Marco Polon sillan välikohtaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marco Polon sillan välikohtaus
Osa Kiinan–Japanin sotaa
Päivämäärä:

7. heinäkuuta9. heinäkuuta 1937

Paikka:

Pekingin lähiseutu, Kiina

Lopputulos:

Japanilaisten voitto

Osapuolet

Kansallinen vallankumousarmeija,
Kiinan tasavalta

Keisarillisen Japanin armeija,
Keisarillinen Japani

Komentajat

Song Zheyuan

Kanichiro Tashiro

Vahvuudet

100 000

5600

Tappiot

16 700

Useita satoja

Marco Polon sillan välikohtaus oli Kiinan ja Japanin välisen sodan ensimmäinen taistelu, joka käytiin 7. heinäkuuta 1937 Pekingin ulkopuolella.[1]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin Kwantungin armeija oli perustanut miehittämäänsä Etelä-Mantšuriaan Mantšukuo-nimisen valtion. Vuonna 1934 japanilaiset asettivat Mantšukuon hallitsijaksi mantšuistä koostuneen Qing-dynastian viimeisen keisarin Pu Yin. Ulkoisista muodoistaan huolimatta Mantšurian hallinto oli Kwantungin armeijan sanelemaa.

Menestys Mantšuriassa rohkaisi Japanin äärinationalisteja. Maassa vaikutti useita äärioikeistolaisia järjestöjä, jotka vastustivat länsimaista vaikutusta ja puoluepolitiikkaa ja kannattivat aggressiivisempaa laajentumista.

Marco Polon silta, yksitoistakaarinen kaarisilta 1600-luvulta, oli Peking–Wuhan-radan solmukohta, ja ainoa reitti Pekingiin Guomindangin hallitsemalta alueelta maan eteläosista.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumat sillalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuun lopussa japanilaiset joukot (satoja sotilaita) leiriytyivät sillan länsipäähän ja pitivät siellä harjoituksiaan, mitä Guomindangin joukot seurasivat tarkasti linnoituksestaan Wanpingistä. Heinäkuun 7. päivän aamuna japanilaiset sähköttivät Guomindagngiin haluavansa tulla sillan yli etsimään karannutta sotamiestä. Kiinalainen eversti Ji kieltäytyi, esimiehensä kenraali Songin tukemana. Illalla japanilaiset antoivat kiinalaisille tunnin aikaa päästää heidät maahan, muuten alkaisi tulitus. Keskiyöllä tykistö alkoi pommittaa kaupunkia, ja aamunkoitteessa jalkaväkijoukot ja tankit lähtivät marssimaan sillalle. Ji johdatti noin tuhat kiinalaista puolustamaan siltaa hinnalla millä hyvänsä. Japanilaiset tulivat kuitenkin läpi. Guomindang sai vahvistuksia ja pakotti japanilaiset takaisin seuraavana päivänä. Silloin japanilaiset pysähtyivät ja tarjosivat neuvotteluja. He kuitenkin pitivät leirinsä sillan länsipäässä.

Guomindangin upseerien neuvottelussa kensraali Quin vaati, että tiedusteluja pitää jatkaa, koska japanilaisiin ei voi luottaa. Kenraali Zhang Zizhong oli neuvottelujen kannalla. Niinpä komentaja Song lähetti Zhnagin Guomindangin edustajana Tianjiniin tapaamaan japanilaista kenraali Hashimotoa. Neuvottelut näyttivät etenevän sopuisasti, mutta samaan aikaan japanilaiset keskittivät lisää joukkoja alueelle, ja teknisesti huonommin varustautuneet kiinalaiset päättivät tehdä samoin. Japanilaiset asettivat kolme ehtoa, joilla eivät valtaisi Pekingiä ja Tianjinia:

  1. Guomindangin on tuhottava japanilaisvastaiset järjestöt Kiinan kaupungeista
  2. Guomindangin on otettava vastuu heinäkuun 7. päivän tapahtumista
  3. Kenraali Songin on pyydettävä anteeksi

Kenraali Zhang Zizhong suostui muihin ehtoihin, mutta sanoi ettei voi kolmatta luvata Songin puolesta. Japanilaiset vyöryivät kaupunkiin ja asettivat Zhangin sen pormestariksi. Tämä koki tulleensa petetyksi ja pakeni hiljaisuudessa.

Sota jatkuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin armeija miehitti nopeasti Pekingin ja Tianjinin, edeten vähitellen Jangtselle ja 13. joulukuuta mennessä Tšiang Kai-šekin Guomindang-hallituksen pääkaupunkiin Nanjingiin. Japanilaiset ottivat nyt haltuunsa Kiinan tärkeimmät satamat, mutta eivät koskaan onnistuneet kunnolla valloittamaan manner-Kiinaa. Nanjingiin japanilaiset perustivat maaliskuussa 1940 Wang Jingwein johtaman nukkehallituksen. Britit ja yhdysvaltalaiset eivät sympatioistaan huolimatta kyenneet estämään Japanin armeijan toimia Kiinassa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]