Tujiat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tujiat
Väkiluku Kiina 5 725 049
Merkittävät asuinalueet
Hubei 1 771 004
Hunan 1 794 855
Sichuan 1 076 529
Guizhou 1 045
Kielet tujia, kiina, miao

Tujiat (kiin. 土家族, Tǔjiāzú) ovat Kiinassa elävä kansa, joka kuuluu Kiinan etnisiin ryhmiin. Tujiat ovat uskonnoltaan pääasiassa animistejä, buddhalaisia ja taolaisia.

Asuinalue ja lukumäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tujien asuinalueet Kiinan kartalla.

Tujiat asuvat pääasiassa Keski-Kiinan Wulingvuorilla. Alueen maanpinnankorkeus vaihtelee 500:sta 2000:n metriin.Alue myös erottaa Sichuanin syvängön Jangtsejoen kesiosien tasangoista. Alueella asuu tujien lisäksi han-kiinalaisia, miaoja ja dongeja. Vuoden 1990 väestönlaskennan mukaan tujia oli yhteensä 5 725 049 ja he olivat koko Kiinan etnisistä ryhmistä kahdeksanneksi suurin. Heistä 1 771 004 asui Hubein provinsissa, 1 794 855 Hunanissa, 1 076 529 Sichuanissa, 1 045 Guizhoussa ja 37 026 muualla Kiinassa.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijat ovat kiistelleet tujien alkuperästä. Eri teorioiden mukaan he saapuivat nykyisille alueilleen Guizhousta tai Jianxista, tai he olivat alueensa alkuperäisväestöä. Teorioista jälkimmäinen on nykyisin suosituin. Jokatapauksessa tujien jo asutettua alueen sinne saapui kiinalaista, miaoja ja mongoleja muuttajina, ja tujiat sekoittuivat näiden ryhmien kanssa.[2] Varhaisimmat tunnetut muuttajat tulivat jo Chu, Qin ja Han valtioiden aikana ennen ensimmäistä vuosituhatta. Sittemmin Ming- ja Qing-dynastiat pakkosiirsivät alueelle väestöä useaan otteeseen. Keskusvallan vahvempaan alaisuuteen alue ei kuitenkaan tullut ennen 1700-lukua.[1] Koska tujiat olivat sekoittuneet melko pitkälti kiinalaisiin ja miaoihin, heitä ei alunperin tunnustettu omaksi etniseksi ryhmäkseen. Tämän statuksen he saivat vasta vuonna 1956. Seuraavan vuoden puolella perustettiin Xiangxin tujia-miaojen autonominen prefektuuri. Sen lisäksi tujille perustettiin myöhemmin autonomisia kuntia Hubeissa ja Sichuanissa.[2]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tujianaisia kansallispuvuissa.

Tujiat saivat historiallisesti elinkeinonsa kaskiviljelystä, sekä metsästyksestä ja keräilystä. Sittemmin kaskiviljelyn korvasi tavanomaisempi riisinviljely ja metsästyksen kotieläimet. 1700-luvulta eteenpäinkäyttöön tulivat myös aijemmin vieraat viljelykasvit, kuten maissi ja peruna, mikä johti aikanaan väestöräjähdykseen.[1] Tujiat asuttavat yleensä kyliä joiden asukasluku vaihtelee noin 100:sta noin 1 500:n Kylät sijaitsevat tavalallisesti vuorien alarinteillä tai laaksoissa lähellä jokia,puroja, järviä tai muita vedenlähteitä. Tujien uskonto on sekoitus taolaisuutta, animismia,buddhalaisuutta ja esi-isien palvontaa.[2]

Tujian kieli kuuluu tiibettiläis-burmalaisiin kieliin ja se on läheistä sukua yille. Nykyisin suurin osa tujista puhuu kuitenkin äidinkielenään tujian sijaan kiinaa tai miaoa.[2] Tujian kieli jakautuu pohjoisiin ja eteläisiin murteisiin. Vuonna 1986 arvioitiin pohjoisilla murteilla olevan noin 170 000 puhujaa, kun taas eteläisiä murteita puhui 3 000-4 000 henkilöä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kelvin Ember, Carol R. Ember, Ian Skoggard: Encyclopedia of World Cultures - Supplement, s. 351-354. Gale Group, 2002. ISBN 0-02-865671-7. (englanniksi)
  2. a b c d James S. Olson: An ethnohistorical dictionary of China, s. 338-339. Greenwood Press, 1998. ISBN 0–313–28853–4. (englanniksi)
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.