Jiajing

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jiajing
嘉靖帝
Kiinan keisari
Valtakausi 27. toukokuuta 152123. tammikuuta 1567
Edeltäjä Zhengde
Seuraaja Longqing
Syntynyt 16. syyskuuta 1507
Hubein maakunta, Kiina
Kuollut 23. tammikuuta 1567 (59 vuotta)
Peking, Kiina
Suku Zhu
Isä Zhu Youyuan
Äiti Cixiaoxian

Keisari Jiajing (kiin. 嘉靖帝, 16. syyskuuta 150723. tammikuuta 1567), alku­peräiseltä nimeltään Zhu Houcong, oli Kiinan Ming-dynastian yhdestoista keisari, joka hallitsi vuosina 1521–1567.[1] Hänen aika­kausi­nimensä Jiajing merkitsee ihailtavaa rauhallisuutta.

Jiajing oli Kiinan edellisen keisarin, Zhengden serkku. Hänen isänsä, Xingin prinssi Zhu Youyuan (1476–1519), oli keisari Chenghuan (1465–1487) neljäs poika ja tämän jalkavaimon, rouva Shaon kolmas poika.

Varhaisvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Zhu Houcong oli keisari Hongzhin veljenpoika, häntä ei kasvatettu vallan­perijäksi. Vuonna 1521 valta­istuin kuitenkin tuli tyhjäksi, kun Hongzhin poika, keisari Zhengden äkillisesti kuoli lapsettomana. Tuolloin 14-vuotias Zhu Huocong valittiin uudeksi keisariksi, ja tällöin hän muutti isänsä läänitys­alueilta läheltä nykyistä Zhongxiangia, Hubein maa­kunnasta, Pekingiin.

Kun Zhu Houcongista tuli keisari Jiajing, hänen vanhempansa korotettiin kuolemansa jälkeen "kunnoitettavaan" keisarilliseen arvoon, ja heille rakennettiin keisarillisen tyylinen Xianling-mausoleumi lähelle Zhongzxiangia.[2]

Jiajing keisarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakiintunut tapa edellytti, että jos keisari ei ollut edellisen keisarin suora jälkeläinen, edellisen keisarin oli adoptoitava seuraajansa, jotta katkeamaton keisarien sarja säilyisi. Ehdotettiin­kin, että Jiajing julistettaisiin Zhengden adoptio­pojaksi tämän jo kuoltua, mutta keisari Jiajing ei hyväksynyt tätä ratkaisua vaan päätti sen sijaan, että hänen isänsä oli julistettu keisariksi kuolemansa jälkeen. Tästä käytyä kiistaa nimitetään "suureksi riitti­kiistaksi". Keisari Jiajing sai tahtonsa läpi, ja sadat hänen vastustajansa joko karkottiin valtakunnan syrjäisimmille seuduille, ruoskittiin tai teloitettiin. Karkotettujen joukossa oli muun muassa huomattava runoilija Yang Shen.[3]

Jiajing tuli tunnetuksi julmana ja itseään korostavana keisarina. Hän myös päätti asettua asumaan Pekingin Kielletyn kaupungin ulkopuolelle voidakseen elää eristyksissä. Hän löi valtiolliset asiat laimin ja uskoi ne kokonaan eräille epä­päteville henkilöille kuten Zhang Congille ja Yan Songille. Vähitellen Yan Song ja hänen poikansa Yan Shifan, joka pääsi tähän asemaan isänsä poliittisen vaikutus­vallan tuloksena, tulivat hallituksen johtoon, ja heitä jopa nimitettiin "ensimmäiseksi ja toiseksi pääministeriksi". Heitä arvostelivat ja jopa rankaisivat lojaalit henkilöt kuten Hai Rui ja Yang Xusheng, mutta heidän arvosteluaan ei keisari lainkaan ottanut huomioon. Sen sijaan Hai Rui ja monet muut lojaalit ministerit ennen pitkää erotettiin viroistaan tai teloitettiin. Vuodesta 1539 lähtien Jiajing ei edes tavannut ministereitään. Lähes 25 vuoteen hän ei suostunut antamaan virallisia audienssieja, vaan ilmaisi toiveensa eunukkien ja virka­miesten välityksellä. Vain Yan Song, muutama eunukki ja taolaiset papit pääsivät koskaan tapaamaan keisari Jiajingia. Tämä johti vähitellen korruptioon Ming-hallituksen kaikilla tasoilla. Kuitenkin Jiajing oli lahjakas ja ponnisteli valvoakseen hovia.[4]

