Hussilaissodat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hussilaissodat
Päivämäärä:

14201436

Paikka:

Böömi

Lopputulos:

Äärihussilaisten taboriittien tappio, Sigismundista Böömin kuningas

Vaikutukset:

Katolisen kirkon reformaatio Böömissä

Hussilaissodat käytiin vuosina 1419–1436 Böömin kuningaskunnassa ja sen lähialueilla.[1] Niissä vastakkain olivat katolista kirkkoa vastustaneet tšekit (hussilaiset) ja alueen valtaa tavoitelleet saksalaiset. Taistelut päättyivät vuonna 1436 rauhansopimukseen saksalaisten ja maltillisten hussilaisten välillä, jonka myötä Böömiin syntyi kansallinen kirkko ja otettiin käyttöön monia kirkon toimintaan liittyviä uudistuksia.

Taloudellinen taantuma ja sisäiset erimielisyydet aiheuttivat Böömissä 1300-luvun lopulta alkaen voimistuvia katolisen kirkon vastaisia asenteita. Samaan aikaan aluetta hallinneen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ja tšekkiläisten välit kiristyivät. Rikkaat tilanomistajat ja kirkko joutuivat vastakkain alhaisaatelistoa ja kaupunkien porvaristoa vastaan. Böömiläinen uskonpuhdistusliike käynnistyi Jan Husin johdolla. Kuningas Venceslaus IV (tšek. Václav, saks. Wenzel, suomeksikin joskus Václav IV) tuki kansallismielisten tšekkien tavoin Husin uudistusvaatimuksia niin kauan, että Böömi joutui Rooman paavin julistamaan kirkonkiroukseen ja sinne alettiin suunnitella ristiretkeä.[2] Hän myös menetti keisarin valtaistuimen vuonna 1400, vaikka säilyttikin Böömin kuninkaan kruunun.[3]

Vaunulinnoitus

Kun Jan Hus oli tuomittu kuolemaan ja poltettu roviolla 1415, nousivat tšekkiaateliset ja talonpojat kapinaan Prahassa ja maaseudulla. Kapinajoukot koostuivat talonpojista, alhaisaatelistosta ja kaupunkien porvaristosta.[3] Tämän seurauksena saksalaiset pakenivat Prahasta ja Böömin saksalaisväestö menetti asemansa Tšekin kirkossa ja hovissa. Tapaukset käynnistivät vuonna 1420 saksalaisten ristiretken Böömiä vastaan, joka tunnetaan ns. hussilaissotana.

Ylivoimastaan huolimatta saksalaiset kärsivät pelkkiä tappioita porvarillis-talonpoikaiselle kapina-armeijalle. Hussilaiset käyttivät taisteluissa niin sanottua vaunulinnoitusta (tšek. vozová hradba, saks. wagenburg), joka oli liikuteltava suojavarustus: hevosvaunuja käännettiin kyljelleen, niin että taistelijoilla oli suoja kaikilta suunnalta ampumista vastaan.

Baselin kirkolliskokoukselle tarjoutui lopulta mahdollisuus solmia rauha hussilaisten maltillisen siiven välillä vuonna 1433. Jyrkimmät hussilaiset, taboriitit, jatkoivat taistelua vielä pari vuotta, mutta hävisivät 1434 ristiretkeläisten ja maltillisten hussilaisten yhdistetyille joukoille.[4]

Vuoden 1436 rauhassa katolinen kirkko antoi hussilaisille uskonnollisia erivapauksia: sallittiin lähes kaikki Jan Husin vaatimat kirkon uudistukset (mm. kansankielinen saarna).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kohn, George Childs: Dictionary of Wars, s. 221. Facts on File, 1999. ISBN 0-8160-4157-1.
  2. Korpela, Jukka: Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700-luvulle, s. 116. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-772-2.
  3. a b c Røhr, Anders: Otavan suuri maailmanhistoria. Kartasto-osa, s. 265. Suom. Laura Kolbe. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07458-X.
  4. Korpela, Jukka: Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700-luvulle, s. 117. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-772-2.