Wenzel IV Luxemburgilainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wenzel IV

Wenzel IV Luxemburgilainen (tšek. Václav, saks. Wenzel, ital. Venceslao) (26. helmikuuta 1361, Nürnberg16. elokuuta 1419) oli Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija ja Saksan kuningas vuosina 1376–1400 ja Böömin kuningas vuosina 1378–1419. Wenzel oli keisari Kaarle IV:n vanhin poika.

Isänsä myötävaikutuksella Wenzelistä tuli vuonna 1373 Brandenburgin rajakreivi ja vaaliruhtinas; vuonna 1376 Kaarle IV järjesti Wenzelin valinnan Saksan kuninkaaksi; Böömin valtaistuimen Wenzel peri isänsä kuoleman jälkeen 1378.

Böömin levottomuuksien vuoksi Wenzel oli poissa Saksasta 10 vuotta. Tämä seurauksena saksalaiset vaaliruhtinaat syyttivät häntä epäonnistumisesta julkisen rauhan ylläpitämisessä ja kiistojen ratkaisijana ja vaativat Wenzeliä vastaamaan syytöksiin paikan päällä. Böömin jatkuvat levottomuudet estivät Wenzeliä lähtemästä, ja vaaliruhtinaat valitsivat Saksan uudeksi kuninkaaksi Ruprecht Pfalsilaisen. Myöhemmin Wenzelin nuorempi veli Sigismund nousi Saksan kuninkaaksi ja keisariksi.

Wenzel oli naimisissa kahdesti: ensimmäinen vaimo oli Joanna Bavarialainen, jonka kuoleman jälkeen Wenzel avioitui ensimmäisen vaimonsa serkun Sofia Bavarialaisen kanssa. Molemmat liitot jäivät lapsettomiksi. Wenzel kuoli sydänkohtaukseen metsästysretkellä vuonna 1419 lähellä Prahaa.

Armoiries Saint-Empire bicéphale.svg
Edeltäjä:
Kaarle IV
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija
 1378–1400
Seuraaja:
Ruprecht Pfalsilainen
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.