Chongzhen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Chongzhen, 崇禎帝
Ming Chongzhen.jpg
Kiinan keisari
16271644
Edeltäjä Tianqi
Seuraaja Shunzhi (Qing-dynastia)
Tiedot
Syntynyt 6. tammikuuta 1611
Fengyang, Kiina
Kuollut 25. huhtikuuta 1644 (33 vuotta)
Jingshan, Peking, Kiina
Puoliso keisarinna Zhuang Lie Min

Chongzhen (kiin. 崇禎, 6. helmikuuta 161125. huhtikuuta 1644), alkuperäiseltä nimeltään Zhu Youjian (kiin. 朱由檢, oli kuudestoista ja viimeinen Ming-dynastiaan kuulunut Kiinan keisari, joka hallitsi vuosina 1627–1644. Hänen aika­kausi­nimensä Chongzhen merkitsee "kunnioitettavaa ja lupaavaa".

Varhaisvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chongzhenin alku­peräinen nimi oli Zhu Youjian. Hän oli Zhu Changluon eli keisari Taichangin viides poika. Hänen äitinsä, Liu, oli Taichangin vaatimaton jalka­vaimo. Kun Zhu Youjian oli neli­vuotias, Taichang tappoi Liun tunte­matto­masta syystä, ja hänet haudattiin salaisesti. Zhu Youjianin adoptoi keisarin jalka­vaimo Kang, mutta kun tämä muutamaa vuotta myöhemmin synnytti prinsessan ja adoptoi Zhu Youziaon, myöhemmän keisari Tianqin, Zhu Youjiam siirtyi keisarin toisen jalka­vaimon, Zhuangin huostaan.

Näin ollen Zhu Youjian kasvoi jokseenkin yksinäisessä mutta rauhallisessa ympäristössä, sillä useimmat keisarin nuoremmat pojat oli luovutettu muiden huostaan, jotta he välttyisivät valta­taisteluilta, joita Tianqi joutui sietämään. Zhu Youjian seurasi veljeään valta­istuimelle 17-vuotiaana ja otti hallitsija­nimen Chongzhen. Välittömästi tämän jälkeen hän syrjäytti eunukki Wei Zhongzianin ja rouva Ken, jotka olivat tosi­asialli­sesti ryhtyneet hallitsemaan keisari­kuntaa.

Chongzhen yritti hallita itse ja teki parhaansa pelastaakseen Ming-dynastian. Kuitenkin vuosia jatkunut korruptio ja valtion tyhjä kassa tekivät lähes mahdottomaksi löytää kyvykkäitä ministerejä tärkeisiin tehtäviin. Chogzhen oli myös taipuvainen epä­luuloisuuteen niitä harvoja kyvykkäitä alamaisia kohtaan, joita hänellä oli, ja hän teloitti kuuluisan kenraali Yuan Chonghuanin, joka oli 1630-luvulla lähes yksinään puolustanut valtakunnan pohjois­rajaa mantšuja vastaan.

Ming-dynastian kukistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chongzhen surmaa tyttärensä ennen kuin hirttäytyy itse. (Eurooppalaisen taiteilijan piirros Martino Martinin teoksessa De bello tartarico')

Pienen jääkauden aikana 1600-luvulla Kiinassa esiintyi kuivuutta ja nälänhätiä, ja talonpojat nousivat useita kertoja kapinaan.[1] Kapinoita esiintyi Chongzhenin hallitsijakaudella eri puolilla Kiinaa, ja niitä johtivat muun muassa Zhang Xianzhong ja Li Zicheng.[2] Nämä johtivat osaltaan Ming-dynastian kukistumiseen. Ming-keisarikunnan sotavoimat eivät kyenneet kukistumaan kapinoita, sillä ne joutuivat samaan kovalle koetukselle myös mantšujen uhatessa Kiinaa pohjoisesta käsin.

Huhtikuussa 1644 Li Zicheng valmistautui ottamaan haltuunsa Ming-keisari­kunnan pää­kaupungin Pekingin, ja hän julisti perustetuksi Shun-dynastian. Välttyäkseen joutumasta uusien vallan­pitäjien vangitsemaksi, nöyryyttämäksi ja mahdollisesti teloitta­maksi­kin Chongzhen järjesti juhlan, johon hän kutsui kaikki keisarillisen hovin jäsenet omia poikiaan lukuun ottamatta. Hän surmasi heidät kaikki miekalla huutaen samalla: "Miksi sinunkin piti syntyä perheeseeni?" (汝何故生我家!) Kaikki muut kuolivat paitsi keisarin toinen tytär, 16-vuotias prinsessa Chang Ping, jonka yritys pysäyttää miekan liike johti siihen, että hänen vasen käsi­vartensa katkesi, mutta hän pysyi hengissä.[3] Vielä keisarillinen puku yllään Chongzhen pakeni Jingshamin puistoon palatsin taakse ja teki itsemurhan hirttäy­ty­mällä[2] erääseen puuhun kirjoi­tettu­aan pukuunsa viestin:

Olen riittämätön hyveissä ja heikko käytök­sessäni, mistä taivas rankaisee, ja myös ministerini pettivät minut. Kun en ole arvollinen esi-isieni edessä, minun pitäisi luopua kruunustani ja peittää kasvoni hiuksilla. Silpokaa ruumiini miten haluatte, mutta älkää vahin­goitta­ko yhtäkään siviili­henkilöä.

