Mogao-luolat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mogao-luolat ulkopuolelta

Mogao-luolat (kiin.: 莫高窟pinyin: mògāokū ), on 492 temppelin kokonaisuus Kiinassa, Gansun provinssissa lähellä Dunghuangin kaupunkia.[1] Luolat tunnetaan myös nimellä Tuhannen Buddhan luolat (kiin.: 千佛洞pinyin: qiānfódòng ).

Legendan mukaan buddhalaismunkki Le Zun sai vuonna 366 jaa. näyn tuhannesta Buddhasta ja suostutteli varakkaan silkkitien pyhiinvaeltajan rahoittamaan ensimmäisen temppelin. Temppeliluolien määrä kasvoi lopulta yli tuhannen. 300-1300-luvuilla buddhalaiset munkit kokosivat paikkaan kirjoituksia ja pyhiinvaeltajat maalasivat luoliin seinämaalauksia, jotka peittävät 42 000 m². Luolat hylättiin 1300-luvulla.

Buddhalaiset munkit arvostivat askeettista elämää, ja uskoivat kaukaisten luolien auttavan valaistumisessa. Maalaukset toimivat meditaation apuna, valaistuksen etsimisen kuvallisina esityksinä ja buddhalaisen uskonnon opetusvälineinä lukutaidottomille kiinalaisille.

Nykyisin Mogao-luolat ovat tärkeä matkailukohde ja arkeologisen tutkimushankkeen kohde. Luolista tuli UNESCO:n maailmanperintökohde vuonna 1987.

Kätketty kirjasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alkuvuosina kiinalainen taolainen Wang Yuan-lu ryhtyi eräiden luolien hoitajaksi. Hän löysi valtavan, kätketyn kirjaston erään temppelin seinän takaa. Kyseessä oli pienehkö huone, joka oli täytetty tiiviisti kirjoituskääröillä. Kirjoitukset ajoittuivat vuosien 406-1002 välille, joista viimeksi mainittu vastasi suunnilleen kirjaston umpeenmuuraamisajankohtaa. Niihin kuului vanhoja kiinalaisia hamppupaperikääröjä, tiibetiläisiä kääröjä sekä maalauksia hamppukankaalle, silkille ja paperille. Kirjoitusten aiheet vaihtelivat kanonisoiduista buddhalaisista teksteistä apokryfisiin teksteihin, rukouskirjoihin, kungfutselaisiin teksteihin, taolaisiin teksteihin, Kiinan hallituksen tuottamiin teksteihin, hallintodokumentteihin, runokokoelmiin, hakemistoihin, kalligrafian opetusteksteihin yms.

Huhut löydöstä kulkivat eurooppalaisten tutkimusmatkailijoiden korviin. Sir Aurel Stein ja Paul Pelliot veivät suuret määrät kirjoituskääröistä Eurooppaan tukemalla Wangin pyhäkköalueen entisöintihanketta. Myöhemmin kääröjä veivät japanilainen Otani Kozui ja venäläinen Sergei F. Oldenburg. Näistä Stein vei määrällisesti suurimman kokoelman, joka kuitenkin sisälsi muun muassa sadoittain kopioita timanttisutrasta, sillä Stein ei osannut lukea kiinaa. Loput kiinankieliset kirjoitukset vietiin Pekingiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. UNESCO Viitattu 15.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mogao-luolat.
Tämä Aasian maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.