Suvilahti (Helsinki)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Teräskellon rakenteita
Suvilahden vanha voimala
Suvilahden voimalaitoksen rakennuksia

Suvilahti (ruots. Södervik) on Helsingin Sörnäisissä oleva entinen energiatuotantoalue, josta on kehittymässä kulttuurikeskus. Rakennukset ja toiminta siirtyivät vuoden 2011 alusta Helsingin kaupungin omistaman Kiinteistö Oy Kaapelitalon omistukseen ja hallintaan kaasukelloja lukuunottamatta.[1]

Historiallinen rakennuskanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueella on jäljellä kaksi kaasukelloa ja yhdeksän muuta sähkön- ja kaasuntuotantoon liittyvää tai siihen käytettyä rakennusta.

Suvilahteen rakennettiin Helsingin ensimmäinen voimalaitos, höyryturbiinivoimalaitos, joka valmistui 1909. Seuraavana vuonna valmistui kaasuntuotantolaitos. Tehdasrakennukset suunnitteli arkkitehti Selim A. Lindqvist. Rakennuksissa on käytetty ensimmäimäistä kertaa Suomessa kantavana rakenteena teräsbetonia, 1900 luvun alkupuolella puhuttiin vielä rautabetonista ja niiden julkisivut ovat pääosin rapattua tiiltä.

Suvilahden höyryvoimalaitos tuotti pelkkää sähköä. Sen toiminta lopetettiin 1976, eli samana vuonna kuin Hanasaari B voimalaitos saatiin tuotantokuntoon, se tuottaa sähkön lisäksi kaukolämpöä. Kaupunkikaasua valmistettiin loppuaikoina paikalle kuljetetusta nestekaasusta, kaasun valmistus Suvilahdessa loppui 1994, kun käyttöön otettiin maakaasu. Suvilahden kaasukelloista vanhin eli tiilisellä suojarakennuksella varustettu kaasukello on valmistunut 1910 ja viereinen suurempi, ilman suojarakennusta oleva kaasukello, vuonna 1929. Ne poistettiin käytöstä 1980-luvulla. Tiilisen suojarakennuksen halkaisija on noin 40 metriä, teräskellon noin 50 metriä ja sen tukikehikon ylimmät rakenteet ovat noin 40 metrin korkeudella maanpinnasta. Kaasusäiliö alkaa jonkin verran maanpinnan alapuolelta. Tiilikuorisen kaasukellon kaasutilavuus on noin 30 000 kuutiota ja isomman kaasukellon noin 50 000 kuutiota.[2]

Kaasukelloa käytettiin kaasuvarastona. Siinä on pohjalla teräksinen vedellä täytetty allas. Altaassa on kolmesta sisäkkäisestä kaasutiiviisti toisiinsa liitetystä sylinteristä muodostuva teleskooppisesti nouseva laitteisto, sisimmässä sylinterissä on katto. Kun kaasua virtasi kaasukelloon enemmän kuin sitä poistui kulutukseen, teleskooppiset säiliöt nousivat kaasun tilavuuden kasvaessa. Kun kaasua kulutettiin enemmän kuin tuotettiin, teleskooppisäiliöt laskivat. Sisimmän sylinterin paino sai aikaan kaasuverkostossa olevan paineen. Kaasu virtasi kelloon ja kellosta putkia pitkin, kellon pohjan kautta. Kun Helsingin kaasuverkostossa siirryttiin jakelemaan maakaasua, tarve kaasun varastointiin lakkasi.

Suvilahden kaasukellot ovat Turun kaasukellon lisäksi ainoat Suomessa säilyneet kaasukellot. Helsingissä sijaitsi kaasukello myös Eteläisen rautatiekadun ja Runeberinkadun kulmauksessa, kaasukello purettiin 1960 luvulla. Viipuriin rakennetut kaasukellot on kaikki purettu, viimeksi rakennettu kaasukello valmistui 1930 ja se purettiin neuvostoaikana, maakaasu teki sen tarpeettomaksi.[3]

Suvilahden alueen vieressä on Helsingin Energian Hanasaari B voimalaitos,sen vieressä ollut Hanasaari A voimalaitos purettiin vuonna 2008. Lisäksi alueella sijaitsee 2000 luvulla rakennettu varavoimalaitos.

Kunnostaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaasukellojen sisällä oli vettä, joka oli pahoin saastunutta eikä sitä voitu laskea viemäriin suodattamatta. Otettujen näytteiden perusteella vedessä onnettu mm. PAH-yhdisteitä, raskasmetalleja, syanidia ja mineraaliöljyä.[2]

Tiilisen kaasukellon metallinen säiliö on puhdistettu saastuneesta vedestä ja säiliön sisäpuoli on puhdistettu. Metallisesta kellosta poistettiin saastunutta vettä 20 750 kuutiota. Säiliöön jäi vielä 400 kuutiota pahoja myrkky-yhdisteitä sisältäviä aineita. Ei ole varmaa, voiko siellä koskaan käydä ihmisiä.[4]

Tiilikuorisen kaasukellon rakenteisiin on imeytynyt haitta-aineita ja rakenteet ovat päässeet rapistumaan huonoon kuntoon. Tiilikellon kunnostamisen kustannusarvio on 6 milj. euroa. Kaasukellojen hallinnasta päätetään erikseen. Aluksi rakennukset kunnostetaan turvallisiksi eikä niiden tulevaan käyttöön ole vielä otettu kantaa.[5] Kaasukellojen kunnostus pääsee Helsingin rakennusviraston mukaan alkamaan aikaisintaan vuonna 2012.[6]

Uudempien arvioiden perusteella tiilikellon kunnostamiseen tarvittaisiin noin 8,7 miljoonaa euroa, jolloin tilaan saataisiin 1300 hengen irtokatsomo ja näyttelytilaa. Asiaa ei ole viety lautakuntaan päätettäväksi, koska sen toteuttamiseen ei luultavasti ole varaa lähivuosina. Tiilikellon julkisivu tosin korjataan, sillä rakennusvirasto on antanut siitä uhkasakon, jos korjauksia ei aleta tekemään. Kiinteistövirasto tekee suunnitelmaa työstä, ja se on tarkoitus toteuttaa vuoden 2014 aikana. Kelloja ei voi myöskään purkaa, sillä ne ovat museoviraston suojelemia.[7]

Nykytilassaan tiiliseinäisessä kaasukellossa on erittäin vaarallista liikkua, ja sen sisällä olevassa teleskooppisäiliössä on edelleenkin vahva kemikaalien haju. Säiliö on myös ruostunut, ja sen kannella ei pysty liikkumaan sen heikkouden vuoksi. Sen päälle jäävän tilan korkeudeksi arvioitiin noin 30-35 metriä.[8]

Kulttuurikeskus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvilahden alue rakennuksineen siirtyi Kiinteistö Oy Kaapelitalon hallintoon vuoden 2008 alusta ja omistukseen vuonna 2010. Suvilahti on toimintakonseptiltaan Kaapelitehdasta vastaava kulttuurikeskus. Suvilahden tiloja vuokrataan kulttuurialan toimijoille sekä sitä tukevan elinkeinotoiminnalle.

Alueella on vuokralla valokuvausstudioita, kuvataiteilijoita, kirjailijoita ja yrityksiä. Alueen toimijoita on mm. Studio Magito, joka on muuttanut alueelle keväällä 2006, Viro-keskus Eesti Maja joka avautui Voimalaitos-rakennuksessa syksyllä 2010 ja Cirko- Uuden sirkuksen keskus aloitti toimintansa Kojehuone-rakennuksessa sen peruskorjauksen valmistuttua keväällä 2011. Näkyvimpiä ja suurimpia tapahtumia ovat kesäkuukausina alueella järjestettävät konsertit ja festivaalit. Vuosittaisia tapahtumia ovat muun muassa Flow Festival ja Tuska, joka järjestettiin vuosina 2001-2010 Kaisaniemen puistossa ja ensimmäistä kertaa Suvilahdessa vuonna 2011.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Riitta Vainio: Suvilahden rakennukset jalostuvat uudeksi kulttuurialueeksi. Helsingin Sanomat, 4.11.2010, s. A16.
  2. a b Helsingin kaupunki, tilakeskus: Suvilahden alueen kaasukellojen tyhjentäminen sekä kaasukellojen ulkopuolisen salaojittamisen hankesuunnitelma 15.1.2010 (Esityslistan liite) Helsingin kiinteistölautakunnan esityslista. 26.1.2010. Viitattu 6.11.2010.
  3. Kupila, Sanna: Turun kaasukellot, s. 45. Turun maakuntamuseo, 2006. ISBN 951-595-109-7.
  4. Riitta Vainio: Kaasukellon puhdistus myrkyistä alkaa ensin syksynä. Helsingin Sanomat, 4.11.2010, s. A16.
  5. Helsingin kaupunki, tilakeskus, opetusvirasto ja HKR-rakennuttaja: Suvilahti tiilinen kaasukello 1, peruskorjaus, hankesuunnitelma 21.5.2010 (Esityslistan liite) Helsingin kiinteistölautakunnan esityslista. 21.9.2010. Viitattu 6.11.2010.
  6. Suvilahden kaasukellojen remontti myöhästyy 11.8.2011. YLE.fi. Viitattu 11.8.2011.
  7. mitä tapahtuu Suvilahden kaasukelloille? 2.5.2013. Metro. Viitattu 31.5.2013.
  8. Sörkän kaasukello (HKI) 28.5.2013. Tapio Linkosalo. Viitattu 31.5.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]