Kielletty kaupunki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ylimmän harmonian halli Kielletyssä kaupungissa
Alueen pohjapiirros. Tärkeimpiä osia:[1]
A. Keskipäivän portti
B. Jumalallisen ylpeyden portti
C. Kukkaportti
D. Kukkaportti
E. Kulmatornit
F. Ylimmän harmonian portti
G. Ylimmän harmonian halli
H. Entinen keisarillinen kirjapaino
J. Kulttuuripalatsi ja keisarillinen kirjasto (ylh.)
K. Keisarilliset keittiöt
L. Taivaallisen puhtauden halli (alh.), yhteyden halli ja maallisen rauhan palatsi
M. Keisarillisen rauhan paviljonki ja keisarillinen puutarha
N. Hengenravinnon palatsi
O. Rauhan ja pitkäikäisyyden palatsi

Kielletty kaupunki (pinyin Zijincheng) on palatsialue Pekingin keskustassa Kiinassa. Alue toimi aikoinaan Kiinan keisarien asuinalueena ja maan hallintokeskuksena. Nykyisin alue toimii palatsimuseona.[2] Kielletty kaupunki on malliesimerkki kiinalaisesta arkkitehtuurista ja rakennustekniikasta, ja se vaikutti valmistumisensa jälkeen vuonna 1420 seuraavien 300 vuoden ajan Qing-dynastian aikaisiin hallintorakennuksiin.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ming-dynastian aikainen keisari Yongle antoi tehtäväksi alueen rakentamisen vuonna 1406, ja hovi otti alueen käyttöönsä vuonna 1420. Alue sai nimensä siitä, että pääsy sinne oli kielletty useimmilta alamaisilta, ja ainoastaan keisari itse sai liikkua alueella vapaasti.[2]

Kielletty kaupunki poistui hallintokäytöstä Kiinan vallankumouksen 1911–1912 myötä, mutta se on silti säilytetty. Kiinan viimeinen keisari Pu Yi sai asua siellä vallankumouksen jälkeenkin, mutta hän poistui vuonna 1924. Aluetta on kunnostettu 1900-luvun lopulla. Se nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi 1987.[2]

Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielletty kaupunki on 72 hehtaarin laajuinen. Rakennuskompleksin arkkitehtuuri noudattaa tiukasti kiinalaisia fengshui-periaatteita. Alue on rakennettu pohjois–etelä-suuntaisesti, kuten muukin Peking. Kaikki alueen tärkeimmät rakennukset on suunnattu etelään Auringon kunniaksi. Rakennusten ja juhla-aukioiden järjestys kuvastaa keisarillista valtaa ja korostaa yksilön mitättömyyttä.[2]

Alueen merkittävimpiä rakennuksia ovat eteläisenä sisäänkäyntinä toimiva Keskipäivän portti (Wu), Ylimmäisen harmonian halli (Taihedian) sekä Keisarillinen puutarha (Yuhuayuan). Keskipäivän portti on 38 metriä korkea ja yksi alueen korkeimmista rakennuksista, ja sen yksi alkuperäisistä tarkoituksista oli toimia keisarin julistusten ja esiintymisten taustana. Portin takana on 140 × 210 metrin laajuinen piha, jonka läpi virtaa Kultainen joki. Joen yli kulkee viisi marmorista siltaa, jotka johtavat Ylimmän harmonian portille. Portin pohjoispuolella on ulompi sisäpiha, joka on Kielletyn kaupungin sydämessä. Siellä on kolmen hallintorakennuksen reunustama terassi ja suuri aukio. Tämä alue on noin kolmen hehtaarin laajuinen. Sen vierellä on Ylimmän harmonian halli, jossa keisarin valtaistuin on. Sali on 64 × 37 metriä laaja ja yhtä korkea kuin Keskipäivän portti. Alueella on myös keisarillinen puutarha, jonka orgaaninen muoto rikkoo alueella vallitsevan jäykän symmetrian. Puutarha oli keisarin lepopaikka, ja siellä on puita, kalalammikoita, kukkaistutuksia ja veistoksia sekä taolainen temppeli.[2]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Honour, Hugh & Fleming, John: Maailman taiteen historia, s. 556. Otava, 2010 (kolmas painos, 1999; ensimmäinen painos ilmestyi 1992). ISBN 951-1-16753-7.
  2. a b c d e Forbidden City Encyclopaedia Britannica. Viitattu 3.10.2014.
  3. Imperial Palaces of the Ming and Qing Dynasties in Beijing and Shenyang UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 5.10.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]