Yhden lapsen politiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhden lapsen perhe Pekingissä.

Yhden lapsen politiikka (计划生育) on Kiinan kansantasavallan nykyinen syntyvyyden säännöstelypolitiikka, jonka tarkoituksena on hillitä väestönkasvua. Yhden lapsen politiikka otettiin käyttöön 1979[1], sillä aiemmin käytetyt väestöpolitiikan keinot, kuten avioitumisiän korotus, toimivat hitaasti, ja tuloksia haluttiin nopeasti.

Suurin vaikutus väestöpolitiikalla on 1950- ja 1960-luvuilla syntyneiden suurten ikäluokkien ero myöhempiin. Vuosina 1949–1978 kiinalaisten määrä kasvoi 542 miljoonasta 963 miljoonaan[2].

Politiikan nimitys on johdettu alkuperäisestä perusajatuksesta, että pariskunnille saisi syntyä vain yksi lapsi. Maaseudulla on saanut kuitenkin hankkia toisenkin lapsen 3–4 vuoden päästä, mikäli ensimmäinen lapsi oli tyttö[3] tai vammainen poika. Lisäksi säädös ei koske vähemmistökansallisuuksia, jotka voivat hankkia kaksi lasta kaupungeissa ja 3–4 maaseudulla. Niinpä syntyvyys koko maassa on ollut lähempänä kahta (1,8) kuin yhtä lasta perhettä kohti, kaupungeissa vain hieman yli yhden.lähde? 1990-luvulla säädöstä höllennettiin ja nykyisin pariskunnat saavat hankkia kaksi lasta, jos molemmat vanhemmat ovat ainoita lapsia[4]. Naimattomat naiset eivät voi hankkia lapsia.

Kommunistipuolueen keskuskomitea ilmoitti marraskuussa 2013, että tulevaisuudessa myös sellaiset pariskunnat, joiden toinen osapuoli on ainoa lapsi, saavat hankkia kaksi lasta[5].

Säännöksen rikkomisesta syntyneet lapset eivät ole oikeutettuja yhteiskunnan kustantamaan koulunkäyntiin ja lastentarhoihin, eivätkä he välttämättä saa aikuisena töitä tai sosiaaliapua. Ylimääräiset lapset voi kuitenkin rekisteröidä ”sosiaalisella ylläpitomaksulla”, joka on kaupungeissa 150 000 yuania (15 000 euroa) ja maaseudulla matalimmillaan 7 000 yuania.lähde?

Säädöstä ei ole kirjattu lakiin ja sen valvonta on jätetty paikallisviranomaisten hoidettavaksi lähestulkoon heidän parhaaksi katsomallaan tavalla. Niinpä käytäntö vaihtelee suurestikin eri puolilla maata ja eri aikoina. Joskus käytössä ovat olleet pakotetut sterilisaatiot ja abortit, toisinaan vain sosiaalietuuksien, kuten ilmaisen koulutuksen tai terveydenhuollon, poisjääminen liian monen lapsen osalta.

Yhden lapsen politiikka ja poikalasten suosiminen on johtanut siihen, että maassa syntyy poikia paljon enemmän kuin tyttöjä, osaksi siksi, että tyttösikiöitä abortoidaan pois[6]. Osa syntyneistä tytöistä jää tosin tilastoinnin ulkopuolelle, koska kaikkia tyttölapsia ei rekisteröidä. On arvioitu, että Kiinaan jää pian lähes 100 miljoonaa vanhaapoikaa.lähde?

Poikalasten osuus rekisteröidyistä syntymistä ei kuitenkaan poikkea paljoa muista itäaasialaisista valtioista kuten Taiwanista, Etelä-Koreasta tai eteläaasialaisesta Intiasta, vaikkei näissä ole käytössä väestöpolitiikkaa.lähde? Silti Merkittävämpiä politiikan arvostelijoita ovat Kiinan ulkopuoliset piirit, etenkin konservatiiviset abortinvastustajat.[7] YK:n väestörahasto UNFPA tukee yhden lapsen politiikkaa. Siksi Yhdysvaltain presidentit Reagan sekä molemmat Bushit katkaisivat ohjelman rahoituksen.[8]

Kiina harkitsee luopuvansa yhden lapsen politiikasta asteittain. Kiinan kehitystutkimuksen säätiö suosittaa raportissaan että kahden lapsen politiikka otettaisiin käyttöön eräissä maakunnissa vuonna 2012 ja koko maassa vuonna 2015. Kaikki lasten määrää koskevat rajoitukset poistettaisiin ehdotuksessa vuonna 2020.[9]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kiina harkitsee luopuvansa yhden lapsen politiikasta 31.10.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.10.2012.
  2. Tuohinen, Petteri: Kiinan yhden lapsen politiikkaa on arvosteltu pakkotoimista 31.10.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.10.2012.
  3. Mikko Paakkanen: Kiina sallii perheille lisää lapsia. Helsingin Sanomat 16.11.2013, B3.
  4. Mikko Paakkanen: Kiina sallii perheille lisää lapsia. Helsingin Sanomat 16.11.2013, B3.
  5. Mikko Paakkanen: Kiina sallii perheille lisää lapsia. Helsingin Sanomat 16.11.2013, B3.
  6. Mikko Paakkanen: Kiina sallii perheille lisää lapsia. Helsingin Sanomat 16.11.2013, B3.
  7. http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2011/08/28/neljan-isovanhemman-elattajat/201111946/145
  8. http://www.thenewamerican.com/culture/family/8720-biden-not-second-guessing-chinas-one-child-policy
  9. Pajunen, Ilpo: Yhden lapsen politiikka saattaa murtua Kiinassa 31.10.2012. Yle Uutiset. Viitattu 31.10.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]