Andrei Vlasov

Andrei Vlasov

Andrei Andrejevitš Vlasov (ven. Андрей Андреевич Власов, saks. Wlassow, 14. syyskuuta (1. syyskuuta vanhaa lukua) 1900 – 2. elokuuta 1946) oli toisen maailmansodan puna-armeijan kenraali, joka vangiksi jäätyään siirtyi saksalaisten puolelle.

Hän opiskeli pappisseminaarissa jonka vallankumous keskeytti. Kutsuttiin puna-armeijaan vuonna 1919, yleni joukkueenjohtajaksi ja myöhemmin komppanianpäälliköksi.^lähde?

Vlasov palkittiin ansioistaan Moskovan puolustuksessa Leninin kunniamerkillä. Hän sai komentoonsa toisen iskuarmeijan, jonka tarkoituksena oli murtaa Leningradin saarto. Armeija kuitenkin tuhoutui täydellisesti kesäkuussa 1942 ja Vlasov jäi vangiksi.

Vankeudessa Vlasov perusti saksalaisten alaisuudessa Venäjän väliaikaisen hallituksen ja kirjoitti propagandalentolehtisiä, jota pudotettiin puna-armeijan joukoille. Useat sadat tuhannet loikkarit palvelivat Saksan armeijassa nimellisesti Vlasovin alaisina, vaikka eivät koskaan hänen komennossaan. Nämä "vapaaehtoisjoukot" (Hilfswilligen) toimivat harvoin todellisissa taistelutehtävissä. He toimivat muun muassa huoltomiehinä, kuljettajina, varikkotyöläisinä ja lähetteinä.

Sodan loppuvaiheessa marraskuussa 1944 Hitler antoi hänen perustaa Prahassa Venäjän kansojen vapautuskomitean ja Venäjän vapautusarmeijan, jonka yksi divisioona sijoitettiin Oderille. Venäjän vapautusarmeija kääntyi kuitenkin Prahan kansannousua tukahduttamaan lähetettyjä SS-joukkoja vastaan ja esti niitä tuhoamasta kaupunkia.

Vlasov pyrki pakenemaan joukkoineen länteen ja antautui länsiliittoutuneille toukokuussa 1945. Briteillä ja yhdysvaltalaisilla ei kuitenkaan ollut kiinnostusta antaa turvapaikkaa natsien kanssa yhteistyötä tehneille, ja Vlasov miehineen palautettiin Neuvostoliittoon, jossa hänet hirtettiin 2. elokuuta 1946 yhdentoista muun vapautusarmeijan johtajan kanssa.^lähde?

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andrei Vlasov Wikimedia Commonsissa