International Committee on Intellectual Cooperation

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

International Committee on Intellectual Cooperation oli Kansainliiton organisaatio, jonka tavoitteena oli rakentaa opettajien, taiteilijoiden, tieteilijöiden ja muiden intellektuellien kansainvälisiä suhteita.

Komitea perustettiin alkujaan vuonna 1922, ja sen puheenjohtaja oli ranskalainen filosofi Henri Bergson. Komiteaan kuului 12 arvostettua henkilöä.[1] Bergsonin lisäksi siinä olivat mukana muun muassa Albert Einstein, Marie Curie, Béla Bartók, Thomas Mann ja Paul Valéry.[2]

Komitea ei onnistunut saamaan rahoitusta, jotta se olisi pystynyt pitämään toimistonsa Genevessä. Ranskan valtio lupasi avustaa sitä perustamaan toimeenpanevan elimen: International Institute of Intellectual Cooperationin (IIIC). Instituutti avattiin virallisesti 16. tammikuuta 1926. Sen alaisuudessa toimi 45 kansallista komissiota, joilla oli omat delegaatit insituutissa. IIIC, kansalliset komiteat ja delegaatiot perustivat kansainvälisen järjestön älymystön yhteistyölle. Sen rakenne hyväksyttiin joulukuussa 1938 Pariisissa järjestetyssä konferenssissa. Sopimus astui käytäntöön keskellä toista maailmansotaa, kun kahdeksas jäsenvaltio hyväksyi sopimuksen tammikuussa 1940.[1]

IIIC oli suljettuna 1940–1944. Sodan jälkeen se avattiin uudelleen helmikuussa 1945, ja se toimi vuoden 1946 loppuun, jolloin Unesco korvasi sen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c AG 1 - International Institute of Intellectual Co-operation - IIIC UNESCO Archives. Unesco. Viitattu 31.7.2010. (englanniksi)
  2. Intellectual Cooperation and International Bureaux Section, 1919-1946 (Sub-Fonds) UNOG Library. Viitattu 31.7.2010. (englanniksi)
Tämä järjestöön, yhdistykseen tai organisaatioon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.