Yleisesti uskottiin, että Chongzhenin viimeisten tuntien aikana hänelle uskollisena pysyi ainoastaan Wang Chen (王承恩). Todelli­suudessa kuitenkin kymmenet korkea-arvoiset hallituksen virka­miehet ja yli 700 oppinutta teki Pekingin kukistumisen jälkeen myös itse­murhan osoittaakseen uskollisuutta Chongzhenille. Yli tuhat palatsin eunukkia kuoli taistelussa yrittäen epä­toivoi­sesti puolustaa palatsia kapinalli­sia vastaan, ja yli 300 neitoa teki itse­murhan kuultuaan keisarin kuolemasta.

Li Zichengin arvio Chongzhenista oli: "Tämä keisari ei ollut huono, mutta hän oli vieraan­tunut monista inhotta­vista ala­maisis­taan. Ministereillä oli kylliksi työtä omien etujensa ja nurkka­kuntaisuuden vuoksi, ja vain harvat pysyivät hänelle uskollisina." Hänen määräyk­sestään kuollut keisari puolisoineen haudattiin hänen jalka­vaimonsa Tianin hautaan.

Mantšut käyttivät nopeasti hyväkseen Chongzhenin kuoleman jälkeen vallinnutta tilannetta ja väittivät kostavansa keisarin kuoleman saadakseen tukea Ming-dynastialle uskollisina pysyneiltä sotilas- ja siviili­henkilöiltä. Shun-dynastia kesti alle vuoden ja päättyi Li Zichengin tappioon Shanhain solan taistelussa, minkä jälkeen mantšujen hallitsija Shunzhi perusti uuden Qing-dynastian, joka hallitsi koko Kiinaa.

Chongzhenin kuoleman jälkeen hänelle uskolliset voimat olivat julistaneet Eteläisen Ming-dynastian perustetuksi Nankingiin ja nimittäneet Zhu Yousongin keisariksi nimellä Hongguang. Vuonna 1645 Qing-dynastian sotajoukot kuitenkin alkoivat sotia Ming-dynastian jäännöksiä vastaan. Eteläinen Ming ei kyennyt puolus­tautu­maan, ja Nanking antautui 8. kesäkuuta 1645. Zhu vangittiin 15. kesäkuuta ja vietiin Pekingiin, jossa hän kuoli seuraavana vuonna. Eteläisen Mingin hupenevat joukot joutuivat vetäytymään jatkuvasti kauemmaksi etelään, ja viimeisen Eteläisen Ming-dynastian keisari Zhu Youlangin teloitti lopulta Burmassa Wu Sangui, entinen Eteläisen Mingin kannattaja, joka oli siirtynyt Qingin puolelle ja johti kenraalina Quingin armeijan etu­joukkoja.

Luonne ja jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Chongzhen ei ollut erityisen epä­pätevä verrattuna muihin Ming-dynastian loppu­vaiheiden hallitsijoihin, hän kuitenkin sinetöi dynastian kohtalon. Hän teki voitavansa pelastaakseen dynastian. Vaikka hän olikin tunnettu ahkeruudestaan, hänen epä­luuloisuutensa, kärsimättömyytensä, itse­pintaisuutensa ja välin­pitämättömyytensä kansan ahdingosta tuomitsivat hänen rappeutuvan valta­kuntansa. Chongzhen yritti panna toimeen uudistuksia, mutta hän ei ottanut huomioon Ming-dynastian heikkenemistä, joka oli ehtinyt pitkälle jo ennen hänen valtaan­tuloaan. 17-vuotisena hallitsija­kautenaan hän teloitti seitsemän sotilas­kuvernööriä ja yksi­toista alueellista komentajaa, vaihtoi puolustus­ministeriä neljä­toista kertaa ja nimitti ennen­näkemättömän määrän, 50 ministeriä maan hallitukseen. Vaikka Ming-dynastialla oli sen viimeisinä vuosina yhä kyvykkäitä komentajia ja poliitikkoja, Chongzhenin kärsi­mättö­myyden ja vaino­harhaisuuden vuoksi kukaan heistä ei voinut panna toimeen todellista suunnitelmaa vaarallisen tilanteen selvittämiseksi.

Erityisesti Yang Chonghuanin teloitusta äärimmäisen hatarin perustein pidettiin Chongzhengin ratkaisevana virheenä. Kuollessaan Yuan oli kaikkien Ming-valtakunnan koillisten sota­joukkojen ylin komentaja, ja hän oli juuri ryhtynyt so­tatoimiin puolustaakseen pääkaupunkia mantšujen mahdollisen yllätys­hyökkäyksen varalta. Suuren osan edellisistä kymmenestä vuodesta Yuan oli toiminut Ming-keisari­kunnan turvana pohjoisessa, jossa hän vastasi keisari­kunnan rajojen puolustamisesta aikana, jolloin keisarikunta kärsi tappioita toisensa jälkeen. Hänen epä­oikeuden­mukainen teloituksensa tuhosi Ming-keisarikunnan armeijan moraalin ja poisti mantšuilta yhden suurimmista esteistä, joka heillä olisi ollut tiellään heidän valloit­ta­es­saan Kiinan.

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Chongzhen Emperor

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zhongchen Chao: Chongzhen zhuan (崇禎傳). {{{Julkaisija}}}, 2000. ISBN 957-05-1612-7. </ref>

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Y. Liu, Z. An, H. W. Linderholm, D. Chen, H. Song, Q. Cai, J. Sun, H. Tian: Annual temperatures during the last 2485 years in the mid-eastern Tibetan Plateau inferred from tree rings. {{{Julkaisija}}}.
  2. a b Frederick W. Mote: Imperial China 900–1800, s. 209–210. Harvard University Press. ISBN 978-0-674-01212-7.
  3. Herbert Allen Giles: China and the Manchus, s. 24. Cambridge University Press, 1912. Teoksen verkkoversio.
Edeltäjä:
Tianqi
Kiinan keisari
1627–1644
Seuraaja:
Qing Shunzhi