Luova talous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Luovan talous on luovan osaamisen ja luovien alojen koko kansantalouteen synnyttämää taloudellista lisäarvoa.[1] Luovan talouden arvo on mitattavissa esimerkiksi tavaramerkkien, patenttien, muotoilusuojien ja tekijänoikeuksien avulla.[2] Näillä aineettomilla oikeuksilla suojataan muun muassa tekniikkaa, muotoilua, tavaramerkkejä sekä muita tunnusmerkkejä.[3] Aineettomilla oikeuksilla suojataan yrityksen aineetonta omaisuutta (tai aineeton pääoma), joka voi olla jopa 80 prosenttia yrityksen arvosta.[4]

Luovan talouden ydin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luovan talouden keskiössä ovat erään näkemyksen mukaan luovat yksilöt, jotka luovat innovaatioita, esimerkiksi uusia tapoja toimia, palvelukonsepteja, uusia tuotteita ja palveluja sekä brändejä. Luovuus ei tällöin kuulu ainoastaan luoville aloille, sillä innovaatioita edistävää luovuutta voi olla myös organisaatioiden sisällä. Luovia ratkaisuja voi syntyä myös erilaisten organisaation ulkopuolisten yhteistyömuotojen ja toimialarajapintojen kautta.[2] Nähdäänkin, että luovaan talouteen päästään vain kaikkien alojen luovuuden kautta[5]. Toisen näkemyksen mukaan luovan talouden ytimessä ovat taide ja kulttuuriperintö sekä näihin liittyvä osaaminen, arvot, historia ja symbolit. Seuraava luovan talouden määritelmä on valtakunnallisen Jalostamo-palvelun kotisivuilta[6]:

  • Luovan talouden ytimenä on taide ja kulttuuriperintö, näihin liittyvä osaaminen, arvot, historia ja symbolit.
  • Taiteen ja kulttuurin yritystoiminta on lähimpänä luovaa ydintä. Sille on tyypillistä ensisijaisesti taiteelliseen ja kulttuuriseen osaamiseen perustuva ammatinharjoittaminen ja pienyrittäjätoiminta (esim. kuvataide, tanssi, teatteri jne.).
  • Seuraavan kehän kohderyhmä koostuu luovien alojen yrityksistä ja yrittäjistä, joiden tarjooma kohdistuu sekä business-to-business -markkinoille, kuluttaja-asiakkaille että julkisille markkinoille.
  • Luovan talouden rakenteessa uloimman kehän muodostavat yritykset, jotka hyödyntävät luovien alojen yritysten osaamista. Näiden yritysten näkökulmasta kehittämistarpeet liittyvät edellytyksiin hyödyntää monipuolisesti luovaa osaamista sekä ostettavina palveluina, strategisissa kumppanuuksissa että organisaatioiden sisäisinä työresursseina.

Luovaa taloutta määriteltäessä on huomioitava, että sille ei olemassa yhtä, yhdessä sovittua, selkeää määritelmää. Luovan talouden määritelmä muuttuu alati sen mukaan, kuka sitä käyttää ja mistä näkökulmasta. Kirveennummi[7] tiivistää asian teoksessaan ”Toward the future with the creative economy” näin: “It has to be pointed out that the concept of creative industries is a broader concept that perhaps is most suitable for making an incoherent sector more visible. As a whole, it is a concept that is difficult to define and that does not always fit the surrounding complex reality, where not only the boundaries of industries but also the boundaries of the economy are blurred and renegotiated.”

Yhteistyö eri toimialojen rajapinnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luovat alat voivat vahvistaa muiden toimialojen ja koko maan kilpailukykyä (menestys).[8] Luovien alojen ja kulttuurin katsotaan edistävän myös taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä innovaatioita ja koheesiota.[9] Työ- ja elinkeinoministeriön luovat alat parantavat kilpailukykyä erityisesti animaation, muotoilun, mainonnan ja viestintäalan tuottamien palveluiden kautta.[8] Esimerkkejä toimialojen yhteistyöstä Helsingin kauppakorkeakoulun erillisyksikköjen Pienyrityskeskuksen ja Kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskuksen tutkimuksesta[10]:

