Gian Lorenzo Bernini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gian Lorenzo Bernini
Omakuva, 1630–1635.
Omakuva, 1630–1635.
Syntynyt 7. joulukuuta 1598
Napoli
Kuollut 28. marraskuuta 1680 (81 vuotta)
Rooma
Kansallisuus Italia
Ala kuvanveistäjä, arkkitehti, taidemaalari
Taidesuuntaus rokokoo
Kuuluisimpia töitä Pietarinaukio
Pyhän Teresan hurmio
Pluto ja Proserpina
Fontana del Tritone

Gian Lorenzo Bernini (Giovanni Lorenzo Bernini, 7. joulukuuta 1598 Napoli28. marraskuuta 1680 Rooma[1]) oli italialainen kuvanveistäjä, arkkitehti ja taidemaalari. Bernini oli Italian barokin huomattavin ja kuuluisin taiteilija. Hän teki tärkeimmät työnsä Roomassa.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bernini opiskeli kuvanveistoa isänsä Pietron työpajassa Roomassa. Kardinaali Scipione Borghesen huvilaansa tilaama sarja luonnollista suurempia marmoripatsaita nosti Berninin kansalliseen maineeseen 1620-luvun alussa.[2] Näistä veistoksista tunnetuimpia olivat Pluto ja Proserpina (1621–22), Apollo ja Dafne (1622–24) sekä David (1623–24).[1] Bernini teki tuolloin myös useita rintakuvia, joissa esiintyy uudenlainen pään ja vartalon suhde sekä ohikiitävien kasvonilmeiden realistinen kuvaus. Berninin taidokas tapa kuvata ihon ja hiusten pintaa sekä hänen varjostustyylinsä olivat myös uutta länsimaisessa kuvanveistossa.[1]

Berninin uran alkuvaiheen tärkein tukija oli paavi Urbanus VIII. Hän tilasi Berniniltä pääalttarin Pietarinkirkkoon apostoli Pietarin hautapaikan päälle, Michelangelon luoman pääkupolin alle. Bernini toteutti vuosina 1623–1624 pääalttarin ylle marmorista, pronssista ja kullasta mahtavan, 30 metriä korkean baldakiinin, jota kannattelevat jykevät kierteiset pylväät. Baldakiini on ensimmäinen varsinainen barokkimonumentti.[1] Bernini suunnitteli Pietarinkirkkoon myös Urbanuksen hautamuistomerkin.[3][2] Bernini kuitenkin epäonnistui kirkon kellotornien suunnittelussa, sillä 1646 ne jouduttiin purkamaan niiden painon aiheutettua seiniin murtumia.[1]

Bernini suunnitteli Roomaan useita suihkulähteitä, kuten Fontana dei Fiumin Piazza Navonalle sekä Fontana del Tritonen Piazza Barberinille.[2]

Alettuaan saada paljon toimeksiantoja, Bernini alkoi antaa apulaistensa tehdä osan töidensä varsinaisesta veistotyöstä.[1]

Berninin suurimpana mestariteoksena pidetään Santa Maria della Vittorian barokkikirkossa olevaa veistosta Pyhän Teresan hurmio (1645–52). Veistos esittää espanjalaista karmeliittanunnaa ja pyhimystä Ávilan Teresaa, joka on saavuttanut meditatiivisen hurmostilan. Enkeli on juuri lävistämässä Teresan sydäntä jumalallisen rakkauden nuolella.[1]

Berninin viimeinen työ Pietarinkirkkoon oli nelinkertaisen pylväikön ympäröimä Pietarinaukio 1656–1667.[2] Vanhemmiten Bernini keskittyikin aiempaa enemmän arkkitehtuuriin. Hänen suunnittelemistaan kirkoista merkittävin on Sant’Andrea al Quirinale (1658–70).[1] Berninin myöhäistöistä merkittävimpiä on Altierin kappeli (1674).[1]

Bernini jätti Rooman lyhyeksi aikaa 1665 kun Ranskan kuningas Ludvig XIV kutsui hänet Louvren arkkitehdiksi. Berninin ehdotukset Louvren suhteen torjuttiin, mutta hän sai kuitenkin veistääkseen kuninkaan rintakuvan.[2]

Bernini oli myös taidemaalari, ja hän maalasi useita omakuvia 1620- ja 1630-luvuilla.[2]

Bernini tunnettiin hyväluontoisena ihmisenä, minkä ansiosta hänellä oli aina hyvät suhteet mesenaatteihinsa. Hän oli uskonnollinen ja kävi katolisessa messussa päivittäin.[2]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Howard Hibbard: Gian Lorenzo Bernini Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.2.2015.
  2. a b c d e f g h White, Veronica: Gian Lorenzo Bernini (1598–1680) The Metropolitan Museum of Art. (englanniksi)
  3. Monument to Urban VIII ST Peters Basilica. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saitajoki, Juha: Pyhän Teresan hurmio: Pyhä Jeesuksen Teresa, Gian Lorenzo Bernini ja minä. Väitöskirja. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 2003. ISBN 951-634-886-6. Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]