Keisari Yongle
Sivulta puuttuu 
Keisari Yongle (synt. Zhu Di, 2. toukokuuta 1360 – 12. elokuuta 1424) oli Ming-dynastian kolmas keisari, joka hallitsi Kiinassa vuosina 1402–1424. Yonglea arvostetaan suurimpana Ming-hallitsijana sekä yhtenä Kiinan merkittävimmistä keisareista. Hänen keisarinimensä tarkoittaa ”ikuista onnea”.
Zhu Di oli Ming-dynastian perustajan Zhu Yuanzhangin, keisari Hongwun, neljäs poika. Ensimmäinen veljeksistä, Zhu Biao, kuoli ennen isäänsä. Näin seuraavaksi perimysjärjestyksessä nousi Zhu Biaon vanhin poika Zhu Yunwen, josta tulikin seuraava hallitsija keisari Jianwen. Zhu Di, mongoleja vastaan käydyissä taisteluissa kokemusta ja arvostusta kerännyt sotilasjohtaja, ei ollut tyytyväinen päätökseen, vaan nousi kapinaan veljenpoikaansa vastaan. Neljä vuotta kestäneen sisällissodan jälkeen Yongle valtasi Jianwen hallinnon pääkaupungin Nanjingin vuonna 1402. Keisari Jianwe kuoli valtauksen yhteydessä.
Koska Zhu Di oli Yanin maakunnan prinssi, hän siirrätti pääkaupungin Yanin pääkaupunkiin Pekingiin, jonne hän rakensi Kielletyn kaupungin palatsikseen. Keisari Yongle aloitti muitakin hankkeita, kuten Kiinan suuren kanaalin korjauksen ja uudelleenavaamisen. Hän rahoitti Zheng Hen tutkimusmatkoja ja valmistutti suuren tietosanakirjan Yonglen ensyklopedian sekä perusti Tulkkien kollegion, jossa valmisteltiin lähetystöjä toisiin maihin. Samalla perustettiin myös Kielenkääntäjien kollegio ulkomaisten tekstien kääntämistyötä varten.[1]
Keisari Yongle loi voimakkaan, ekspansionistisen Kiinan, joka kävi sotia monella rintamalla. Kiina laajeni pohjoiseen jürchen-kansan alueille Mantšuriaan ja etelään Pohjois-Vietnamiin.[1] Yongle jatkoi sotien käymistä mongoleita vastaan. Vuonna 1410 hän johti henkilökohtaisesti armeijaansa Onon-joen ja Jing Luzhenin taisteluissa, joissa hän voitti kaksi suurta mongoliarmeijaa.
Lähteet[muokkaa]
