Augustus Pugin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Augustus Welby Northmore Pugin00.jpg

Augustus Welby Northmore Pugin (1. maaliskuuta 1812 Lontoo14. syyskuuta 1852 Lontoo)[1] oli brittiläinen arkkitehti ja kirjailija, joka oli yksi uusgoottilaisen tyylin kehittäjistä ja sen johtavista teoreetikoista. Hän oli toinen Britannian parlamenttitalon eli Westminsterin palatsin palatsi suunnittelijoista, ja vastasi rakennuksen sisustuksesta sekä julkisivun koristeista.

Puginin isä oli arkkitehti Augustus Charles Pugin, joka koulutti hänet henkilökohtaisesti ammattiinsa. Pugin käynnisti uransa julkaisemalla vuonna 1836 arkkitehtuurin teoriaa käsitelleen kiistanalaisen teoksen Contrasts. Pugin esitti kirjassaan väitteen, jonka mukaan kunkin yhteiskunnan tuottaman arkkitehtuurin laatu kertoi myös jotain itse yhteiskunnan tasosta.[1] Hän oli vuotta aiemmin kääntynyt katolilaisuuteen, ja tullut siihen tulokseen, että keskiajan yhteisöllisyyden jälkeen uskonpuhdistus oli aiheuttanut henkisen taantumisen, joka huipentui 1800-luvun rappeutuneessa aatemaailmassa. Vaikka tämä näkemys oli yleinen tuohon aikaan, Pugin jatkoi ajatusta esittämällä myös taiteiden ja arkkitehtuurin tason heikenneen vastaavasti.[2][1] Contrastissa oli asetettu rinnakkain kuvia keskiaikaisista ja moderneista rakennuksista, joista jälkimmäiset osoitettiin aina huonommiksi. Kristillisyyteen (erityisesti katolisuuteen) sidottujen eettisten ja henkisten normien asettaminen arkkitehtuurille merkitsi Puginille paluuta takaisin keskiajan goottilaiseen tyyliin.[2] Vuonna 1841 hän julkaisi teoksen True Principles of Pointed or Christian Architecture, jossa hän listasi goottilaisen arkkitehtuurin periaatteet. Puginin esittämät periaatteet toimivat esikuvana taidekriitikko John Ruskinille, erityisesti hänen teoksessaan Seven Lamps of Architecture (1849).[1][2] Vuonna 1843 ilmestyneessä teoksessa Apology for the Revival of Christian Architecture in England Pugin perusteli goottilaisen tyylin välttämättömyyttä uskonnon lisäksi myös kansallisuusaatteella, sillä se oli hänestä ainoa todella englantilainen arkkitehtuurityyli.[2]

Puginin suunnittelema Killarneyn katedraali Irlannissa.

Julkaisujensa myötä Pugin alkoi saada vuodesta 1837 alkaen tilaustöitä tunnetuilta englantilaisilta katolisilta, kuten Shrewsburyn jaarli John Talbotilta, minkä seurauksena hänet yhdistettiin katolisuuden uuteen tulemiseen. Hän oli mukana myös niin sanotussa Oxfordin liikkeessä. Puginin varhaisista suunnittelutöistä merkittäviä olivat muun muassa Birminghamin St Chad’s Cathedral (1839–1841) ja Lontoon Southwarkin St. George’s Cathedral, jotka olivat molemmat katolisen kirkon katedraaleja. Liverpoolin Old Swaniin rakennettu St Oswald’s Church (1839) toimi sittemmin esikuvana monille uusgoottilaisille seurakuntakirkoille Englannissa ja muualla Euroopassa. Vuonna 1843 Pugin laati suunnitelman uudesta rakennuksesta Balliol Collegelle, mutta se ei toteutunut. Puginin viimeisiksi jääneet merkittävät työt olivat hänen kotitalonsa The Grange ja St. Augustine’s Church (1846–1851), molemmat Ramsgatessa.[1] Kaikkiaan hän suunnitteli noin 70 toteutunutta rakennusta.[2] Vaimonsa kuoltua vuonna 1844 ja oman terveytensä heikennyttyä Pugin ei viimeisinä vuosinaan enää kyennyt tekemään suunnittelutöitä entiseen tahtiin. Hän omistautui Westminsterin palatsin suunnittelulle yhdessä Charles Barryn kanssa. Tässä rakennuksessa Puginin hienoimpana saavutuksena pidetään ylähuoneen tilojen suunnittelua.[1]

Kuoltuaan Pugin haudattiin suunnittelemaansa ja itse rakennuttamaansa St. Augustine’s -kirkkoon.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f A.W.N. Pugin (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 4.7.2014.
  2. a b c d e f Augustus Welby Northmore Pugin (englanniksi) Encyclopedia of World Biography. Yourdictionary.com. Viitattu 4.7.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]