Zheng He

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Zheng He (perint.: 鄭和, yksink.: 郑和, pinyin: Zhèng Hé, Wade-Giles: Cheng Ho, alkuperäiseltä nimeltään Ma He[1]) (13711433[1]) oli hui-kiinalainen[1] merenkävijä ja tutkimusmatkailija. Hän johti aikakauden suurinta laivastoa lukuisille matkoille Intian valtamerelle ja pitkin Afrikan rannikkoa.

Tärkeimmät matkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zheng Hen matkoja edeltänyt Kangnidon kartta (1402)

Zheng He johdatti laivaston ainakin seitsemälle matkalle "Läntiselle valtamerelle". Hänen komennuksessaan oli yli 300 laivaa ja lähes 30 000 miestä, yhtä mahtavaa laivastoa ei maailmassa nähty tämän jälkeen ennen ensimmäistä maailmansotaa.

  1. 14051407: 62 laivaa, joista neljä oli valtavia 122 metriä pitkiä ja 50 metriä leveitä aluksia. Lisäksi mukana oli hevoslaivoja, vesilaivoja, sotalaivoja jne. Miehistöä 27 800 henkeä. Matka kulki Nanjingista Vietnamin, Jaavan ja Malakan kautta Calicutiin.[1] Intiassa käytiin kauppaa joitakin kuukausia. Paluumatkalla Sumatralla jouduttiin taisteluun merirosvojen kanssa. Merirosvojen päällikkö vietiin Nanjingiin teloitettavaksi.
  2. 14071409: Paluumatka Intiaan, Zheng He ei lähtenyt mukaan, vaan valvoi temppelin kunnostustöitä Kiinassa. Kiinalaiset tukivat Kalkutan kuningasta vallankumouksellisia vastaan.
  3. 14091411: 48 laivaa ja 30 000 miestä kulki samaa reittiä kuin ensimmäinen matka, mutta perustaen matkalle varastoja. Paluumatkalla Sri Lankan kuningas ei osoittanut riittävää kunnioitusta keisarille, joten hänet vangittiin ja vietiin Nanjingiin keisarin eteen. Hänet palautettiin, kun hän oli pyytänyt keisarilta anteeksi.
  4. 14131415: 63 laivaa ja 28 650 henkeä lähti matkalle kohti Persianlahtea Hormuzin vauraaseen kaupunkiin. Osa laivastosta lähti purjehtimaan etelään pitkin Afrikan rannikkoa aina Mosambikiin asti muiden palatessa Kiinaan.
  5. 14171419: Jälleen Persianlahdelle ja Afrikan itärannikolle.
  6. 14211422: Kaakkois-Aasiaan, Persianlahdelle, Intiaan ja Afrikkaan.
  7. 14311433: Rauhanpalauttamisretki Siamiin ja Malakaan, 100 laivaa, 27 500 henkeä. Zheng Hen arvellaan kuolleen paluumatkalla.

Brittiläinen entinen sukellusveneen kapteeni Gavin Menzies on kirjoittanut kirjan 1421: Vuosi jolloin Kiina löysi maailman, jonka mukaan Zheng olisi tutkinut käytännössä koko maailman Länsi-Afrikkaa, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa, Grönlantia, Antarktista ja Australiaa myöten.[2] Valtavirran historioitsijat ovat hylänneet hypoteesin.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zheng He syntyi Ma He-nimisenä hui-kansaan kuuluvana muslimipoikana köyhään perheeseen Yunnanin maakunnassa 1371. Sekä hänen isänsä että isoisänsä olivat käyneet pyhiinvaellusmatkalla Mekassa. Hänet kasvatettiin kaksikieliseksi (kiina ja arabia). Kun Ma He oli 11-vuotias, viimeisiä mongolipesäkkeitä valloittavat Ming-dynastian armeijat ottivat alueen haltuunsa. Ma He vietiin pääkaupunki Nanjingiin prinssi Zhu Di:n palvelijaksi. Hänet kastroitiin, ja hänen piti palvella keisarillista hovia loppuelämänsä eunukkina.

Zhu Di ystävystyi palvelijansa kanssa ja otti tämän rinnalleen johtaessaan vallankaappausta 1402. Palkkioksi Ma He sai kunnianosoituksena sukunimen Zheng ja hänet nimitettiin pääeunukiksi keisari Yonglen (Zhu Di) hoviin. Zheng He pääsi opiskelemaan Nanjing Taixueen, Keisarilliseen keskusyliopistoon.

Keisari Yongle päätti rakennuttaa valtavan laivaston, jonka päätarkoitus oli osoittaa kiinalaisen dynastian mahtia noin sadan vuoden ulkomaisen vallan jälkeen. Laivasto kävi myös kauppaa, mutta sen päätarkoitus oli diplomaattinen. Sitä komentamaan määrättiin uskollinen Zheng He. Hän johti laivaston ainakin seitsemälle matkalle, joille kertyi pituutta yhteensä yli 300 000 kilometriä.

Zheng He oli islaminuskoinen ja pääsi matkoillaan tekemään myös itselleen tärkeän pyhiinvaelluksen Mekkaan.

Jo Zheng Hen kuudennen matkan aikana, vuonna 1421, keisari Yongle päätti, että Zheng Hen aarrelaivojen matkat oli vastedes lopetettava, joskaan määräys ei keskeyttänyt matkaa, jolle hän oli jo lähtenyt.[3] Yongle kuoli 1424, ja hänen seuraajansa Hongxi antoi heti valtaan tultuaan uuden aarrelaivojen matkoja koskevan kiellon.[4][5] Hongxin lyhyeksi jääneen hallitsijakauden jälkeen hänen seuraajansa Xuande salli kuitenkin Zheng Hen tehdä vielä yhden tutkimusmatkan vuosina 1431-1433[6], mutta vuoden 1435 jälkeen kiinalaisten tutkimusmatkailijoiden retket lakkasivat lopullisesti, vieläpä kaikki meritse tapahtuva ulkomaankauppakin kiellettiin.[6][7]. Tämä johtui pitkälti siitä, että mandariinit virkamiehet vastustivat kalliita merimatkoja voimakkaasti.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Zheng He – The Chinese Muslim Admiral Muslim Heritage. Viitattu 10.1.2014.
  2. Gavin Menzies: 1421 - Kun Kiina löysi maailman. Suom. Riikka Nurminen. Genimap, 2005. ISBN 951-593-967-4.
  3. Edward L. Dreyer: Zheng He: China and the oceans in the early Ming dynasty, 1405–1433, s. 90. Pearson Longman, 2006. ISBN 0-321-08443-8.
  4. Dreyer, s. 137
  5. Menzies, s. 50-51
  6. a b Mendes, s. 52
  7. Jared Diamond: Tykit, taudit ja teräs, Ihmisen ihmiskuntien kohtalot, s. 445. Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, 2003. ISBN 952-5202-56-9.
  8. Mendes, s. 49