Selim A. Lindqvist

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selim A. Lindqvist
Arkkitehti Selim A. Lindqvist
Arkkitehti Selim A. Lindqvist
Henkilötiedot
Koko nimi Selim Arvid Lindqvist
Syntynyt19. toukokuuta 1867
Helsinki
Kuollut17. toukokuuta 1939 (71 vuotta)
Helsingin pitäjä
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti arkkitehti
Arkkitehti
Koulutus Teknillinen korkeakoulu
Merkittävät työt Fa­ze­rin lii­ke­ta­lo, Lundqvistin liiketalo ja Aeolus-talo

Selim Arvid Lindqvist (19. toukokuuta 1867 Helsinki17. toukokuuta 1939) oli suomalainen arkkitehti. Hän oli jugend-tyylisuunnan tunnetuimpia edustajia Suomessa ja on suunnitellut lukuisia arkkitehtuuriltaan merkittäviä rakennuksia Helsinkiin.

Lindqvistin lapsuudenperhe ei ollut varakas: hänen isänsä oli entinen vääpeli ja äiti piti leipomoa.[1]

Ura ja työt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindqvist aloitti arkkitehdinopintonsa 16-vuotiaana Polyteknillisessä opistossa (nyk. Teknillinen korkeakoulu). Lindqvistin aloittaessa opintonsa koulun pääopettajana toimi arkkitehti Frans Sjöström. Sjöströmin kuoltua 1885 hänen seuraajakseen tuli Gustaf Nyström. Lindqvist osallistui aktiivisesti opiskelijoiden toimintaan. Hän oli Teknologföreningenin varapuheenjohtaja ja toimitti yhdistyksen Arbetaren -lehteä. Lindqvist valmistui arkkitehdiksi vuonna 1888.[2]

Lindqvist työskenteli Kiseleff & Heikelin toimistossa ensin harjoittelijana ja Konstantin Kiseleffin kuoltua rakennusmestari-arkkitehti Elia Heikelin yhtiökumppanina vuosina 1888–1901, mutta perusti oman arkkitehtitoimiston vuonna 1888 pysytellen yksilöllisessä tyylissään.

Lindqvist oli ensimmäisiä teräsbetonin käyttäjiä Suomessa ja kantavan pilarin muotokielen kehittäjä. Lindqvistin töihin liitettiinkin toistuvasti sanonta "ensimmäistä kertaa Suomessa" hänen soveltaessaan suunnitelmiinsa uusia keksintöjä. Hän piirsi erityisesti liike- ja teollisuusrakennuksia, mutta myös huviloita ja asuintaloja. Teknisenä suunnitteluapuna Lindqvistillä oli insinööri Jalmar Castrén. Useita Lindqvistin piirtämiä merkittäviä rakennuksia on purettu. Esimerkiksi basaari-tyyppisistä rakennuksista on jäljellä vain Hietalahden kauppahalli.[3]

Tuotteliaana suunnittelijana tunnetun Lindqvistin suunnittelutöitä ovat muun muassa Lundqvistin liiketalo ja Villa Johanna Helsingissä.

Helsingissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös Helsingin Katajanokan asuinrakennukset Satamakatu 5 (1902–1903) ja Wellamo (1903–1904), Vyökatu 9, sekä Vuorilinna Kruununhaassa ovat Lindqvistin käsialaa.

Muualla Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Selim A. Lindqvist Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 4.11.2016.
  2. a b Salokorpi, Asko.: Selim A. Lindqvist : arkkitehti. Helsinki: Sarmala/Rakennusalan Kustantajat, [2001]. 52091108. ISBN 951-664-085-0, 978-951-664-085-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.2.2020).
  3. Selim A Lindqvist Arkkitehtuurimuseo. Arkistoitu 23.3.2012. Viitattu 4.11.2016.
  4. Jussi-Petteri Lappi: Stamboet (Selim A. Lindqvistinkuja 2) Pitäjänmäki muistelee.
  5. Kulttuurimaisemat 2016. Pirkanmaan maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat maatalousalueet., s. 199. Pirkanmaan liitto, 2016. ISBN ISBN 978-951-590-315-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä arkkitehtiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.