvalho (1920–1984)
• Rui de Pina (1440–1522)

• Sophia de Mello Breyner Andresen (1919–2004)
• Sousa Viterbo (1846–1910)

• Teixeira de Pascoaes (1877–1952)
• Teófilo Braga (1843–1924)
• Trindade Coelho (1861–1908)

• Yvette Centeno (1940–)

Musiikki

Fadolaulaja

Yleisin portugalilaisen kansanmusiikin tyylilaji on 1800-luvulla kehittynyt fado (suom. kohtalo), josta on kehittynyt kaksi päätyylisuuntausta: Lissabonin ja Coimbran fado. "Fadon kuningatar" Amália Rodrigues (1920–1999) oli ensimmäisiä kansainvälisen uran luoneita fadolaulajia. Myös fadokitaristi Carlos Paredes oli hyvin suosittu. 1900-luvun loppupuolella fadoa ovat nostaneet uudelleen suosioon muiden muassa Mariza, Cristina Branco ja Madredeus. Fadon sanat ja sävel ovat yleensä melankolisia, ja sitä säestetään kitaroilla. Sen alkuperää ei tunneta, mutta sen juurien on arveltu olevan muun muassa trubaduurien lauluissa tai maurien musiikissa.

Portugalilainen laulaja Débora Rodrigues.

Portugalilainen popmusiikkiala alkoi kehittyä 1970-luvulla. Merkittävimpiin yhtyeisiin kuuluu Xutos & Pontapés, joka sai vuonna 2004 presidentti Jorge Sampaiolta valtion kunniamerkin 25-vuotisen uransa ansiosta. Muita yhtyeitä ovat Clã, Mão Morta, Blind Zero, Danças Ocultas, The Gift, Quinta do Bill ja Da Weasel. Myös muutamat portugalilaiset metalliyhtyeet, kuten Moonspell, ovat saavuttaneet kansainvälistä suosiota.

MTV Europe Music Awardsin palkinnon ovat saaneet portugalilaiset Blind Zero, Da Weasel ja The Gift. Vuoden 2005 MTV Europe Music Awards järjestettiin Lissabonissa. Maa on osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuodesta 1964 lähtien, mutta ei ole voittanut kertaakaan. Portugalin kaikkein aikojen korkeimman sijoituksen saavutti vuonna 1996 Lúcia Moniz sijoittumalla kuudenneksi kappaleella O meu coração não tem cor. Muita tunnettuja edustajia Euroviisuissa ovat olleet Carlos Mendes, Adelaide Ferreira, Dulce Pontes, Sara Tavares, Lúcia Moniz, Rita Guerra ja Nonstop. Lissabonissa on pidetty vuodesta 2004 pidetty kahden vuoden välein brasilialaisen Rock in Rio -musiikkifestivaalin innoittamat Rock in Rio Lisboa -festivaalit.

Folk rock -yhtye Quinta do Bill.

Taidemusiikin säveltäjistä tunnetuimpia ovat Manuel Cardoso, Pedro de Escobar, Juhana IV ja Duarte Lobo. Tuotteliaimpia sinfonisen musiikin säveltäjistä on ollut Joly Braga Santos, joka sävelsi kuusi sinfoniaa. Hänen neljäs sinfoniansa sai Irlannin kansallisen sinfoniaorkesterin levyttämänä vuonna 2004 Midem-musiikkimessuilla jaettavan Cannes Classical Awardin. Taidemusiikin esittäjiä ovat muiden muassa pianisti Maria João Pires, viulisti Carlos Damas sekä sellisti Guilhermina Suggia. Tunnettuja orkestereita ja kuoroja ovat Porton kansallinen orkesteri (port. Orquestra Nacional do Porto), Orquestra Metropolitana de Lisboa (OML), Gulbenkian-orkesteri (port. Orquestra Gulbenkian) ja Lissabonin yliopiston kuoro (port. Coro da Universidade de Lisboa). Lissabonin kansallinen konservatorio (port. Conservatório Nacional) on toiminut vuodesta 1835, ja sitä on johtanut muiden muassa João Domingos Bomtempo.

Portugalin kansallislaulu on A Portuguesa, jonka musiikin on säveltänyt Alfredo Keil.

Katso myös

• Luettelo portugalilaisista säveltäjistä

Kuvataide

Domingos Sequeira: Ouriquen ihme

Vielä reconquistan aikaan portugalilainen kuvataide rajoittui lähinnä maalauksiin kirkoissa, luostareissa ja palatseissa. Kuvataide alkoi kehittyä 1400-luvulla. Silloin Portugalin taiteeseen alkoi tulla italialaisia vaikutteita, ja goottilainen tyylisuunta jäi syrjään. Jotkut kuninkaat, kuten Juhana I nimittivät myös hovimaalareita. Tunnettu renessanssin aikainen taidemaalari oli Nuno Gonçalves, jonka tiedetään vaikuttaneen ainakin 1400-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Myöhemmin renessanssin aikana Portugalin kuvataiteeseen tuli muun muassa flaamilaisia vaikutteita.

1800-luvun tunnetuimpia taidemaalareita ovat Columbano Bordalo Pinheiro, Henrique Pousão ja António Silva Porto. 1900-luvun alun modernistista taidetta edustavat Amadeo de Souza Cardoso ja Almada Negreiros. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina portugalilainen taidemaalari Maria Helena Vieira da Silva vaikutti Pariisissa ja sai myös kansainvälistä tunnustusta. Nykyajan taidemaalareita on muiden muassa Paula Rego.

Portugalilaisia taidemaalareita

• Nuno Gonçalves (1400-luku)
• José de Almada Negreiros (1893–1970)
• Columbano Bordalo Pinheiro (1857–1929)
• Henrique Pousão (1859–1884)
• Paula Rego (s. 1935)
• Domingos Sequeira (1768–1837)
• António Silva Porto (1850–1893)
• Amadeo de Souza Cardoso (1887–1918)
• Maria Helena Vieira da Silva (1908–1992)

Ruokakulttuuri

Pääartikkeli: Portugalilainen keittiö

Portugalilaiset ruokalajit vaihtelevat alueittain. Sardiinia ja muita kalalajeja käytetään yleisesti. Arabien ja maurien ruokakulttuureista on jäänyt joitakin vaikutteita myös portugalilaiseen ruokaan, varsinkin maan eteläosissa. Chiliä ja valkosipulia käytetään laajasti. Tavallisimpia kasviksia ovat tomaatit, kaali ja sipuli.

Juusto ei kuulu tyypillisiin portugalilaisiin ruokalajeihin, vaan sitä syödään usein ennen ateriaa tai sen jälkeen. Portugalilaisia juustoja ovat esimerkiksi Castelo Branco ja Saloio.

Portugali tunnetaan ulkomailla port- ja madeiraviineistä. Maassa tuotetaan myös roséviini Mateusta. Suomessa vähemmän tunnettu viinityyppi on Portugalin pohjoisosassa valmistettava vihreä viini (port. vinho verde). Portugalissa olutta ja viiniä saavat lain mukaan nauttia kuusitoista vuotta täyttäneet. Muita alkoholijuomia ei saa luovuttaa alle 18-vuotiaille lainkaan.

Maan suuria pikaruokaketjuja on Burger Ranch, jolla on 35 ravintolaa eri puolilla maata.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Portugalin kulttuuri Wikimedia Commonsissa