John Ruskin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John Ruskin

John Ruskin (8. helmikuuta 181920. tammikuuta 1900) oli englantilainen kirjailija, runoilija, taidemaalari ja taidekriitikko.

Ruskin oli sherrytehtailijan poika, ja hän syntyi Lontoossa ja suoritti opintonsa Oxfordissa. Omaisuutensa ansiosta hän saattoi vierailla ympäri Eurooppaa olevissa museoissa opiskellen maalaustaidetta.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskin oli prerafaeliittien jäsen. Ryhmä syntyi 1800-luvun puolivälissä esteetikkojen (fin de siècle) ja kirjallisten piirien yhteiseksi järjestöksi. Ruskin kirjoitti teoksen The Stones of Venice (1853), joka oli eräänlaisen törmäys viktoriaaniseen yhteiskuntaan, ja sen tarkoituksena oli tuoda yhteen taide, luonto, moraali ja ihminen. Tämä teos teki hänestä eräänlaisen perustajan Arts & Crafts -liikkeelle, kun William Morris, jonka ohjaaja hän oli, tuli liikkeen kärkihahmoksi. Kirjoitustensa ja kuulijoidensa kautta hän herätteli henkiin kuoleman kielissä ollutta englantilaista käsityötaitoa. Hän on myös eräänlainen Jugendin edelläkävijä.

Vuodesta 1870 lähtien Ruskin vastusti ranskalaisen arkkitehdin Viollet-le-Ducin näkemyksiä, joiden mukaan arkkitehtuurin tuli olla yhtenäinen kokonaisuus, historiasta ja historiallisen monumentin kokonaisuudesta välittämättä. Teoksessaan The Seven Lamps of Architecture (1849) Ruskin määritteli arkkitehtuurin inhimilliseksi olioksi, jota tulee tukea ja siten restauroida sitä mahdollisimman vähän. Mutta monumentin pitää saada myös kuolla luonnollinen kuolema. Näin oli muodostunut kaksi erilaista näkemystä kansallisten aarteiden säilyttämiseksi. Ruskin sai tukea William Morrisilta, joka suositteli, että kohteita ei restauroitaisi lainkaan. Morris perustikin vanhojen rakennusten suojeluun erikoistuneen järjestön.

Ruskinin taidemaku sai hänet ihailemaan yhtä lailla Italian alkukantaista taidetta kuin englantilaista taidemaalaria Turneria, joka kuului ns. pre-raphaelites –ryhmään. Hän oli myös suuri taiteen propagandisti. Hänen ajatuksena popularisoivat taidetta ja kirjoillaan, jotka hän julkaisi vaikuttaakseen voimakkaasti Arts and Crafts –liikkeeseen, joka edusti selkeästi paluuta luontoon -ajatusta, tämä puolestaan merkitsi viehkeitä, aaltomaisia muotoja ja hillittyä charmia, jotka löydetään kasvien, kukkien, hyönteisten, kalojen, lohikäärmeiden, seireenien ja lintujen muodoista ja niiden väreistä kaikessa loistossaan.

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Modern Painters (1843)
  • The Seven Lamps of Architecture (1849)
  • Pre-Raphaelitism (1851)
  • The Stones of Venice (1853)
  • Architecture and Painting (1854)
  • Modern Painters III (1856)
  • Political Economy of Art (1857)
  • Modern Painters IV (1860)
  • Unto this Last (1862)
  • Essays on Political Economy (1862)
  • Bible of Amiens (1885), ranskannos Marcel Proust
  • Time and Tide (1867)

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuninkaitten aarteet. (Of kings’ treasuries, 1865.) Suomentanut ja johdannolla varustanut V. Hämeen-Anttila. Näköispainos. Alkuperäinen julkaisu: Hämeenlinnassa: Karisto, 1918. Kariston klassillinen kirjasto 1.. Hämeenlinna: Karisto, 1985. ISBN 951-23-2278-1.
  • Luonto ja ihminen: Poimintoja eri teoksista. Suom. VIhtori Lehtonen, WSOY, Porvoo, 1911
  • Kultaviraan kuningas: Tarina Stiriasta. Suom. Lyyli Vihervaara. Karisto, Hämeenlinna 1918.
  • Keskinäinen ihmisyys. Suom. Aug. Helin, K.E. Holm, Helsinki, 1905