Jiajingin säälimättömyys johti myös siihen, että hänen jalkavaimonsa yrittivät lokakuussa 1542 murhata hänet kuristamalla hänen nukkuessaan. Ryhmä palatsin tyttöjä, jotka olivat saaneet tarpeekseen Jiajingin julmuudesta, päätti lyöttäytyä yhteen murhatakseen keisariin. Yksi heistä yritti kuristaa keisarin hänen hiuksiinsa kiinni­tetyillä nauhoilla, kun taas muut pitivät kiinni hänen käsi­varsistaan ja sääristään, mutta kun he yrittivät sitoa solmun hänen kaulansa ympärille, he eivät onnistuneet kiristämään sitä. Samaan aikaan osa nuorista tytöistä joutui pakokauhun valtaan, ja yksi heistä, Zhang Jinlian, juoksi keisarinnan luo. Sala­hanke tuli ilmi, ja keisarinnan käskystä kaikki siihen osallistuneet tytöt, mukaan luettuna keisarin jalka­vaimot Duan ja Ning, teloitettiin leikkaamalla heidät vähä vähältä kappaleiksi, ja heidän perheensäkin surmattiin.[5][6]

Ming-dynastian hallitessa oli pitkään vallinnut rauha, mutta vuonna 1542 mongoli­johtaja Altan Khan alkoi uhata Kiinaa sen pohjois­rajoilla. Vuonna 1550 hän pääsi tunkeutumaan Pekingin esi­kaupunkeihin saakka. Lopulta keisari teki hänen kanssaan sopimuksen, joka lopetti vihollisuudet ja soi hänelle eräitä kauppa­oikeuksia. Valtakuntaa oli puolustettava myös kaakkois­rannikolle hyökänneiltä merirosvoilta,[7] jotka voitettiin pääasiassa kenraali Qi Jiguangin ansioista.

Jiajing päällikönveneellä, tuntemattoman hovi­taiteilijan maalaus vuodelta 1538
Kalojen kuvilla koristeltu posliini­maljakko Jiajingin hallitsija­kaudelta.

Vuonna 1550 Pekingiä alettiin laajentaa Ulomman kaupungin alueelle.[8]

Jianjingin hallitessa vuonna 1556 Kiinassa sattui Shaanxin maanjäristys, kaikkien aikojen eniten kuolon­uhreja aiheuttanut maan­järistys. Siinä sai surmansa noin 800 000 henkilöä.

Taolaiset pyrkimykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jianjing oli taolaisuuden vannoutunut kannattaja ja pyrki saamaan buddha­laisuuden syrjäytetyksi. Vuoden 1542 murhayrityksen jälkeen hän muutti pois keisarillisesta palatsista ja asui siitä lähtien yhdessä Shanin, 13-vuotiaan pienen ja hoikan tytön kanssa, joka vastasi Jiajingin seksuaalisia mieltymyksiä. Hän kiinnitti pää­huomionsa taolaisuuden edis­tämi­seen samaan aikaan, kun hän laiminlöi keisarille kuuluneet velvollisuudet. Hän rakennutti kolme taolaista temppeliä, Auringon, Maan ja Kuun temppelit, sekä laajensi Taivaan temppeliä lisäämällä siihen "Maallisen vuoren". Vuosien kuluessa Jiajingin omistautuminen tao­laisuudelle tuli keisari­kunnalle suureksi taloudelliseksi taakaksi ja herätti vastustusta kautta maan.

