Kaarle IV (keisari)

Kaarle IV:n patsas Prahassa.

Kaarle IV (14. toukokuuta 1316 – 29. marraskuuta 1378) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija.

Kaarle IV sai kasteessa nimen Venceslaus (Václav), mutta otti myöhemmin nimen Kaarle (Karel). Kaarlen vanhemmat olivat Juhana Luxemburgilainen ja tämän vaimo Elisabet, joka oli Böömin kuninkaan Venceslaus II:n tytär. Kaarle kruunattiin Böömin kuninkaaksi ja Luxemburgin kreiviksi vuonna 1346. Vuonna 1349 hänet valittiin ja kruunattiin Saksan kuninkaaksi. Italian kuninkaaksi ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi hänet kruunattiin vuonna 1355. Burgundin kuninkaaksi kruunaamisensa jälkeen vuonna 1365, Kaarle oli kaikkien keisarikunnan kuningaskuntien hallitsija.

Nuoruus

Kaarle sai koulutuksensa Ranskassa. Hän oli kirjallisesti lahjakas ja puhui sujuvasti viittä kieltä: latinaa, tšekkiä, saksaa, ranskaa ja italiaa.

Nuori Kaarle otti osaa mm. Crécyn taisteluun, jossa hänen isänsä sai surmansa, ja Kaarlen itsensä onnistui paeta taistelukentältä haavoittuneena.

Perintö

Kaarle IV:n onnistui vahvistaa valtaansa koko Saksan kuninkaana. Hän siirsi keisarikunnan pääkaupungin Prahaan, jota kehitti määrätietoisesti tehden siitä johtavan sivistyskaupungin. Hän muun muassa perusti Prahan yliopiston vuonna 1348. Tšekkiläiset pitävät Kaarlea edelleen “maan isänä” (otec vlasti).

Kaarle oli naimisissa neljästi, ja hänellä oli kaikkiaan seitsemän lasta, joista vanhin (eloon jäänyt) poika, Venceslaus, peri myöhemmin isänsä valtaistuimet, mutta häntä ei koskaan kruunattu keisariksi. Seuraavaksi keisariksi nousi sen sijaan Kaarlen nuorempi poika Sigismund.