František Palacký

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
František Palacký.

František Palacký (14. kesäkuuta 1798 Hodslavice, Määri26. toukokuuta 1876 Praha, Böömi)[1] oli tšekkiläinen historioitsija ja poliitikko. Häntä on sanottu tšekkiläisen historiankirjoituksen isäksi.

Palacký harrasti kirjoittamista kouluajoistaan lähtien. Hän kävi Bratislavan evankelista seminaaria ja opiskeli filosofiaa, kirjallisuutta sekä vieraita kieliä. Vuonna 1817 hän käänsi tšekiksi osan Ossianin lauluista. Vuodesta 1823 Palacký asui Prahassa.[2] Hän sai jo varhain vaikutteita tšekki-intellektuellien piirissä voimistuneesta kansallistunteesta. Varakkaiden tukijoiden ja talodellisesti edullisen avioliiton ansiosta hän saattoi omistautua tutkimukselle ja aatteelliselle toiminnalle.[1]

Vuosina 1827–1838 Palacký toimitti Časopis českého museum (tšekkiläisen museon vuosikirja) -nimistä lehteä ja julkaisi siinä estetiikkaa ja tšekin kieltä käsitelleitä artikkeleita. Böömin säätyjen toivottua jatkoa Pubičkalta kesken jääneelle Böömin historialle Palacký nimettiin 1829 Böömin historiankirjoittajaksi. Kolme vuotta myöhemmin hän aloitti suurtyönsä, Tšekin (Böömin ja Määrin) historian vuoteen 1526, joka ilmestyi vuosina 1836–1867 viidessä osassa nimellä Geschichte von Böhmen ja 1848–1876 tšekiksi nimellä Dějiny národu českého v Čechách a v Moravě. Palacký toi teoksessa esiin käsityksensä Tšekin historiasta tšekkien kamppailuna heidän alistamiseensa pyrkiviä vieraita voimia vastaan ja hän korosti varsinkin hussilaissotien aikaa kansallisen kamppailun kautena.[1][2] Palacký laati myös muita kotimaansa historiaa käsitelleitä tutkimuksia ja toimitti useita laajoja lähdejulkaisuja, jotka sisälsivät Böömin historiaan liittyviä asiakirjoja. Hän julkaisi 1833 myös Josef Dobrovskýn elämäkerran. Palacký kirjoitti sekä tšekiksi että saksaksi. Hän oli yksi aloitteentekijöistä kansallisen Matice česká -kustantamon perustamisessa vuonna 1830.[2]

Palackýä pidettiin myös tšekkiläiskansallisen puolueen johtajana.[2] Hän kannatti ajatusta Itävallan muuttamista federalistiseksi valtioksi, jossa eri kansallisuuksilla olisi tasavertainen asema. Hän toimi vuonna 1848 Prahassa järjestetyn slaavilaisen kongressin puhemiehenä ja osallistui Kremsierissä 1848–1849 kokoontuneeseen perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen. Vuoden 1848 vallankumouksen epäonnistuttua hän vetäytyi pitkäksi aikaa politiikasta, kunnes hänet vuonna 1861 valittiin jäseneksi Itävallan valtakunnanneuvostoon (Reichsrat). Vuonna 1865 julkaisemassaan teoksessa Idea státu rakouského (”Itävallan valtion idea”) Palacký asettui kannattamaan liittovaltiojärjestelmää, joka perustuisi Habsburgien valtakunnan historiallisille maakunnille eikä niinkään kansallisuuksille.[1]

Palackýlla oli hyvin suuri vaikutus tšekkien poliittisen ajattelun ja historiankirjoituksen kehitykseen.[1] Häntä pidetään yhtenä Tšekin kansallisen uudellenheräämisen alullepanijoista. Böömin valtio osti hänen syntymäkotinsa vuonna 1881.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Würdigung der alten böhmischen geschichtschreiber (1830)
  • Geschichte von Böhmen (5 osaa, 1836–1867)
  • O. vpadu mongolu r. 1241 (1842)
  • Die vorläufer des hussitenthums (1846)
  • Popis království českého (1848)
  • Idea státu rakouského/Oesterreichische staatsidee (1865)
  • Dějiny doby husitské (1871–1872)
  • F. Palackýs politisches vermächtniss (1872)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e František Palacký (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 5.10.2013.
  2. a b c d e Nordisk familjebok (1914), s. 1258–1259 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 5.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]