Varsinkin viimeisinä vuosinaan Jiajing käytti paljon aikaa alkemiallisiin töihin yrittäessään löytää lääkkeitä, jotka piden­täisivät hänen elin­ikäänsä. Hän myös hankki pakolla hoviinsa varhais­teini-ikäisiä tyttöjä ja harjoitti seksuaalisia toimintoja siinä toivossa, että ne vahvistaisivat häntä sen lisäksi, että hän käytti voimakkaita eliksiireinä pidettyjä aineita. Hän antoi taolaisille papeille tehtäväksi kerätä kaikkialta valta­kunnasta harvinaisia mineraaleja eliksiirien valmistusta varten. Osa niistä sisälsi elohopeaa, minkä vuoksi ne väistämättä aiheuttivat tervey­dellisiä haittoja.

Kuolema ja jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jiajingin hallitsijakausi oli Ming-dynastian toiseksi pisin ja kesti 45 vuotta. Hän kuoli vuonna 1567, mahdollisesti hänen eliksiireiksi uskomiensa, elohopeaa sisältävien aineiden aiheuttamaan myrkytykseen, ja häntä seurasi keisarina hänen poikansa Longqing. Hänen pitkän hallitsija­kautensa aikana dynastia oli vakaa, mutta laimin­lyömällä viralliset velvollisuutensa hän vaikutti osaltaan siihen, että 1500-luvun lopulla dynastia rappeutui. Myöhemmin samalla vuosi­sadalla hänen pojan­poikansa, keisari Wanli, meni huonossa hallitustavassa vielä pidemmälle.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pojat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nror Arvonimi Nimi Syntyi Kuoli Avioitui Puoliso Äiti Huomautus
1 kruununprinssi Aichong
哀沖太子
Zhu Zaiji
朱載基
1533 1533 Keisarillinen puoliso Yan (阎貴妃 tai 明世宗)
2 kruununprinssi
莊敬太子
Zhu Zairui
朱載壡
1536 1552 Keisarillinen puoliso Wang
3 Keisari Longqing Zhu Zaihou 1537 1572 - Keisarinna Xiaoyizhuang Keisarinna Xiaoke (孝恪皇后)
4 Jinin prinssi Gong br>景恭王 Zhu Zaixun
朱载圳
1537 1565 - - Lu
5 Prinssi ...
Zhu Zai...
1537 1538 Tang Fei Jiang Shi
6 Prinsi ...
Zhu Zai...
1537 1538 Yee Fei Zhao
7 Prinssi ...
Zhu Zai...
1538 1538 Chen
8 Prinssi ...
Zhu Zai...
15... 15... Rong Fei Zhao -

Tyttäret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nror Arvonimi Nimi Syntyi Kuoli Avioitui Puoliso Äiti Huomautus
1 Prinsessa Chang'an
常安公主
Zhu Shouying
朱寿媖
1536 1549 Duan, syntyjään Cao
2 Prinsessa Si'rou
思柔公主
Zhu Fuyuan
朱福媛
1538 1549 Hui, syntyjään Wang
3 Prinsessa Ning'an
宁安公主
Zhu Luzhen
朱禄媜
1539 1607 Li He
李和
Duan, syntyjään Cao Jalosukuisen puoliso Shenin kasvattama sen jälkeen kun Duan vuonna 1542 teloitettiin
4 Prinsessa Guishan
归善公主
Zhu Luirong
朱瑞嬫
1541 1544 Yong, syntyjään Chen
5 Prinsessa Jiashan
嘉善公主
Zhu Suzhen
朱素嫃
1541 1564 Xu Congcheng
许从诚
De, syntyjään Zhang

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Edward L. Shaughnessy: Kiehtova Kiina, s. 38. Suomentanut Riitta Bergroth. Gummerus, 2006. ISBN 951-20-7160-6.
  2. Eric N. Danielson, "The Ming Ancestor Tomb"
  3. Invasion of the Great Green Algae Monster. Salon, 25.6.2007. Artikkelin verkkoversio.
  4. 大明史
  5. 端妃曹氏与嘉靖宫变 (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. 明廷“壬寅宫变”之谜
  7. "China > History > The Ming dynasty > Political history > The dynastic succession", Encyclopædia Britannica Online, 2007
  8. "Beijing." Encyclopædia Britannica Online. 2007.
Edeltäjä:
Zhengde
Kiinan keisari
1521–1567
Seuraaja:
Longqing
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Jianjing Emperor