Sonetti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Francesco Petrarca, noin 1450.

Sonetti on nelisäkeistöinen runomuoto, joka sisältää 14 säettä. Klassisessa niin sanotussa petrarcalaisessa sonetissa on ensin kaksi nelisäkeistä säkeistöä (oktaavi) ja sitten kaksi kolmisäkeistä säkeistöä (sekstetti). Sisällöllisesti sekstetissä tapahtuu niin sanottu volta eli näkökulman muutos oktaavissa esiteltyyn tilanteeseen. Perinteisen sonetin riimikaava on ABBA ABBA CDC CDC. Tavallisesti sonetti seuraa runomitaltaan jambista pentametriä. Sonetti oli suosittu muoto renessanssin aikana.

Sana sonetti tulee italian sanasta sonetto, joka tarkoittaa pientä laulua. 1200-lukuun mennessä sana oli vakiintunut merkitsemään nelitoistarivistä, tarkkaa rakennetta noudattavaa runomittaa. Sonetin rakenne on kuitenkin muuttunut sen historian aikana.

Englantilainen sonetti tuli tunnetuksi Sir Philip Sidneyn ja sitten William Shakespearen kautta 1500-luvulla. Shakespearelainen sonetti muunsi petrarcalaista rakennetta seuraavaan asuun: ABAB CDCD EFEF GG.

Tunnetuimpia sonettirunoilijoita ovat italialainen Francesco Petrarca ja englantilainen William Shakespeare, jotka molemmat ovat antaneet nimensä omalle sonettimuodolleen. 1800-luvulla sonetteja ovat kirjoittaneet muun muassa ranskalaiset romantikot ja symbolistit kuten Charles Baudelaire, Arthur Rimbaud ja Stéphane Mallarmé. He muunsivat sonetin riimikaavaa vapaampaan suuntaan.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Petrarca, Francesco: Sonetteja Lauralle. (Canzonieri, noin 1327–68, valikoima.) Suomentanut Elina Vaara. Porvoo Helsinki: WSOY, 1966.
  • Shakespeare, William & Simonsuuri, Kirsti (toim.): William Shakespearen sonetit: Nautintojen ajan aarre. Suomentanut ja toimittanut Kirsti Simonsuuri. Sonetit rinnakkaistekstinä englanniksi ja suomeksi. Uudistettu painos. Helsinki: Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-184-5.
Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.