Ludvig I (Baijeri)

Ludvig I, Baijerin kuningas 1825-1848

Ludvig I (25. elokuuta 1786 – 29. helmikuuta 1868) oli Baijerin kuningas vuosina 1825–1848.

Valtakausi

Ludvig I tuli tunnetuksi innokkaana taiteen harrastajana. Oli paljolti hänen ansiotaan, että Baijerin pääkaupungista Münchenistä kehittyi merkittävä kulttuurikaupunki. Hän rakennutti Müncheniin muun muassa kuvanveistotaiteen museon Glyptoteekin ja maalaustaiteen museon Pinakoteekin.

Ludvig tuki kreikkalaisia näiden taistellessa Turkin miehitysvaltaa vastaan (ns. Kreikan vapaussota). Hänen toiseksi vanhimmasta pojastaan Otosta tehtiin vuonna 1832 Kreikan kuningas, mutta isänsä tavoin hänkin joutui lopulta luopumaan kruunusta, tosin vasta vuonna 1862.

Lola Montez ja vallasta luopuminen

Ludvigin taipumus kauneuden palvontaan ei rajoittunut vain taide-esineisiin, vaan hän tuli tunnetuksi myös naiskauneuden palvojana. 1840-luvulla hänen suhteensa bolerotanssija Señora Maria de los Dolores Porris y Monteziin eli lyhyemmin Lola Monteziin herätti laajalti paheksuntaa. Oli julkinen salaisuus, että Montez ei ollut kotoisin Andalusiasta, kuten Ludvig uskoi, vaan irlantilainen Elizabeth Rosanna Gilbert (1821-1861).

Montez tapasi kuninkaan lokakuussa 1846 audienssissa ja ryhtyi pian hänen rakastajattareksensa. Suhde herätti julkista vihastusta, ja Montezia pidettiin vakavana uhkana Baijerin kuningaskunnan monarkialle. Maaliskuussa 1848 karnevaaliaikaan keskiluokka ryhtyi suhteesta suuttuneena kapinaan, joka nopeasti sammutettiin, mutta 20. maaliskuuta Ludvig I luopui vallasta poikansa Maksimilianin hyväksi.

Toinen syy vallasta luopumiseen oli Ludvigin taantumuksellinen politiikka, joka heikensi hänen kansansuosiotaan ja teki hänestä "Euroopan hulluna vuotena" 1848 vapaamielisten voimien vihan kohteen.

Kuninkuuden jälkeen

Vallasta luopumisen jälkeen Ludvig jatkoi taiteiden tukemista. Hän kuoli Nizzassa 81 vuoden ikäisenä.