  • Teollinen tuotanto: Esimerkiksi muotoilu on jo kauan yhdistetty teolliseen tuotantoon.
  • Rakentaminen: Rakentamisessa on arkkitehdin lisäksi muita suunnittelijoita sisustusarkkitehdista LVI-suunnittelijaan ja rakennusurakoitsijaan, joiden avulla itse rakennusprosessi toteutetaan. Lisäksi talonrakentamisessa voisi tuottaa älykkään asumisen tuotekokonaisuuksia globaaleille markkinoille.
  • Prosessiteollisuus ja aseteollisuus: Prosessiteollisuus ja aseteollisuus käyttävät paljon animoituja simulaatioita.
  • Sosiaali- ja terveysala: Vanhusten palveluihin voisi yhdistää pelialan. Vanhusten palvelutaloihin esimerkiksi dementoituneiden elämää helpottavia pelinomaisia ratkaisuja. Esim. tanssia voitaisiin hyödyntää hyvinvointipalveluina.
  • Matkailuala: Esimerkiksi elämystuotanto ja maaseudun elinkeinot voisi kytkeä turismiin.

Lotte Darsonin (2004)[11] mukaan liike-elämä voi hyödyntää taidetta näin:

  • Taide koristeena – taideteoksia aulassa ja seinillä, kuvia toimiston seinillä jne.
  • Taide viihteenä – liike-elämä esim. jakaa kulttuurisetelejä tai pääsylippuja esityksiin tai tuomalla esiintyjät työpaikalle, asiakastilaisuuksiin jne.
  • Taide välineenä – tiimin rakentamisessa, vuorovaikutus- ja esiintymistaitojen kehittämisessä, johtamisvalmennuksessa, ongelmanratkaisu- ja innovointiprosesseissa jne.
  • Taide strategisen transformaation työkaluna – taide integroidaan sellaisille liike-elämän alueille kuten visiot ja arvot, luovuus ja innovatiivisuus, brändi, markkinointi ja asiakassuhteet.

Vaikutukset alueiden imagoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luovan talouden nähdään vaikuttavan myös alueiden, kaupunkien, kuntien, maakuntien ja yleensäkin Suomen vetovoimaisuuteen. Viihtyisän ja vetovoimaisen elinympäristön, alueiden kilpailukyvyn ja kulttuuripolitiikan yhteys nousi esille erityisesti Richard Floridan (2002) tekemän luovaa luokkaa käsitelleen tutkimuksen jälkeen. Tutkimuksen mukaan viihde- ja kulttuuripalvelut synnyttävät vetovoimaa, mikä osaltaan vaikuttaa luovissa ammateissa toimivien sijainti- ja muuttopäätöksiin. Floridan tutkimukseen viitataan opetusministeriön julkaisussa ”Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitiikan ytimessä”.[12] Julkaisussa sanotaan, että alueen vetovoimaisuus vaikuttaa myös yritysten sijaintipäätöksiin. Tätä näkemystä hyödynnetään esimerkiksi Tampereella. Luova Tampere[13] on Suomen suurin alueellinen luovan talouden kehittämishanke. Ohjelma kehittää luovia toimialoja, edistää innovatiivisuutta ja yrittäjyyttä sekä kasvattaa Tampereen vetovoimaa.

Luovuus ja innovaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Innovointiin tarvitaan luovuutta. Hautamäen (2009)[14] mukaan ”ideoiden luomiseen tarvitaan tietoa, osaamista ja ennen kaikkea luovia yksilöitä, kun taas ideoiden toteuttamiseen ja hyödyntämiseen tarvitaan tehokkaita organisaatiota ja yrityksiä.” Uusia tuotteita, palveluja, menetelmiä, strategioita ja organisaatioita syntyy, kun ihmiset kehittelevät uusia ajatuksia ja yhdistelevät niitä uusin tavoin. Innovaatioiden keksiminen perustuukin usein monipuoliseen osaamiseen ja eri osaamisalueiden yhdistämiseen.[15] Luovuuden ilmaisemiselle ja kehittämiselle on kuitenkin annettava aikaa ja tilaa, jotta innovaatioita voi syntyä. Monet innovaatiohakuiset yritykset ja työorganisaatiot muokkaavat työympäristöä niin, että se tukee työntekijöiden luovuutta ja vuorovaikutteisuutta.[16] Kiire ja stressi eivät ole otollisia olotiloja innovoinnille. Työ- ja elinkeinoministeriön[17] mukaan ”luovilla aloilla on runsaasti innovaatio-, kasvu- ja kansainvälistymismahdollisuuksia, joilla voidaan parantaa Suomen kilpailukykyä.”

Taloushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luovan talouden käsite otettiin Suomessa käyttöön 2000-luvun alussa.[18] Alf Rehnin (2010)[19] mukaan palvelutaloudesta siirrytään maailmanlaajuisesti luovaan talouteen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.tem.fi/index.phtml?s=2727
  2. a b http://creamentors.fi/fi/palvelut/kuntaorganisaatiot-ja-aluekehittajat/luovien-alojen-strategiat/. Viitattu 18.2.2011.
  3. http://www.yrittajat.fi/fi-FI/yritystoiminnanabc/yrityksen_innovaatiot_ja_aineeton_omaisuus/
  4. IP-pikaopas. 2010. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
  5. Aku Alanen, yliaktuuri, Tilastokeskus. 2006. Luovaan talouteen päästään vain kaikkien alojen luovuuden avulla. http://www.cream.oulu.fi/tutkimus/documents/KK_artikkeli_Alanen.pdf. Viitattu 12.2.2011.
  6. http://www.luotu.fi/sisalto/luova-talous. Viitattu 16.2.2011.
  7. Kirveennummi, A. 2010. Toward the Future with the Creative Economy. Saatavilla osoitteessa: http://www.tem.fi/files/26880/Toward_The_Future_With_The_Creative_Economy_2010.pdf. Viitattu 1.2.2011.
  8. a b http://www.tem.fi/files/19795/Luovat_alat.pdf. Viitattu 15.2.2011.
  9. http://ec.europa.eu/culture/key-documents/doc873_en.htm. Viitattu 15.2.2011.
  10. Nikula, P., Penttilä, A., Kupi, O., Urmas, J., Kommonen, K. 2009. Sirpaleisuudesta kilpailukyvyn keskiöön. Asiantuntijoiden näkemyksiä luovien alojen kansainvälistymisestä. Helsinki School of Economics. Mikkeli Business Campus. Publications N-84. Saatavilla osoitteessa: http://www.pyk.hkkk.fi/tutkimus/N-84_Julkaisun_e-versio.pdf. Viitattu 16.2.2011.
  11. Darson, L. 2004. Artful Creation – Learning Tales of Arts-in-Business. Teokseen on viitattu julkaisussa: Mäkirintala, E. Taidetaustaisen osaamisen hyödyntäminen yritysten kilpailukyvyn vahvistamisessa. Luovan Suomen julkaisuja. Luova Suomi / Cupore 2009. Saatavilla osoitteessa: http://www.luovasuomi.fi/images/stories/Taidetaustainen_osaaminen_Makirintala_final_291009.pdf. Viitattu 16.2.2011.
  12. Opetusmimisteriö. 2002. Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitiikan ytimessä. Saatavilla osoitteessa: http://www.luovatampere.fi/getfile.php?file=522. Viitattu 1.2.2011.
  13. http://www.luovatampere.fi/. Viitattu 15.2.2011.
  14. Hautamäki, A. Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitiikan ytimessä. Opetusministeriön julkaisuja 2009:30. Saatavilla osoitteessa: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2009/liitteet/opm30.pdf?lang=fi. Viitattu 18.2.2011.
  15. Aholainen, R. 2009. Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuoden kansallinen koordinaattori. http://www.minedu.fi/euteemavuosi/Ajatuksia/aholainen/?lang=fi. Viitattu 18.2.2011.
  16. Futuuri. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen asiakastiedote. 2/2009. http://ffrc.utu.fi/julkaisut/Futuuri/Futuuri_2-2009.pdf. Viitattu 18.2.2011.
  17. http://www.tem.fi/index.phtml?s=2727. Viitattu 16.2.2011.
  18. Kirveennummi, A. Toward the future with the creative economy. Saatavilla osoitteessa: http://www.tem.fi/files/26880/Toward_The_Future_With_The_Creative_Economy_2010.pdf. Viitattu 1.2.2011.
  19. Rehn, A. 2010. Luovatalous tarvitsee luovuutta ja kapinaa. YLE uutiset / Arto Nurmi. Saatavilla osoitteessa: http://yle.fi/uutiset/tiede_ja_tekniikka/2010/03/luova_talous_tarvitsee_vapautta_ja_kapinaa_1498485.html. Viitattu 18.2.2011.